lauantai 27. elokuuta 2011

Keittiökoisa

http://fi.wikipedia.org/wiki/Intianjauhokoisa

Uusi tuttavuus minulle. Naapuri sanoi, että noita saa, jos ei tarkasta huolellisesti ostamiaan elintarvikepaketteja. Myöhäistä tosin enää.


Olen taistellut nyt reilun viikon, mutta luulen, että olen jo voitolla. Niillä ei nimittäin kohta ole enää mitään syötävää! Olen joko heittänyt tärveltyneet pussit ja paketit pois tai yrittänyt syödä kaappia tyhjäksi niiden osalta, joista perhonen ei välitä. Vaikka kaikki pakkaukset olivat puhtaat ja arveluttavat pussitettu ilmatiiviisiin pusseihin, oli perhosia silti aamuisin kaapissa 3-5 yksilöä. Raivostutti, kun en voinut käsittää syytä, en löytää niiden pesää. Kaapin laidoissa kulkee tiivistenauha kauttaaltaan, joten ulkopuoleltakaan ne eivät voineet kaappiin mennä. 

Vihdoin saavutin läpimurtoni taistelussa elukoita vastaan! Kaappien seinissä on pienet pyöreät kolot hyllyn kannakkeille. Ne, joissa ei kannakkeita ole, olivat juuri sopivat koisan pesäkoloiksi. Ja siellähän niitä kelli eri kehitysasteissaan. Sääliä tuntematta tuhosin jokaisen koloonsa teräväkärkisillä saksilla.
Parina viimeisenä aamuna kaapeissa on ollut enää 1 lentävä per kaappi. Kohta voin viedä imurin takaisin siivouskomeroon. Se on asunut keittiössä nyt reilun viikon.

Päivitys 22.12.2015

Parin viikon ajan keräilin jälleen keittiökoisan toukkia keittiön seinältä ja katon rajasta. Mistään ruoka-ainepussista ei löytynyt pesää. Ajattelin, että kyllä se pussi vielä tulee vastaan, missä ne munivat.

Vaan eipä olisi tullut. Tällä kertaa heidän piilonsa oli lähes täydellinen. Ruokaa riitti, eikä paljastumisen riski ollut kovinkaan suuri.

Leivänpaahtimen alla olevassa murutelineessä kuhisi! En nyt kuvaile asiaa tarkemmin, koska olen hyvin järkyttynyt edelleen :D Kurkistakaapa sinne!

maanantai 22. elokuuta 2011

Syksy saa

Tyttäreni saapuivat meille kesäloman viettoon heinäkuun lopulla. He viipyivät reilut 2 viikkoa. Kun saatoimme heidät lentokentälle torstaina, saapuivat meidän molempien vanhemmat viikon vierailulle perjantaina. Vajaan neljän viikon vierasputki päättyi siis tänä viikonloppuna. Toivottavasti kaikkien tunneakut on nyt täytetty niin, ettei ikävä pääsisi ihan heti vaivaamaan. Täytyy kyllä tunnustaa, että tyttöjä kentälle saatellessani itkin ensimmäistä kertaa elämässäni lentokenttäjäähyväisiä jättäessäni.

Päivä viimeisten vieraiden lähdöstä olivat vieraslakanat ja -pyyhkeet jo pestyt ja vierashuoneet valmiina seuraavia vieraita varten. Pari viritelmää onkin jo suunnitteilla :)


Täytyy kyllä tunnustaa, että kivaa olisi jo aloittaa arkikin. Täällä koulut ja harrastukset alkavat vasta kolmen viikon päästä, mutta mieheni joutui jo palaamaan töihin. Lomaa jää kyllä sitten säästöön syksyä varten. Ja onhan meillä viikonloput! Tänä viikonloppuna veimme pienetkin kiipeämään ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Molemmat olivat saaneet lisää taitoa ja rohkeutta ihan vaan vanhenemisen myötä. Innostus oli valtavaa, ja tarttui myös itseenikin. Täällä olisi harrastuksia lapsille niin, että emme tiedä riittääkö meillä vapaa-aika.

Tällä viikolla tapaamme yhden rouvan, joka antaa yksityisiä pianotunteja. Hän tiesi myös hyvän lastenkuoron. Ensi viikolla alkavat ainakin Helmin jalkapallotreenit, ja Matinkin varmasti parin viikon sisällä. Helmin tyttöystävä käy hip hop -tanssissa, ja Helmi haluaisi ehdottomasti mennä mukaan. Sitten he haluaisivat kiivetä, lasketella, jahka kausi alkaa, joskus pitäisi uidakin uimataitoa kehittääksemme sekä pyöräillä. Tämä rinteessä asuminen vaan asettaa haasteensa pyöräilylle. Rinne kun on noustava sitten viimeiseksi, kun on jo kaikki mehut poljettu.

