maanantai 8. elokuuta 2011

Lomamatka Comolle Italiaan

Oltiin varattu viikko hotellissa Como-järven rannalta Menaggiosta. Pimeisenä ja sateisena iltana Grand Hotel Victoriaan saavuttuamme, olin jo valmis neuvottelemaan lomamme lyhentämisestä. Pelotti, että vuoret järven ympärillä keräävät pilviä ja sateita eikä uimaan uskalla ajatellakaan menevänsä. Myöskään 1800-luvun lopulla rakennettu, mutta pieteetillä remontoitu hotellimme ei herättänyt sympatioita illan pimeydessä.


No, tunne oli aivan sama kuin monasti muulloinkin kohteeseen saavuttaessa. Se meni ohitse jo seuraavana päivänä, joka onneksi oli aurinkoinen. Uima-altaan vesi tosin oli viileää, eikä järvessä käyty koko reissun aikana muutoin kuin veneessä istuen. Kuumien päivien lisäksi todistimme kyllä ainakin yhtä luonnonmullistusta - kunnon ukkosmyrskyä salamoineen, jyrinöineen ja vesisateineen. Kaunis sää ei ole Comolla itsestäänselvyys ainakaan meidän kokemuksemme perusteella, kauniit maisemat sen sijaan ovat.

Yksi vuorten ympäröimän Como-järven aktiviteeteista on vuorilla patikointi. Sinne mekin suuntasimme Helmin ja Matin kanssa. Autolla ajoimme ensiksi vähän lähemmäksi reitin alkupäätä. Siitäkin huolimatta patikkamittariimme kertyi 10-12 kilometriä matkaa ja noin 500 metrin nousu. Heikoin lenkki tällä kertaa olin kyllä minä. Helmi ja Matti juoksivat polkua eteenpäin ja huutelivat meille, että "Tulkaa jo!" Aurinko paistoi, lämpötila oli noin +25 astetta ja hiki virtasi. Matkan varrella alkoi pelottaa riittääkö muutama aamupalalta jäänyt hedelmä ja vesipullo evääksi koko matkalle, mutta onneksi 1400 metrin korkeudessa oli pieni ravintola mukavuuksilla (lue reikävessa ja vuoren huipulta virtaava raikas vesi). Ainekset sinne vedetään köysiradalla, mutta henkilökunta kiipeää majalle saman polun kuin mitä mekin tulimme. Ei tosin joka päivä, sillä majalla on yöpymismahdollisuus.


Tänä kesänä tajusin, että jonkinlainen rajapyykki on ylitetty. Viime kesänä jouduttiin vielä miettimään mitä pienet jaksavat, tänä kesänä mietittiin, kuinka paljon me vanhemmat jaksamme. Toisaalta hienoa, toisaalta valtavan surullista. Kaikki patikkaretkelle osallistuneet saivat kyllä uutta tarmoa kuntonsa ylläpitämiseen. Jopa niin paljon, että minäkin lähdin seinälle pitkän tauon jälkeen parin päivän palautumisen jälkeen.


Kiipeily sujui ihmeekseni hyvin. Päätä ei pelottanyt ja lihaksetkin toimivat - kaikki ne kolme reittiä, jotka jaksoimme yli +30 asteen helteessä ja suorassa auringonpaisteessa kiivetä. Onneksi meillä on Weinheimissakin ihan keskustan tuntumassa kallio, jonne pääsee jäsenmaksulla. Olemme kaikki olleet jäseniä jo kauan ennen kuin muutimme tänne...Mikko on pitänyt asiasta huolen.

Teimme päiväretkiä lähikaupunkeihin. Järven eteläkärjessä olevaan Comoon,


ja vastarannalle Bellagioon, silkinkutojien mekkaan,


sekä yhtenä päivänä pakenimme huonoa säätä Gardalle, jonne oli luvattu aurinkoista. Kymmenen vuotta sitten lomailimme Gardalla ja kävimme Thermal Parkissa, jossa maan alta pulppuaa +39 asteinen vesi täyttäen alueen pari järveä rikkipitoisella vedellään. Jos siis ulkoilman lämpötila on +31, niin paras vaihtoehto ei ehkeensä ole +39 asteinen vesi. Paikka olisi ehdottoman loistava syksyn viileydessä. Tiedä vaikka tekisimme viikonloppumatkan Gardalle syksyllä. Puisto on auki kello yhteen yöllä!


Muutama ruokailuhetkikin osui nappiin. Comossa löydettiin tiemme japanilaiseen ravintolaan, jonka listalla oli All you can eat -menú. Kenenkään ei tarvinnut tilata lisää :)


Oman hotellimme Tricolore-illallinen rankattiin myös yhdeksi matkamme parhaista kulinaarisista kokemuksista.


 

Kotimatka Sveitsin poikki oli elämys. Emme palanneet samaa reittiä kuin olimme tulleet, vaan valitsimme pienempiä teitä ja nousimme vuorille yli 2000 metrin korkeuteen. Vaikka matkareittimme piteni ja matka-aikamme melkein tuplaantui, oli kokemus sen arvoinen. Pysäytimme automme yhden kerran pelkästään ihmetelläksemme kivellä istuvaa otusta, jonka kotona googlasimme alppimurmeliksi.


"Alppimurmeli on ruumiinrakenteeltaan tanakka ja sillä on paksut jalat. Täysikasvuisena se on 30-50 cm pitkä ja painaa 3–6 kg. Alppimurmelilla on paksu turkki ja lyhyt tuuhea häntä.
Alppimurmeli elää 800–3200 m:n korkeudessa Alpeilla, Karpaateilla ja Tatra-vuoristossa. Ihminen on vienyt sen myös Pyreneille.
Alppimurmelit elävät tiheinä yhdyskuntina rinteisiin kaivamiensa kolopesien ympäristössä. Yhdyskuntaan voi kuulua useita sukupolvia. Niiden käytäväverkostot ovat monimutkaisia ja pesäkolot sijaitsevan yli 3 metriä maanpinnan alapuolella.
Alppimurmelit ovat aktiivisimmillaan aamulla ja ennen auringonlaskua. Usein näkee "vahdissa" olevien murmelien olevat "seisovillaan" eli tähystämässä ympäristöä, muiden syödessä rauhassa kasvillisuutta.
Talvisin alppimurmeli nukkuu talviunta keskeytyksettömästi 5-7 kuukautta"

Maisemat olivat luonnollisesti myös postikorttimaiset.


Mutta niin tälläkin kertaa, ja oikeastaan, varsinkin tällä kertaa, oli mahtavaa palata kotiin. Kotimatkan aikana totesimme kumpikin tahoillamme maistelevamme ajatusta "kotiin" palaamisesta. Vaikka koti ei ihan niin koti-kodilta vielä tunnukaan, niin olimme yhtä mieltä siitä, että kotiin olimme matkalla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Iloitsen jokaisesta kommentista!