sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Jalkapalloa ja vesileikkejä

Taas tämä jaksaa jauhaa jalkapallosta. Tänä viikonloppuna Helmillä oli pelit sekä lauantaina että sunnuntaina. Helmi pelaa F-tytöissä ikänsä puolesta, mutta naapurikylissä on tyttöjoukkueita vasta E-tytöistä ylöspäin, joten meidän F-tytöt ottelevat aina E-tyttöjä vastaan. Otellaan me F-poikiakin vastaan, mutta yhtä kaikki, tilanne on aina vähintäänkin epäreilu. Sehän ei pitkässä juoksussa kuitenkaan ole huono asia. Saadaan hyvää harjoitusta, kun vastus on kova. Yleensä vastus on kyllä aina liian kova, ainakin voiton saavuttamiseksi, mutta hyviä hetkiä pelissä silti toisinaan aina on.

Tänään koettiin aika monta hyvää hetkeä, joista yhden haluan jakaa. Helmi pelasi keskihyökkääjänä ja sai pallon haltuunsa lähtien kuljettamaan sitä kohti maalia.


Vastustajajoukkueen päätä (tai kahta) pidemmät puolustajat lähtivät perään.


Pallotta he saivat urhean taistelijan kiinni.


Ja häiritsivät juuri sen verran, että maalia ei tilanteesta sitten syntynyt. Maalin vasemmalla puolella olevat vanhemmat ovat joukkueemme tyttöjen vanhempia, ja heidän ilmeensä kertovat kaiken. Meidän pienet tyttömme pääsivät yrittämään läpimenoa, vaikka vastassa oli hurjasti isompia ja taitavampia pelaajia.

Vielä minun on aivan pakko jakaa Helmistä yksi kuva, jollaisia olen tottunut näkemään vain lehtien urheilusivuilla :D Helmi on kuvassa kolmas vasemmalta.


Pelien jälkeen olimme luvanneet mennä vesipuistoon, joka on omassa kaupungissamme. Olimme aiemmin käyneet paikassa vain kerran viime kesänä, keskellä päivää. Nyt oli syksy ja ilta. Tunnelma oli aivan toinen kuin viimeksi. Kauhea vääntö altaan keskellä olevalle kelluvalle auringonkukalle oli näköjään kuitenkin sama kesät talvet. Liukkaalle ja liikkuvalle kellukkeelle ei ole ihan helppoa kavuta, eikä siellä ole ihan helppoa pysyä. Reidet ja käsivarret ovat aika pehmeät tunninkin taistelun ja lukemattomien putoamisten ja uudelleenkapuamisten jälkeen. Kuvat on napattu netistä.


Pääaltaalla pidettiin tasatunnein (tai joka toinen tunti - ainakin klo 18 ja 20) laser show. Halliin muodostettiin vesihöyryä koneilla, valot sammuivat, musiikki alkoi soida kovaäänisesti ja laser show ainakin neljällä tykillä räjähti käyntiin. Musiikkina toimi mm. Robin Williamsin I will entertain you, Bonnie Tylerin I need a Hero, Van Halenin Jump. Yleisö mylvi, kun valot sammuivat ja musiikki alkoi pauhata. Ainoat tanssivat vesipedot tulivat kuitenkin Suomesta, ja he olivat naispuolisia.

Höyryävän kuuma ulkoallas valoineen oli myös eksoottinen kokemus täydessä pimeydessä.