Viikonloppuna alkoivat sitten helteet. Ne, joita ollaan odoteltu koko kesä. Viime yönä oli 20 astetta ja ensi yöstä tulee vielä kuumempi. Ilman kosteusprosentti on noin 90 ja päivälämpötila nousee 30:een. Välillä tuntuu kuin olisi ulkomailla :) Tai tulee sellainen olo kuin oltaisiin Aasiassa. Me like!

On yksi asia, jota kaipaan Suomesta. Varmaan ajan mittaan tulee muitakin mieleen, mutta nyt päällimmäisenä on yksi. Sienestys. Luulen, että löydän täältäkin vielä sienimetsät, mutta tarvitsen siihen kyllä jonkun paikallisen asian harrastajan. Täytyy tietää maasto ja täytyy tuntea lajikkeet. Meidän lähimetsään ei kuulemma kannata mennä, koska siat sotkevat sienet tonkiessaan. Näin syksyn alla sitten vain lueskelemme sienikirjaa :(



Nyt aloitamme kolmen viikon kouluvalmentautumisen! Matin pitäisi oppia lukemaan ja Helmin opetella kaikki kertotaulut. Niillä päästäisiin jo pitkälle. Raportoin sitten myöhemmin kuinka kävi.

tiistai 9. elokuuta 2011

Kukkaloistoa Heidelbergista

Tytöt ovat hinkuneet koko vierailunsa ajan päästä Heidelbergiin ostoksille. Suostuin kuskiksi, koska minulla oli siellä tiedossa ihana pieni kukkakauppa. Ja siellähän se olikin! Ja hinnatkin olivat ennallaan. Päätin, että käyn parin viikon välein päivittämässä kukkani siellä, kun matkaakin on vain 20 kilometriä. Ainahan samalla reissulla voi hoitaa jotain muuta, mitä Weinheimista ei saa. Tai voihan olla, että neuvottelen työsuhde-etuihini perjantairuusut, kuten tiedän eräällä ystävättärelläni olevan, kun mieheni käy Heidelbergissa töissä melkein päivittäin. Siten saisin elämääni vähän ylimääräistä jännitystä, vaikken olekaan varma kestänkö aivan niin paljoa epävarmuutta.

10 pitkää gladiolusta


20 ruusua syksyn väreissä


Pakolliset valkoiset ruusut


Päivitin kallat ikkunalle, syksyn väreihin paremmin sopivana


Jotakin vihreää


Koko kirjo käsittämättömään alle 30 euron hintaan!
Ja päivän päätteeksi vähän kalliimpi viini, 5,99 eur :)

maanantai 8. elokuuta 2011

Lomamatka Comolle Italiaan

Oltiin varattu viikko hotellissa Como-järven rannalta Menaggiosta. Pimeisenä ja sateisena iltana Grand Hotel Victoriaan saavuttuamme, olin jo valmis neuvottelemaan lomamme lyhentämisestä. Pelotti, että vuoret järven ympärillä keräävät pilviä ja sateita eikä uimaan uskalla ajatellakaan menevänsä. Myöskään 1800-luvun lopulla rakennettu, mutta pieteetillä remontoitu hotellimme ei herättänyt sympatioita illan pimeydessä.


No, tunne oli aivan sama kuin monasti muulloinkin kohteeseen saavuttaessa. Se meni ohitse jo seuraavana päivänä, joka onneksi oli aurinkoinen. Uima-altaan vesi tosin oli viileää, eikä järvessä käyty koko reissun aikana muutoin kuin veneessä istuen. Kuumien päivien lisäksi todistimme kyllä ainakin yhtä luonnonmullistusta - kunnon ukkosmyrskyä salamoineen, jyrinöineen ja vesisateineen. Kaunis sää ei ole Comolla itsestäänselvyys ainakaan meidän kokemuksemme perusteella, kauniit maisemat sen sijaan ovat.

Yksi vuorten ympäröimän Como-järven aktiviteeteista on vuorilla patikointi. Sinne mekin suuntasimme Helmin ja Matin kanssa. Autolla ajoimme ensiksi vähän lähemmäksi reitin alkupäätä. Siitäkin huolimatta patikkamittariimme kertyi 10-12 kilometriä matkaa ja noin 500 metrin nousu. Heikoin lenkki tällä kertaa olin kyllä minä. Helmi ja Matti juoksivat polkua eteenpäin ja huutelivat meille, että "Tulkaa jo!" Aurinko paistoi, lämpötila oli noin +25 astetta ja hiki virtasi. Matkan varrella alkoi pelottaa riittääkö muutama aamupalalta jäänyt hedelmä ja vesipullo evääksi koko matkalle, mutta onneksi 1400 metrin korkeudessa oli pieni ravintola mukavuuksilla (lue reikävessa ja vuoren huipulta virtaava raikas vesi). Ainekset sinne vedetään köysiradalla, mutta henkilökunta kiipeää majalle saman polun kuin mitä mekin tulimme. Ei tosin joka päivä, sillä majalla on yöpymismahdollisuus.


