torstai 15. syyskuuta 2011

The Day of the Shame

Täällä toimii kierrätys. Lasin osalta se menee niin, että mm. osa olutpulloista ja osa jogurttipurkeista (!) on pantillisia, muovipulloista pantin saa myös osasta. Loppu lasi ja loput muovipullot sitten kierrätetään muuten. Nämä muuten kierrätettävät lasitavarat haetaan ovelta kerran kuukaudessa. Joka talouteen on jätetty yksi (voitteko ymmärtää - vain yksi) sininen, hyvin pienikoinen muovilaatikko koko kuukauden lasimäärän kierrättämistä varten. Mahtuisiko tuohon hädin tuskin kahtakymmentä pulloa... Kerran kuukaudessa se nostetaan oven ulkopuolelle kadulle (yleensä jo edellisenä iltana) kaikkien nähtäville, ja aamulla (yleensä heti seitsemän jälkeen) tulee auto, johon lasti kipataan meteliä pitämättä. Olen kyllä käsittänyt, että toisenkin laatikon voisi pyytää, mutta kuka haluaa leimautua.

Laatikkoon tulee siis mahtua koko kuukauden silli- ja suolakurkkupurkit, rikkoutuneet lasiastiat sekä viinipullot. Miten se on mahdollista? Ja voi sitä häpeän määrää, kun yön pimeydessä yrittää salaa, ääntä pitämättä kantaa laatikkonsa naapurin laatikon viereen, ja verrata omaa lasimäärää naapurin lasimäärään. Yleensä kyllä löytyy hyviä selityksiä. Kenellä on ollut syntymäpäivät tai käynyt paljon vieraita... Miettikää, mikä sosiaalinen keino pitää jätteen määrä kohtuuden rajoissa!


Onneksi, jos joku ei kestä sosiaalista painetta, on olemassa pisteitä, johon voi itsekin käydä kaatamassa syntilaatikkonsa, mikäli perheessä on ollut turhan monet juhlat saman kuukauden sisään. Keräyspäivää ei myöskään tarvitse erityisemmin muistaa, vaikka päivämääristä on jaettu kotiin tiedote vuoden alussa. Riittää, kun katsoo illalla kadulle ja tekee johtopäätöksensä. Mikäli muidenkin laatikot töröttävät kadun varressa, kannattaa sinne viedä myös omansa. Jätehuolto toimii samalla periaatteella. Mikäli et nosta omaa pänikkääsi kadun varteen oikeana päivänä, se jää tyhjentämättä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Iloitsen jokaisesta kommentista!