Paikassa olisi myös kokonainen saunamaailma erilaisine höyry- ja infrapunasaunoineen, sekä kelohonkainen rantasauna, josta on mahdollisuus pulahtaa järveen uimaan. Tiukkapipoisina suomalaisina vaan emme tunne oloamme mukavaksi saunamaailmassa, jossa kaikki saunovat kaikkien kanssa, vaatteitta. Ehkä tämä menisi ihan vaan aikuisten kesken, mutta emme halua hämmentää lasten mieliä, kun he ovat juuri oppineet sen, että ei ole hienoa paljastella itseään varsinkaan vastakkaiselle sukupuolelle. Nähtäväksi jää löysääkö joulunaika pipoa ja pyyhkeen nyörejä ja ajaako joulusaunan tarve lauteille kaikesta huolimatta. Olen saunonut nyt viimeksi kesäkuussa, lauttamatkalla Helsingistä Travemündeen. Ja siihen asti saunoin joka toinen päivä.

torstai 27. lokakuuta 2011

Halloween-kurpitsat

Kohta 43-vuotta, enkä ollut eläessäni kaivertanut yhtään kurpitsalyhtyä. Poikani Matti vaikeroi viikon, kun meillä ei ollut mitään halloweenia kotona. Ja kuten aina: kaikilla muilla on kaikkea. Toisin sanoen Nilsin kotioven vieressä on valtava kurpitsalyhty. Ihmiset keräilevät täällä näköjään näin syksyisin kaikenlaista kaunista luonnosta sisäänkäyntejään koristamaan. Kauniissa koreissa tai vadeissa on saksanpähkinöitä, kastanjoita, syksyn lehtiä ja kurpitsoita - sekä koristekurpitsoita että juurikin näitä halloween-kurpitsoita.

Perehdyin eilen aiheeseen netissä, ja tänään kauppareissulla etsiskelin isoa kurpitsaa pää täynnä ruokaohjeita ja irvistävien naamojen kuvia. Vaikka monilla edellisillä kerroilla kaupassa on ollut runsaasti valinnan varaa kurpitsojen suhteen, niin nyt ei niitä suuria ja oransseja ollut lainkaan. Pienempiä oransseja kyllä oli. Ne vaan eivät olleet syötävää laatua, joten ruokaohjeet saatoin unohtaa, mutta muuten laitettiin hihat heilumaan, kun pienet olivat tulleet koulusta.

Koska kuori on suhteellisen paksu ja työläs leikattava, sovittiin, että lapset hahmottelevat paperille naamataulut, jotka äiti sitten leikkaa. Sisustan tyhjentämiseen pienet saivat osallistua myös.



Valmiit kurpitsat odottavat illan pimenemistä


Iltavalaistuksessa



maanantai 24. lokakuuta 2011

Onko meillä mitään syötävää?

"On meillä, vaikkei pitäisi syödä mitään", vastasin minä miehelleni.

Meillä oli viikonlopun yli vieraita Suomesta, ja nyt löytyy jääkaapista uunikasviksia, grillattua possua ja kesäkurpitsaa, marinoituja herkkusieniä, tomaattisalsaa, sipulipiirakkaa, tonnikalasalaattia, pino lettuja, berliininmunkkeja, omenapiirakkaa ja vanilijakastiketta.

Olikohan ruoka pahaa, kun jääkaappi on täynnä "eilisiä" ruokia?

Ainakin kiitos oli kaunis.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Leikkii sisustajaa

Meillä ei ole ollut sohvapöytää. Mieheni kyllä olisi sellaisen laittanut, mutta minä nautin vapaasta tilasta lattialla. Isosta matosta, jolle voi pudottaa läjän tyynyjä ja asettautua lasten kanssa mukavasti televisiota katselemaan.

Nyt meillä on kuitenkin niin iso olohuone, tavallaan kaksi, että suostuin sohvapöydän hankintaan paraatiolkkariimme. Pöytä tilattiin 10 viikkoa sitten, ja odottavan aika on ollut pitkä. Tänään se sitten kannettiin sisään, asennettuna. Eikä se näytä lapsia häiritsevän. Tuossahan nuo edelleen makaavat matolla tyynyineen, jalat pöydän alla.


