tiistai 27. joulukuuta 2011

Lähiruokaa

Täällä on helposti saatavilla tuotteita suoraan alkutuottajalta. Oli kyseessä sitten liha, kana, kala, munat, kasvikset tai viini.

Meidän tarkoitus oli syödä tänä jouluna tyypillistä saksalaista ruokaa. Mikä sitten on tyypillistä? Suomessahan se olisi selvää: lanttu-, porkkana-, peruna- ja maksalaatikkoa, rosollia ja kinkkua. Kaikki muu riippuu sitten perheestä ja sen perinteistä.

Sellaista "tyypillistä" saksalaista jouluruokaa ei sitten tuntunutkaan löytyvän. Google sanoi sen olevan täytetty hanhi, naapuri sanoi sen olevan kaniini tai kalkkuna ja kaupan pakastelataassa myytiin myös ankkoja. Toinen naapuri sanoi valmistavansa kalan.

Me kuitenkin uskottiin Googlen kykyihin. Hanhi päätettiin hankkia. Käytiin jopa katsastamassa hyviä, luonnonmukaisesti pellolla kasvatettuja, pulskia ja onnellisen näköisiä elukoita.


Seuraavana viikonloppuna päätettiin käydä hankkimassa oma hanhi ruokapöytään. Kaveri sanoi, että olimme kolme päivää myöhässä. Viimeinen hanhi myytiin kolme päivää aikaisemmin. Ja siellä ne pellolla kirmasivat edelleen! Ei auta kuin olla aiemmin liikkeellä ensi jouluna.

Kuulin joulumarkkinoilla, että suuresta Marktkaufistamme ei kannata hankkia juuri mitään. Suoraan alkutuottajilta hankittuna rahat menevät oikeaan osoitteeseensa ja tuotteet saa tuoreina ja parempina.

Huono omatunto valtasi mielen. Marktkaufista saa nimittäin aivan kaiken saman katon alta. Nyt täytyisikin ostaa liha toisaalta, kala toisaalta ja vihannekset omalta tuottajaltaan. Viinitilojahan on tietysti ympäri kylää.

En sitten ostanut lintua Marktkaufin pakastealtaasta enkä edes lihatiskistä. En ostanut lintua ensinkään. Meille oli siis tulossa joulukala. Ja vähän possun sisäfilettä. Kala päätettiin hankkia paikallisesta forellilammikosta. Reilun kilometrin päässä kotoamme on yrittäjä, joka kasvattaa forelleja altaissa ja myy niitä joko tuoreina tai savustettuina. Kalan saaminen kassiin ei ollut ihan helppoa. Yksi lauantai soittelimme ja ajelimme lammikoiden edustalla, eivätkä portit vain auenneet. Soitin ja sovin, että tulemme 23. päivä hakemaan kalan tai kaksi. Puheluihin ei vain vastattu, kun aloin varmistaa, että sopimus pitää edelleen. Ajoimme paikan päälle ja löysimme altaat täydessä jouluvalaistuksessaan. Portit olivat auki, myyjät olivat paikalla ja baari myi Glühweinia ja mitä lie ostajille. Tai kenelle tahansa. Paikalla tuntui olevan puoli kylää. Hyvä, jos saimme automme pysäköidyksi. Nimemme löytyi onneksi ostajalistalta. Isäntä lähti kanssamme lammikolle, koska halusimme tuoretta kalaa. Ensimmäinen kauhaisu ei tuottanut saalista. Toisella kauhaisulla saimme kaksi vajaan kilon painoista forellia. Kelpuutimme ne, ja parilla kalautuksella ne olivat hengiltä ja suolitta. Seuraavana päivänä toinen savustui Muurikassamme ja toinen oli jäässä pakasteessamme.


Kananmunat tulevat myös lähituottajilta 25 centin kappalehintaan, lattiakanalassa tuotettuina. Viiniä on juotu tänä jouluna myös 300 metrin päässä meiltä kasvatettuna.

2 kommenttia:

  1. Suomessa kerrottiin televisiossa, että Saksan perinteinen jouluruoka on hanhi, perunaknöödelit ja punakaalimuhennos. Ei teillä siis mitenkään pieleen tämä alkuperäinen ajatus mennyt :D

    VastaaPoista
  2. Kaikki kyllä tosiaan jäi sille ajatuksen tasolle :) Minä päätin kuitenkin tehdä edes lanttulaatikon. Ja tytöt kun saapuivat paikan päälle, niin Essi halusi maksalaatikkoa ja Anni porkkanalaatikkoa. Ja tuollahan ne taas vanhenevat jääkaapissa. Minulla ei ole olemassakaan niin pieniä uunivuokia, että laatikot tulisi kokonaan syödyiksi.

    VastaaPoista

Iloitsen jokaisesta kommentista!