torstai 8. joulukuuta 2011

Helmi kolmeen osaan

Täällä eivät syntymäpäivät ole mikään läpihuutojuttu. Ne ovat tapahtuma, niitä valmistellaan ja ne kestävät. Suomessa oli vakio, että kutsut kestävät kaksi tuntia. Tämänhetkisten kokemustemme perusteella täällä juhlitaan 3-4,5 tuntia.

Yhdet ainoat syntymäpäiväkutsut on pidetty kokonaisuudessaan sankarin kotona. Muuten ideoita löytyy laidasta laitaan. Ollaan oltu metsäretkellä, kirkon kerhotiloissa, josta löytyi keilarata ja kolmesti sisähuvipuistossa. Olen kuullut, että kutsuja on järjestetty myös kiipeilyhallilla ja kelkkaradalla.

Helmillä on taas kaksi kutsua odottamassa. Toiset pidetään uimahallissa ja toiset planetaariossa. Mahtavia ideoita molemmat, mutta kun ne ovat samana päivänä ja samaan aikaan. Vieläpä samana päivänä ja osittain samaan aikaan, kun on Helmin jalkapallon tyttöjoukkueiden joulujuhlakin. Ja Helmihän haluaisi mennä kaikkiin! Minäkin haluaisin, että Helmi pääsisi vähän kaikkiin. Puhumattakaan siitä, kuinka vaikeaa on sanoa toiselle saman luokan tytölle, että Helmi ei pääse, kun menee niille toisille kutsuille...

Hienoa tietenkin on, että kutsutaan. Alussa vähän jännitti, kauanko kestää ennen kuin pääsemme piireihin ja lapset alkavat saada syntymäpäiväkutsuja. Ei mennyt onneksi kauaakaan, ja nyt niitä tulee jo päällekkäin. Ja täytyy todeta, että onneksi meillä on näitä lapsia kaksi, niin ei kaverien merkitys ollut eikä ole ihan niin suuri kuin jos meillä olisi vain yksi pieni.




Matti sai eilen puhelun, tai minä sain, mutta asia koski Mattia. Naapurin Nils tulisi mieluusti Matille leikkimään (jo toistamiseen) perjantaina. Ja sehän sopi Matille hyvin. Tänään Matin pianonsoiton opettaja toimi välittäjänä ja äänitorvena 9-vuotiaalle Noralle, joka kuulemma haluaisi mieluusti spielen mit Matti. Minä tajusin asian aivan väärin ja aloin jo sovitella yhteistä soittotuntia Matille ja Noralle, jotta voisivat soittaa nelikätisesti. Näin homma Suomessa hoitui. Opettaja tosin järjesti kaikille sopivan ajan. Onneksi opettaja rohkeni oikaista väärinkäsitykseni, vaikka ensin myöntelikin, että toki voidaan yrittää löytää sopiva aika. Kyse olikin leikkimisestä, spielen, eikä soittamisesta, spielen. Virheeni ei tosin ollut kovin nolo, koska sana on täysin sama. Kotiin päästyäni soitin Noran äidille, ja nyt Matilla on treffit sekä Noran että Noran pikkusiskon, Violan, kanssa. Viola on Matin kanssa samalla luokalla, mutta isosisko on vallan ihastunut Mattiin. Tytöt tulevat molemmat meille iltapäiväksi koulun jälkeen. Helmikin päässee osallistumaan.

Syövätköhän paikalliset lapset hernekeittoa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Iloitsen jokaisesta kommentista!