Pöydän idea on, että lasilevyä kääntämällä jalakset kiertyvät ja pöydän kansi muuttaa muotoaan. Levyt voi laittaa melkein päällekäin kaikkein niukimmassa vaihtoehdossa, ja suurimmillaan kannen kaksi lasilevyä ovat melkein peräkkäin. Lasilevyjä saattoi tilata eri sävyisenä lasina (meillä kirkas), jalkaa myös eri materiaaleilla (meillä kromi) ja putkijaloissakin oli vaihtoehtoja kulmikkaiden ja pyöreiden väliltä. Meidän mielestämme tämä vain oli niin hieno, että nyt sai sohvapöytä luvan muuttaa meille.


Jos joku lueskelee tätä sisustusmielessä, kerron, että valmistaja on italialainen Naos ja pöydän malli on Cassius. Muutaman tunnin katselun jälkeen suosittelen lämpimästi :)

Samasta liikkeestä olimme tilanneet yläkertamme suureen tilaan kaksi mattoa, ja ne tulivat tänään samalla kuljetuksella pöydän kanssa. Matot ovat pienemmät kuin tilassa aiemmin olleet matot, mutta seuraava koko olisi mennyt niin suureksi, etteivät sellaiset olisi tilaan sitten mahtuneet. Jännitin kovasti näyttävätkö uudet matot pieniltä, kun aiemmat ovat olleet reilusti suuremmat. Pelko oli turha. Matot ovat täydelliset! Niin täydelliset, etten enää kaipaa niin kipeästi uutta sänkypeittoa. Ehkä sitten joskus, mutta nyt nämä matot riittivät pesemään yläkerran kasvot.


Matot ovat todella paksut. Ja sen kyllä huomaa, jopa lapset. Kun he tulivat koulusta ja näkivät matot, he heittäytyivät ensimmäiseksi matoille pitkin pituuttaan. Sen jälkeen he hakivat kumpikin omat kirjansa ja olivat lukuhetkeä vailla, siinä matolla. Tunnustan, että pötköttelin kyllä matolla itsekin, kun olin saanut ne levitettyä.


Ja tässä taas tietoutta sisustusfriikeille: Esprit home, Soft Glamour.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Perusviikonloppu

Viikonloput eivät riitä mihinkään, aivan kuten ei kenelläkään. Täällä se on kuitenkin korostunut entisestään. Viikonloppuisin ei yleensä pötkötellä eikä muutenkaan nautiskella olemisesta :)

Viime viikonloppu alkoi perjantaina illallisilla kotonamme. Olimme kutsuneet vuokranantajaperheemme meille vierailulle. Heillä on Helmin ikäinen tytär, joka oli Helmin kanssa samalla luokallakin muutaman viikon, ennen kuin arvioimme uudelleen Helmin tason paikallisten lasten kehitystasoon nähden. Helmin ikäiset lapset ovat täällä kolmannella luokalla, mutta koska Helmi on Suomessa käynyt vasta ensimmäisen luokan, oli kolmas luokka aivan liian vaikea hänelle. Helmi siirtyi siis jo ensimmäisen viikon jälkeen syksyllä toiselle luokalle, ja hänen lähimmät luokkakaverinsa ovat nyt puolitoistavuottakin nuorempia kuin Helmi. Tärkeintä kuitenkin on, että tyttö pysyy opetuksessa mukana, eikä hän joudu pinnistelemään kaikessa äärirajoillaan. Pinnistelyä joutuu kuitenkin vieraan kielen osalta tekemään aivan koko ajan.

Yritin miettiä ruokalistalle jotain hyvin pohjoismaalaista, ja ajankohdan huomioiden tarjosin rapuja, joita löysin pakastettuina Ikea "Herkusta". Ikean arvo on noussut täällä silmissäni. Missään muualla en nähnyt täällä rapuja tarjolla, en elävänä enkä kuolleena. Kokemus oli heille aivan uusi, mutta miellyttävä. Perheen isäntä ei meinannut lopettaa alkuruokailua siinäkään vaiheessa, kun pääruokaa alettiin kantaa pöytään. Pääruoan aineksista 2 kärähtikin pohjaan, kun alkuruokailu vaan kesti, seura oli hyvää enkä ole vielä ihan sinut uuden induktiolieteni kanssa. Se on niin nopea ja tehokas, ja minun reaktioaikani alkoi olla jo hidastumaan päin... Who cares proccoli anyways! oli kuitenkin vieraidemme huvittunut kommentti. Kastikkeesta onnistuin pelastamaan 2/3, kun en kaapinut kattilaa pohjaan saakka.

