maanantai 26. joulukuuta 2011

Joulu paketissa

Tässä istutaan taas vanhalla, haisevalla sohvalla, neljistään.

Tytöt vietiin juuri lentokentälle, ja he loittonevat tällä hetkellä minusta 890 kilometrin tuntinopeudella. Omat vauvani. Minä lähden käymään Suomessa vajaan kahden kuukauden kuluttua, ja Anni tulee sitten kanssani tänne talviloman viettoon. Essi ei sen sijaan näe pikkusisaruksiaan kuin ehkä vasta kesällä, ja sama toisin päin. Tänään pidetään ikävää.

Joulu vietettiin kuitenkin yhdessä ja tässä kurkistus jouluumme.


Säästettiin pala piparitaikinaa isoja tyttöjäkin varten.


Aatonaattona vietiin tytöt kiipeämään. Pienempänä he olivat toisinaan mukanamme, mutta nyt heillä oli ollut melkoisen pitkä tauko. Sen jälkeen menimme Mannheimiin syömään ja ostoksille. Kolmevuotinen koulutukseni alkaa tuottaa tulosta: molemmat syövät sushia mielellään - tai siis kaikki viisi syövät.


Veimme heidät suosikkibaariimme.


Ja kun minä keskityin aattona ruokatarjontaan, niin Anni-ihanainen otti taidekuvia.


Vihdoin alkupalat olivat pöydässä!


Joulumme teemaväreinä vuorottelivat: ruskea, kulta, hopea ja valkoinen.

Näihin kuviin!

2 kommenttia:

  1. Hei! Voi kuinka kaunis koti ja lapset! Tästä blogista tulee hyvälle mielelle, Ihanaa lukea noin huolehtivasta äidistä, lapset munkin mielestä aina etusijalle elämässä! Kulkeeko muuten tuo tyttöjen "vahvahiuksiuus" suvussa? Onko itselläsi ollu myös tuollaiset hiukset nuorempana?

    VastaaPoista
  2. Oi kiitos kauniista sanoistasi! Olemme itsekin ihastuneita kotiimme. Harmi vaan, että emme omista sitä, mutta saamme sentään asua tässä niin pitkään kuin haluamme. Itselläni on kyllä ollut nuorempana pitkät ja vaaleat hiukset, ja niitä on monta, mutta eivät ne pärjää paksuudessaan tyttöjen hiuksille. Ehkä se ominaisuus on sitten tullut isän puolelta.

    VastaaPoista

Iloitsen jokaisesta kommentista!