torstai 15. syyskuuta 2011

Kotiäitiys

Minulla oli paljon romanttisempi käsitys asiasta. Kuvittelin, että edes joskus pitäisin huolta itsestäni: harrastaisin liikuntaa, lepäisin vähän, sivistäisin itseäni lukemalla kirjahyllymme laajaa valikoimaa, opiskelisin saksaa, hoitaisin kauneuttani (!) ja harjoittelisin vähän pianonsoittoa. Kaikki tämä tietenkin sen lisäksi, että olisin hyvä äiti ja vaimo, pitäisin tarkasti huolen lasten tarpeista, kodin siisteydestä ja viihtyisyydestä sekä tekisin mieheni työssäkäynnin helpoksi.

Nyt olen joutunut tinkimään lähes kaikesta! Edes valkoviini ei jaksa sulattaa vyötärölle kertyvää rasvamakkaraa. Aamuisin, kun kello soi 6.45, olen kuolla väsymyksestä. Viimeinen Waltarin historiallisista romaaneista junnaa 20 sivun päässä siitä, mitä se oli kesälomalla. Tänä iltana pidetyssä kahden tunnin vanhempainillassa koin kauhunhetkiä, kun kaikki muut ympärillä nauroivat vitsille, enkä itse osannut edes hymyillä. Enkä tiedä olisiko se edes ollut sen viisaampi teko. Vanhempainillassa istuin hiukset niskassa hiirenhännällä, ilman meikin hiventäkään. Lähtiessä sentään puristin deodoranttia kainaloon. Olen soitellut pianoa lähinnä Matin kanssa: Satu meni saunaan (cdefgggfedcc).

Mitä sitten olen tehnyt? Tänään ollaan luettu aapista Matin kanssa tunti, pelattu Pirates of the Caribbean -korteilla toinen tunti, käyty ruokakaupassa toista tuntia, luettu matematiikkaa Helmin kanssa kaksi tuntia, seurattu Matin kanssa Helmin jalkapallotreenejä 1,5 h (siitä puoli tuntia maalissa heiluen) ja kaksi tuntia kului koulun vanhempainillassa.

Paitaakaan en ole silittänyt viikkoon. Taulujen seinäänasennus on pysähtynyt kolme päivää sitten. Pora makaa eteisen lattialla ja tikkaat nojaavat seinään keskeisimmällä paikalla huoneistoamme. Yhden kolmesta pöntöstämme sain tosin olosuhteiden pakosta tänään pestyksi.

Täällä saadaan koulusta vain kirjat. Kaikki muu hankitaan itse. Vihkot, kynät, kumit, kansiot, vesivärit, pensselit, vahaliidut, kortit ja kotelot (mitä sitten lienevätkään), ym. Koulusta jaetaan paperi, jossa kerrotaan tarkasti, mitä mihinkin aineeseen tulee hankkia - värejä, vihkojen ruudutuksia/viivoituksia sekä kokoa myöten. Eri aineiden vihkot ja kansiot ovat eri värisiä. Ei yksilönvapautta tässä suhteessa. Ei myöskään siinä suhteessa, minkälainen reppu lapsella on. Nauroimme Helmin ensimmäisenä koulupäivänä, kun kaikilla kouluun kulkevilla lapsilla oli laatikon muotoinen, puolitoista kertaa lasta leveämpi reppu selässään. Helmi meni kouluun trendikkäästi (?) Dakinen vaaleanpunaisessa repussa. Hyvin pian kuitenkin huomasimme, että kaikki koulussa vaadittava materiaali A4-kokoisine vihkoineen ja kirjoineen, ei todellakaan pysynyt kunnossa Dakinen pehmeässä repussa. Nyt meilläkin on Scout.


Uusimpaan Scoutin reppuun saa kevyesti kulumaan lähes 200 euroa. Pakettiin sisältyy kolmeosainen penaali (jollainen kaikilla on) kaikilla tarvikkeillaan, juomapullo, liikuntavaatekassi, jonka saa kiinnitettyä kätevästi repun päälle, joskus asiaan kuuluu vielä eväsrasia. Meidän Helmi ihastui äidin onneksi kirpputorilta löytyneeseen turkoosiin, vanhaan ja likaiseen reppuun, jonka sai viidellä eurolla. Pesemällä siitä tuli kyllä hieno. Jopa kaverit kehuivat. Kolmeosainen penaali meillä jo oli, ja eväsrasiat ja juomapullotkin olimme ehtineet hankkia. Matin reppu löytyi tarjouksesta alkukesästä noin 80 eurolla. Mikä lie viime vuoden malli...

Huomisen ohjelmaan kuuluu Matin koulutarvikkeiden hankkiminen, ruoanlaitto, koululäksyt ja Matin jalkapallo. Vaikuttaa sen verran kevyeltä ohjelmalta, että siihen voi ehkä mahduttaa seiniimme tulleiden vikojen paikkaamisen. Täällä on paperitapetit kaikkialla kiviseinien päällä. Ne on sitten maalattu puhtaanvalkoisella mattamaalilla, jota ei voi edes pyyhkäistä kostealla. Kun pikkuvessan pyyhkeen takana on paperitapetti, voi hyvin ajatella, että sen voi maalata puhtaaksi noin kerran kuukaudessa. Valokatkaisijan ympäristöstä puhumattakaan. Nämä eivät ole tainneet kuulla vedenkestävästä maalista. Eivätkä myöskään kattoon asennettavista töpselinpaikoista. Kaikista valaisimistamme on nyt brutaalisti katkaistu johdot, poistettu blugi ja palattu 20 vuotta ajassa taaksepäin - sokeripaloihin. Lamput olisi myös ruuvattu kiinni kattoon, ellen olisi vaatinut sähkömiestä asentamaan kattoon koukkuja siltä varalta, että haluankin vaihtaa valaisimen. Semmoistakin on sattunut.

Ja niin paljon olisi listalla asiaa... Että tämä kaikille, jotka kysyvät, kuinka saan päiväni kulumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Iloitsen jokaisesta kommentista!