keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Viikko muutosta

Olemme rakentaneet uutta pesäämme nyt viikon. Tänään kuulin, että saamme keittiömme 18-19.7.2011. Nyt ei aika meinaa kulua millään! Onneksi pienten huoneiden komerot tulevat ensi viikolla. Saan purkaa turhaumiani niiden täyttämiseen. Tosin tämä kenttäkeittiökin on jalostunut.


Olen ottanut avuksi Helmin vanhan kirjahyllyn ja löytänyt laatikoista yhtä ja toista tärkeää. Käsintiskauskaan ei olisi niin epämukavaa, jos tiskipöytää olisi hiukan enemmän kuin 20 cm. Kesäkeittiömme tuo huomattavasti lisää vaihtelevuutta ruokalistallemme. Ja se on Weber!


Helmi on käynyt nyt kolme päivää koulua. Kaikki sujuu kuin tanssi. Varmaan, koska Helmi ei ymmärrä mitä häneltä vaaditaan. Meidän urakkana on käydä matematiikan kakkosluokan kirja kesän aikana läpi. Iltapäivällä koulun jälkeen istutaan tunti tai toista laskemassa laskuja. Kolmannella luokalla kuulemma mennään tuhatlukuihin, ja meillä on kertotaulut siitä välistä kokonaan opettelematta. Täällä on onneksi hyvin yleistä luokka-asteiden välillä seilaaminen. Molempiin suuntiin. Voihan olla, että syksyllä Helmi muuttaakin kakkoselle, mikäli kolmannella ei ala sujua. Kolmatta luokkaa puoltaa Helmin syntyminen alkuvuodesta, hyvät arvioinnit Suomen ensimmäiseltä luokalta ja se, että Helmin ainoat saksalaiset kaverit, alakerran Tim ja vuokranantajamme tytär Celia, ovat nyt samalla luokalla Helmin kanssa. Helmi kulkee koulumatkat Timin kanssa ja istuu luokassa Celian kanssa. Celia myös ohjaa ja opastaa Helmiä kädestä pitäen. Eilen luokalla oli ollut Suomi-päivä. Olivat käyneet läpi yleisimpiä suomalaisia sanoja ja sanontoja. "Hyvää päivää" oli kuulostanut hauskalta saksalaisten lasten lausumana. Suomen pääkaupunkia oli arvailtu, ja Helmi oli saanut piirtää taululle Suomen lipun, kun opettaja oli tehnyt sen aivan väärin.


Grilliruoan valmistuessa lapset leikkivät Timin trampalla. Tim opetti lapsia laskemaan saksaksi yhdestä kymmeneen, ja siitä vielä kahteenkymmeneen hyppyjen tahdissa. Helmi ja Matti opettivat Timille saman suomeksi.


Viikon jälkeen vierashuoneemme näyttää edelleen lohduttomalta. Lähes joka paketista on etsitty jotain, mutta yhtään ei näy missään se, että joka päivä läjään tyhjiä laatikoita autotalliin hävittämistä odottamaan. Nyt saisi hyviä laatikoita, ken tarvitsee!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Iloitsen jokaisesta kommentista!