tiistai 6. syyskuuta 2011

Piirakkapäivä

Saan monesti aamuöisin kuningasajatuksia. Sellaisia, jotka pitää toteuttaa yleensä välittömästi. Muistan kerran lauantaina aamuyöllä päättäneeni, että tyhjillään olleen akvaariomme oli aika päästä pannuhuoneen lattialta vähän parempiin olosuhteisiin. Siitä oli heti aamun valjettua lähdettävä huonekaluliikkeisiin etsimään tukevaa lipastoa vanhan akvaariomme alle. Muistaakseni viikon sisällä tästä meillä uiskenteli ensimmäinen monni, Ukko. Ukko elelee edelleen Espoon suunnalla. Terkkuja vaan velipojalle ja Helille!

Tämän aamuyön idea ei onneksi ollut aivan yhtä työläs toteuttaa. Päätin, että tästä päivästä tulee piirakkapäivä. Leivomme lasten kanssa karjalanpiirakoita! Edellisistä syödyistä piirakoista olikin jo kohta 3 kuukautta. Pohjois-Suomesta kotoisin olevan naisen pitäisi opettaa kampanisujen tekeminen lapsillensa, mutta kyllä anopilta perintönä tullut piirakanpaistotaito pitää myös siirtää eteenpäin. Kahdeksalta aamulla keittelin jo riisipuuroa, ja ennen yhdeksää oli taikina vetäytymässä jääkaapissa.

Lapset innostuivat ajatuksesta valtavasti, mitä en epäillyt lainkaan. Meidän pienet ovat aina valmiit kaikkeen. Ja tylsänkin asian voi aina pukea jännittäviin vaatteisiin. Tosin tällä kertaa ei tarvittu poppakonsteja. Ennemminkin puuron jäähtyminen kesti kaikkien mielestä aivan liian kauan. Sinä aikana tosin siivosimme jokainen oman huoneemme (minä hoitelin makuuhuoneen), ja jotenkin pienet saivat siihenkin uskomattoman tarmon päälle, kuin olisi ollut kilpailusta kysymys. Mutta vihdoin päästiin asiaan, ja Helmi sai vanhempana aloittaa.

Ensimmäisestä piirakasta alkaen kaikki sujui mallikkaasti. Puuron täyttäminen oli kuitenkin sellainen työvaihe, jonka Helmi mieluusti delegoi äidille. Kohta piirakoita syntyi jo liukuhihnalta. Matti piti eniten veivaamisesta.

Rypyttämisestä Matti totesi hyvin pian, että se on naisten hommaa. Kaikille sitten sopi, että Matti veivaa, äiti täyttää puuron ja Helmi rypyttää. Helmin ensimmäistä kertaa rypyttämiksi piirakoiksi nämä piirakat täyttävät kyllä kaikki kriteerit!

Sovittiin, että äiti kuitenkin paistaa piirakat aivan yksin, kun uunikin piti lämmittää niin kuumaksi. Piirakoita tuli tällä kertaa 68 kappaletta. Äidin paistellessa piirakoita, lapset olivat solahtaneet leikkeihinsä. Toisen Bionicklen haltija sanoi toiselle: "Nää menis keittiöön syömään piirakoita ja kertomaan tarinoita niiden lapsuudesta."


 
 
 
 
 

 
 

 

2 kommenttia:

  1. Oi oi...nyt tuli niin ikävä Kiteeltä kotoisin olevan äitini leipomia Karjalanpiirakoita! Niitä saimme aika usein lapsena ollessamme, nyt 86-vuotias äiti ei enää yksin jaksa hommaan ryhtyä. Velipojan kanssa kesällä paistoivat pienen erän ja onhan ne jotain aivan uskomattoman hyvää. Hävettää sanoa, että en ole hommaa opetellut ja rypytys ei kyllä onnistuisi noin hienosti kuin Helmiltä:)

    VastaaPoista
  2. Kyllähän näppäräsorminen ihminen homman nopeasti oivaltaa, mutta kyllä siihen saa helposti puoli päivää käytettyä. Ja pulikan voi hyvällä omallatunnolla vaihtaa pastakoneeseen :)

    VastaaPoista

Iloitsen jokaisesta kommentista!