Jälkiruoastakin kärähti pinta hiukan tummaksi, mutta se oli sentään silti syötävää ja hauskutti vain meitä kaikkia.


Emäntä odottelee vieraita saapuvaksi

Lauantaiaamupäivän vietimme taas pallokentällä. Minä lähdin Helmin kanssa Schriesheimiin ja Mikko lähti Matin kanssa Ladenburgiin. Näin olemme jakautuneet nyt jo ainakin neljänä viikonloppuna. On harmi, kun ei voi seurata molempien lasten kehittymistä peleissä, mutta koska valitsemme lapsen aina sen mukaan, että minä menen sinne, minne on helpoin access, niin tulee sitten nähtyä aina kummankin lapsen pelejä. Lauantaina Matti oli puhjennut kuulemma oikein kukkaan kentällä.

Pelien jälkeen kävimme vaihtamassa vaatteet ja suuntasimme Mannheimiin. Matin uudet lasketteluvälineet odottivat Engelhornissa asennettuina ja maksettuina noutoa, ja ajattelimme ostaa myös isoille tytöille yhdet vehkeet tänne meille. Löysimme etsimämme viime kauden monoista, joiden ovh oli 299 euroa, mutta nyt hinta oli alennettu 159 euroon. Näihin Atomicin monoihin saa kytkettyä jopa akut, jotka antavat virtaa antureille, jotka lämmittävät jalkapohjia tarvittaessa. On kyllä oikeasti vaikea valita, alanko käyttää omiani vai näitä tyttöjen. Molemmat ovat uudet :)


Olimme päättäneet syödä ennen ostoksille menoa Mannheimissa. Suuri määrä ravintoloita sulkee täällä ovensa iltapäivän tunneiksi ja avaa jälleen 18.30. Ajattelimme, että menemme sitten johonkin kohdalle sattuvaan paikkaan, ja huomasimmekin ohiajaessamme kivan näköisen sushi-baarin. Auto parkkiin ja syömään. Ja sushi-baari se todellakin oli! Liukuhihnalla kulki erivärisiä lautasia muutaman palan annoskokoina, ja hinnoittelu tapahtui värien mukaan. Jokainen väri oli tietyn hintainen. Liukuhihna kulki pöytien sivuitse, joten saatoit napata mieleisesi annoksen, kun olit syönyt edellisen ja mikäli vielä jaksoit. Nelihenkinen seurueemme tyhjensi 27 eriväristä lautasta. Tästä tuli yksi suosikkipaikoistamme kertaheitolla.

Sunnuntaina valmistimme lounaan reppuun, pakkasimme kiipeilyvälineet, eväät ja vaihtovaatetta neljään reppuun ja lähdimme katsastamaan meille uuden kallion Schriesheimissa. Pienetkin joutuivat ottamaan omat reppunsa, koska tiesimme, että pääsy kalliolle on matkan päässä, joten siellä tulee sitten nälkä. Kun iskälle ei voi laittaa selkään enää kiipeilykamoja ja köyttä enempää, niin meidän muiden oli jaettava kaikki muu. Mutta kyllähän meidän pienet jaksavat. Ja päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Kiipesimme t-paidoissa. Ja kotona olimme vasta klo 17 aikoihin. Mutta näin meillä. Arkena tehdään sitten kotitöitä!


Reittejä riitti























Helmi tahkoaa halkeamaa ja Matti odottaa vuoroansa



Taustalla Schriesheimin pikkukaupunki, meiltä noin 4 km etelään

maanantai 10. lokakuuta 2011

Saksalaista logiikkaa

Aina joskus joutuu Suomi-neito pyörittämään päätään. Alla parhaita esimerkkejä.