Tänä kesänä tajusin, että jonkinlainen rajapyykki on ylitetty. Viime kesänä jouduttiin vielä miettimään mitä pienet jaksavat, tänä kesänä mietittiin, kuinka paljon me vanhemmat jaksamme. Toisaalta hienoa, toisaalta valtavan surullista. Kaikki patikkaretkelle osallistuneet saivat kyllä uutta tarmoa kuntonsa ylläpitämiseen. Jopa niin paljon, että minäkin lähdin seinälle pitkän tauon jälkeen parin päivän palautumisen jälkeen.


Kiipeily sujui ihmeekseni hyvin. Päätä ei pelottanyt ja lihaksetkin toimivat - kaikki ne kolme reittiä, jotka jaksoimme yli +30 asteen helteessä ja suorassa auringonpaisteessa kiivetä. Onneksi meillä on Weinheimissakin ihan keskustan tuntumassa kallio, jonne pääsee jäsenmaksulla. Olemme kaikki olleet jäseniä jo kauan ennen kuin muutimme tänne...Mikko on pitänyt asiasta huolen.

Teimme päiväretkiä lähikaupunkeihin. Järven eteläkärjessä olevaan Comoon,


ja vastarannalle Bellagioon, silkinkutojien mekkaan,


sekä yhtenä päivänä pakenimme huonoa säätä Gardalle, jonne oli luvattu aurinkoista. Kymmenen vuotta sitten lomailimme Gardalla ja kävimme Thermal Parkissa, jossa maan alta pulppuaa +39 asteinen vesi täyttäen alueen pari järveä rikkipitoisella vedellään. Jos siis ulkoilman lämpötila on +31, niin paras vaihtoehto ei ehkeensä ole +39 asteinen vesi. Paikka olisi ehdottoman loistava syksyn viileydessä. Tiedä vaikka tekisimme viikonloppumatkan Gardalle syksyllä. Puisto on auki kello yhteen yöllä!


Muutama ruokailuhetkikin osui nappiin. Comossa löydettiin tiemme japanilaiseen ravintolaan, jonka listalla oli All you can eat -menú. Kenenkään ei tarvinnut tilata lisää :)


Oman hotellimme Tricolore-illallinen rankattiin myös yhdeksi matkamme parhaista kulinaarisista kokemuksista.


 

Kotimatka Sveitsin poikki oli elämys. Emme palanneet samaa reittiä kuin olimme tulleet, vaan valitsimme pienempiä teitä ja nousimme vuorille yli 2000 metrin korkeuteen. Vaikka matkareittimme piteni ja matka-aikamme melkein tuplaantui, oli kokemus sen arvoinen. Pysäytimme automme yhden kerran pelkästään ihmetelläksemme kivellä istuvaa otusta, jonka kotona googlasimme alppimurmeliksi.


"Alppimurmeli on ruumiinrakenteeltaan tanakka ja sillä on paksut jalat. Täysikasvuisena se on 30-50 cm pitkä ja painaa 3–6 kg. Alppimurmelilla on paksu turkki ja lyhyt tuuhea häntä.
Alppimurmeli elää 800–3200 m:n korkeudessa Alpeilla, Karpaateilla ja Tatra-vuoristossa. Ihminen on vienyt sen myös Pyreneille.
Alppimurmelit elävät tiheinä yhdyskuntina rinteisiin kaivamiensa kolopesien ympäristössä. Yhdyskuntaan voi kuulua useita sukupolvia. Niiden käytäväverkostot ovat monimutkaisia ja pesäkolot sijaitsevan yli 3 metriä maanpinnan alapuolella.
Alppimurmelit ovat aktiivisimmillaan aamulla ja ennen auringonlaskua. Usein näkee "vahdissa" olevien murmelien olevat "seisovillaan" eli tähystämässä ympäristöä, muiden syödessä rauhassa kasvillisuutta.
Talvisin alppimurmeli nukkuu talviunta keskeytyksettömästi 5-7 kuukautta"

Maisemat olivat luonnollisesti myös postikorttimaiset.


Mutta niin tälläkin kertaa, ja oikeastaan, varsinkin tällä kertaa, oli mahtavaa palata kotiin. Kotimatkan aikana totesimme kumpikin tahoillamme maistelevamme ajatusta "kotiin" palaamisesta. Vaikka koti ei ihan niin koti-kodilta vielä tunnukaan, niin olimme yhtä mieltä siitä, että kotiin olimme matkalla.