keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Kädenvääntöä ja lahjakortteja

Meillähän oli epäonnea vähän kaikkien tilattujen kalustetoimitusten kanssa. Keittiön piti tulla 6 viikossa, mutta sovittuna asennuspäivänä selvisi, että suurin osa keittiöstä oli kadonnut toimittajan varastosta. Liikkeen edustajat olivat ehkeensä hämmästyneempiä kuin me. Tällainen oli kuulemma ennenkuulumatonta. Meidän mielestä kaikkea tällaista juuri meille voikin odottaa sattuvan. Uusi keittiö laitettiin tilaukseen, ja toimitusaika oli jälleen 6 viikkoa. Tänään keittiö on vihdoin valmis (tai no - jää siitä puuttumaan yksi pieni avohylly, kun se palaa verstaalle lyhennettäväksi)!

Ei voitu uskoa korviamme, kun samalle viikolle, eri tavarantoimittajalta tilatut komerot vaan antoivat odottaa itseään. Kaksi isoa komeroa, toinen eteiseen, toinen vierashuoneeseen. Lukuisten puhelujen jälkeen meille sanottiin, että komerot tulevat joskus heinäkuun lopulla. Ja sopimus tehtiin 21.4. ja toimitusajaksi ilmoitettiin siinä noin 6 viikkoa. Nyt on mennyt 13 viikkoa, eikä komeroita näy vieläkään. Kaksi muuta, jälkeen tilattua komeroa on kyllä tullut makuuhuoneisiimme.

Mikko tekee tiiviisti töitä, on tälläkin hetkellä ulkomailla, ja viestittää minulle, että älä vain maksa. Miehet kasaavat keittiötä alakerrassa, ja minulla on kädessä kuponki, johon pitäisi lykätä tilinumero ja allekirjoitus. Eikä kukaan puhu englantia! Huonolla saksankielitaidollani olen saanut väännetyksi itseäni tyydyttävän ratkaisun, mutta Mikko ei ole tyytyväinen. Kohta kerään lapseni ja hyppään traktoriini!

Eilisen väänsin paikallisen ystävättäreni avustuksella kättä komerotoimittajan kanssa hyvityksestä komeroiden osalta. Paikallinen varastopäällikkö on nyt miettinyt yön yli ehdotustamme, joka on tiukempi kuin heidän tarjouksensa. Päivystän puhelin kourassa vastausta odottaen.

Eikähän tässä olisikaan mitään, jos minä voisin itse päättää mihin tyydymme ja mitä vaadimme, vaan kun on tuo toinen puoli jossain päin maailmaa, eikä siihenkään saa aina halutessaan yhteyttä. Mutta muistutan itselleni koko ajan, että juuri tätäkin varten minä olen olemassa. Skypen chatin hymiöt ovat vallan mainioita tunnetilojen tulkkeja välillämme. Tämänhetkinen suosikkini on irvistysnaama, joka muuttuu keltaisesta punaiseksi ja räjähtää lopuksi.

Eilisen päiväni ponnistus oli suunnitella lähes tyhjään vierashuoneeseemme sisustus. Siellä on vasta valkoinen, puinen sohvalaveri, jonka voi näppärästi vetää auki kahdelle. Voi tosiaan olla, että saamme sinne komerot loppuviikolla tai viimeistään ensi tiistaina. Sen jälkeen sinne voikin sitten hankkia kaiken muun. Tällä hetkellä näyttää, että huone sisustetaan valkoisen eri sävyillä murtaen niitä beigeen ja vaaleaan vihreään. Täällä ei ole yleistä käyttää sisustussuunnittelijaa eikä ylipäänsä panostaa isommasti kodin sisustukseen (tai ainakin minun silmääni näyttää siltä), ja nyt juuri, ensimmäistä kertaa elämässäni, olisin valmis käyttämään sellaista. Eräs paikallinen totesikin, että saksalaisten suuri rakkaus on autot. No, ei mekään autojen katoille syljetä ;)

Jahka saan isännät ulos alakerrasta ja tavarat levitetyksi omille paikoilleen, laitan kuvia uudesta lempihuoneestani - keittiöstä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Iloitsen jokaisesta kommentista!