Olin ostamassa perunoita. Nelihenkinen perheemme syö jonkin aikaa kahden kilon pussia. Sen hinta oli 1,79 euroa. Kymmenen kilon säkin sai 1,49 eurolla, joten perunaahan sitten syötiin urakalla.

Kilo sipulia 1,29 eur. 5 kiloa sipulia 1,29 eur.

Salaattikerät, kurkut ja kurpitsat (mm.) myydään kappalehinnoilla.

Kiipeilykeskuksessa oli sisäänpääsyjen hinnat 13 euroa aikuisesta ja 8 euroa lapsesta. Perhelippu (2 aikuista ja 2 lasta) maksoi 30 euroa. Pyytäessämme kassalta perhelippua, meille sanottiin, että sen saa vain, jos on kaksi lasta mukana. Sanoin, että meillä on, mutta kysyin samalla, mitä väliä sillä on. Ihmettelin, eikö yhden lapsen perhe pääsisi sisään perhelipulla. Vastaus oli, että ei pääse - vain kahdella lapsella saa perhelipun. Yksilapsinen perhe maksaa siis 34 eur.

Teimme operaattorin kanssa sopimuksen paketista, johon kuuluu laajakaista, tv-kanavapaketti sekä kaksi kiinteää puhelinlinjaa. Käsittämättömältä tuntuu, että soitettaessa näistä kiinteistä linjoista toisiin saksalaisiin kiinteisiin linjoihin, emme maksa mitään näistä puheluista.

Helmi sai ensimmäisen syntymäpäiväkutsunsa. Kutsussa mainittiin, että "lahjakori" löytyy kutsussa mainitusta liikkeestä. Kutsu kädessä juoksin tietysti alakertaan, ja naapuri selvitti, että liikkeestä löytyy lapsen nimellä oleva laatikko, josta voi ostaa lahjaksi lapsen itse valitsemia, erihintaisia tuotteita - tai olla valitsematta. Miten hieno keksintö! Kuinka ennen raavinkaan päätäni miettiessäni lahjaa juuri tietynikäiselle tyttö- tai poikalapselle. Ja kuinka monasti oma lapsi yritti urheasti kiitellä innostuneesti lahjasta, joka vain ei vastannut ollenkaan sitä, mistä lapsi itse piti. Näin ei tule huteja! Mutta kuinka suomalaiset eivät tätä ole vielä keksineet?


Insinöörien Saksassa kytketään kattolamput sokeripaloihin. Ja lamput ruuvataan kiinni kattoon. Aivan kuin kukaan ei koskaan vaihtaisi kerran asennettua valaisinta. Olisi ollut raastavaa katkoa jokaisen valaisimen töpselit, mikäli tänne muuttomme olisi ollut vuoden tai kahden komennus. Yritin kyllä kertoa sähkömiehellemme Suomessa käytössä olevasta tekniikasta, mutta eihän yksi pääsky kesää tee.

Yleisissä saunoissa saunovat kaikki yhdessä. FKK.

Pyykkejä ei kuivateta sisällä. Pyykit kuivatetaan joko kondensoivissa kuivausrummuissa, ulkona tai erillisissä kuivaushuoneissa. Onneksi minulla on ne kaikki! Taloissa ei ole ilmanvaihtoa. Ei minkäänlaisia ilmanvaihtokanavia. Kosteus ja hajut poistuvat ikkunoiden kautta. Ne pitää avata aika ajoin. Myös liesituuletin toimii aktiivihiilisuodattimella.

Kylpyhuoneissa on seinälaatoitus 1,50 m:n korkeuteen, sen yläpuolisessa osassa on paperitapetti, joka ei kestä vettä. Lattioissa ei myöskään ole lattiakaivoja (paitsi tietenkin suihkukopeissa ja ammeen alla). Toivottavasti pyykkikoneen letku ei irtoa!

