tiistai 29. marraskuuta 2011

Karhunpoika sairastaa

Matti, 7 vuotta, valitteli aamupalalla, että kurkkuun sattuu, kun yskäisee. Lupasin keittää "kuumaa hunajaa". Eikä tietenkään muistettu sitä sitten aamutohinoissa. Mutta kun koulun jälkeen saatiin muki kuumaksi, ei hunaja makunsa puolesta maistunutkaan pikkuihmiselle, vaikka se olisi tehnyt kuinka hyvää. Itse asiassa, koko kurkkukipu hävisi saman tien.


Tiistai-iltapäivä on aina tiukin kaikista päivistä. Ensin on Helmin pianotunti, 45 min. Heti perään on Matin pianotunti, 30 min. Vaatteiden vaihdon jälkeen on Matin jalkapallo 1,5 h, ja samaan aikaan Helmin hip-hop -tanssi, 50 min.

Matilla oli keskittymiskyky täysin hukassa pianotunnilla. Äiti upotti useamman kerran kasvonsa tyynyyn Matin selän takana, kun Matti nojasi molemmin kyynärpäin koskettimistoon, soitti, vaikka pyydettiin lopettamaan, ei erottanut oikeaa vasemmasta ja pakeni penkiltä heti tilaisuuden tullen. Äitinä opettaja ymmärsi kuitenkin hyvin, että joskus voi olla müde. Minä laskeskelin kuitenkin mielessäni Matin edellisen yön nukuttuja tunteja ja ajattelin niitä kyllä olleen riittävästi. Heräsikin aamulla omia aikojaan.

Ajettiin kiireellä kotiin vaihtamaan pianonsoittovaatteet jalkapallon treeniasuun. Vesipullo reppuun ja treeneihin! Iskä meni hakemaan Mattia jo vähän ennen treenien loppumista ja seurasi harjoituksia vähän aikaa. Kotona hämmästeltiin, että Matti treeneissä lähinnä seurasi aktiivisesti toisten pelaamista ja hakeutui vapaaehtoisesti molkeksi (Torward).

Ainahan ei voi voittaa, eikä jaksaa. Komennettiin lapset iltapesuille ja yöasujen vaihtoon. Matti näki pöydällä minkäsenytolikaan, sen mansikka-vadelma -soppa -jutun. Sanoin sen olevan kiisseli. Hetken päästä Matti näki minun syövän iltapuuroani kiisselin kanssa. Tiedusteli tiukkaan sävyyn, missä hänen jogurttinsa oikein on! Tähän varmaan saadaan tottua. Sanat vain alkavat unohtua. Suomen kieltä kuulee vain vanhemmilta, ellemme sitten jaksa aktiivisesti lukea suomenkielistä kirjallisuutta. Ja tällä hetkellä tuntuu tärkeämmältä oppia sitä saksaa.

Iltapala onneksi maistui hyvin, ja poika käpertyi syliini kerälle. Eikä tätä tapahdu todellakaan enää edes joka viikko! Pyysin miestäni tuomaan kuumemittarin. Se näytti mittauksen jälkeen 38,3 astetta lämmintä :(

Matti jää siis sairaslomalle huomenna, äiti ei siis pysty työhönsä (jää imuroimatta, pyykkäämättä, käymättä kaupassa) ja Helmi on siis niin kateellinen. Hän olisi niin mieluusti kipeä myös. Ehkä sentään saan joulun suunnitelluksi ajatuksen tasolla: menún, lahjat, koristelut, ohjelman... Kun suunnitelmat ovat selvillä, on kuin kaikki olisi puoliksi tehty!

Ps. Tottakai soitin pianonsoiton opettajalle ja kerroin syyn Matin huonoon käyttäytymiseen soittotunnilla. Ymmärrys oli käsinkosketeltavaa. Kuka soittaisi vielä karhumaisen olemuksen omaavalle Robertille, ja kertoisi, ettei Matti oikeasti ole menettänyt kaikkea innostustaan futikseen, vaan poika vain oli kipeä. Kaikki kun vaikuttaa kaikkeen. Peliaika ja -paikat valitaan tarkasti, kun sen aika tulee.

2 kommenttia:

  1. Kiva Hanna kun laitoit fb:iin linkin sun blogiisi! Kirjoitat niin ihanan elävästi ja eloisasti elosta siellä! Ja ihailen sun energisyyttäsi, jotenkin itsestäni tuntuu, että käyn vaan töissä ja tulen kotiin ja taas lähden töihin eikä ole lapsia huollettavana enkä silti saa mitään aikaiseksi! Blääh, teen uuden vuoden lupauksen ja rupeen aktivoitumaan, no toisaalta teinkin jo niin, ilmoittauduin sentään espanjan kurssille.

    Nautinnollista ja erilaista joulua ja sen odotusta koko perheelle!

    Lea

    VastaaPoista
  2. Kiitos Lea. Kirjoitan tätä vähän kuin avointa päiväkirjaa. Lue: negatiivisimmat asiat riisuttu :) Ja, kyllähän mulla nyt on aikaa, kun ei ole sitä päivätyötä. Se on energiasyöppö!

    VastaaPoista

Iloitsen jokaisesta kommentista!