Paljon on tullut päätä pyöriteltyä, mutta kaikkea ei enää osaa edes nostaa esille. Hulluuteen on vain solahtanut mukaan :)

tiistai 4. lokakuuta 2011

64. Bergsträsser Winzerfest

Lapset saivat koulusta lappusia, joissa kerrottiin luokkien osallistuvan Winzerfestiin. Lapset kävelisivät kulkueessa ja pukeutuisivat teeman mukaisesti. Tänä vuonna teema oli "Altes erhalten - Neues gestalten". Matin luokka päätti rustata muovipusseista jonkinlaisen vaatekappaleen lapselle, ja Helmin luokkalaiset pukeutuivat johonkin vanhaan. Yksi luokka oli pukeutunut Puuha-Pete -asuihin (kunnostetaan vanhaa).


Me ei selvästi oltu taaskaan ajan tasalla. Äkkiä lukien ajattelin, että kyse on jostakin syyskauden avajaistapahtumasta kaupunginosassamme. Pari päivää ennen tapahtumaa tosin kuulin, että Winzer on viinitilallinen. Ja tämä tapahtuma on heidän sadonkorjuujuhlansa, kun sato on korjattu ja viini on pistetty käymään. Ja nämä juhlat olivat jo 64. järjestyksessään.

 

Tilalliset ajelivat kukkasin koristelluilla traktoreillaan tai hevoskärryillään, vihannes- ja hedelmäviljelijät tukivat kulkuetta jättiläismäisine kurpitsakärryineen, ystävyysseura ainakin Kreikasta osallistui juhlaan, ja vuodeksi valitut viini-, kurpitsa-, peruna- ja mitäniitäolikaan-kuningattaret perintöprinsessoineen nostelivat maljojaan toinen toistaan komeampien avoautojen takaritsoilla istuen. Tunnelman takasivat lukuisat lyömä- ja puhallinsoitinkokoonpanot sekä bändit, joiden idea ei aina ihan kirkastunut kuulijalle. Eniten innoissani olin puhallinorkesterista, joka oli napannut habituksensa Leningrad Cowboysseilta! Tietysti myös poliisi ja palokunta olivat paikalla, vilkut välkkyen.




Katsojat kadun varrella saivat osallistua juhlaan, kun tilalliset, prinssit ja prinsessat kaatelivat avokätisesti maistiaisia yleisölle. Vakikatsojat olivat varustautuneet pienin lasisin mukein, jotka roikkuivat nahkaremmillä kaulassa. Omenoita ja karamellejäkin jaeltiin. Ja prinsessat jakoivat nimikirjoituksillaan varustettuja promokuvia ja kaatelivat viiniä.



Ja jotta totuus ei unohtuisi, olivat myös evankeliset ja katoliset rouvat mukana kulkueessa pitsiliinoineen. Mitä itseironiaa!


Kulkue päättyi suureen halliin, jonne koko viinijuhlien yleisö seurasi mukana. Kulkueessa esiintyneet soittajat esiintyivät pitkin iltaa, ja paikan päältä sai ostaa viiniä, pikaruokaa (bratwurstia), leivonnaisia ja limsaa.


Pihalla oli lapsille vaijeritrampoliini, onnenpyöriä, yms. Eikähän meillä tietenkään ollut käteistä rahaa mukanamme. Olimmehan lähteneet vain katsomaan kulkuetta, johon lasten koulun luokat osallistuvat, ja joka starttaa kotikatumme päästä, noin 150 metrin päästä kodistamme. Onneksi olemme jo saavuttaneet sen verran tunnettuutta, että onnistuimme puhumalla lainaamaan hiukan käteistä, etteivät lapset olisi suoranaisesti kuolleet nälkään toisten pomppimista katsellessaan.


Kulkue starttasi kahdelta, ja kotiin pääsimme illalla kahdeksan pintaan. Se siitä tunnin merkinnästä kalenterissani su-iltapäivälle. Onneksi maanantai oli täällä pyhäpäivä. Saksojen yhdistymisen päivä.