torstai 1. joulukuuta 2011

Lihaa joka lähtöön

Googletettiin vähän saksalaisia perinnejouluruokia sillä ajatuksella, että meidänkin joulupöydästämme löytyisi edes jotain paikallista herkkua. Yhtä selkeää jouluruokavalikoimaa kuin Suomessa on, emme oikein löytäneet. Yksi nousi kuitenkin lähes joka lähteestä: hanhi. Kokonainen täytetty hanhi.

Hanhia voi tilata valmiiksi täytettynäkin omalta lihakauppiaaltaan (Metzger). Jokaisellahan on toki omansa! Hätähän ei meillä ole minkään näköinen, vaikka emme omalla lihakauppiaallamme olekaan vielä vierailleet. Äkkiäkös sinne pyörähtää tutustumiskäynnille. Lähin sijaitsee 900 metrin päässä.

Katselin tänään vähän eri silmällä oman markettimme lihavalikoimaa. Käyn päivittäistavarat Prisman tyylisessä ja tasoisessa hypermarketissa, Marktkaufissa. Itsepalvelulihatiskiin oli jo ilmestynyt ensimmäiset hanhet. Tai näin luulin. Kotona googletin kookkaan linnun, ja sehän olikin ankka, Ente. Noinkohan maussa on eroa...

Altaassa oli monenlaisia kokonaisia lintuja, ankoista kyyhkysiin (ja näin taas luulen). Tuntuu, kuin olisi palannut ajassa kahdeksankymmentäluvulle, kun eilen kaulitsin ja käänsin voitaikinan jääkaappiin tortunpaistoa odottamaan ja tänään ostin kokonaisen kanan ja paistoin sen. Löysin kyllä myyjättären avustuksella voitaikinarullan tuoretiskistä. Jännittää oikein molempien voitaikinoiden puolesta, sekä itsetekemäni että tämän rullan. Mikään sesonkituote tämä voitaikina ei kyllä täällä ole. Saa nähdä, kuinka paikalliset ottavat tähtitorttumme vastaan, jahka pääsen niitä maistattamaan. Vielä kauemmas ajassa on jouduttu menemään, kun emme ole löytäneet oikein hyvää ja maukasta vaaleaa leipää. Meillä leivotaan leipää tai sämpylöitä viikottain.


Minun on pakko luetella vielä joitain lihapuolen tuotteita, jotka oli pakattu valmiisiin pakkauksiin itsepalvelutiskeihin. Kaikki ovat sulia eikä pakastettuja, joten oletus kai sitten on, että näitä tuotteita ostetaan päivittäin.

Linnuista oli pakattu kanan ja kalkkunan mahaa ja sydämiä sekä kanan kauloja. Kokonaisena sai ankkoja, kanoja ja niitä pieniä lintuja, joiden arvelen olevan kyyhkysiä. Pyytkin voisivat kai täällä olla mahdollisia. Lintujen vieressä oli kokonaisia kaniineja. Sellaisen kyllä vielä joskus kokeilen. Yksi kaniini (vai olikohan niitä kaksi yhdessä paketissa) oli parinkympin luokkaa, joten siitä voisi tulla hyvä vierasruoka. Sika-nautaosastolla oli tietysti tarjolla kaikki sisäelimet, ja sen lisäksi kieliä, siansorkkia ja päitä, Schweinekopf. Kokonaisen sianpään saa alle 2 eurolla! Sikojen jaloista oli myös katkottu pätkiä, joissa olivat kaikki tallessa: luut, lihat ja nahat.


Eihän näissä tietenkään ole mitään ihmeellistä, mutta kun ajattelee, että nämä tuotteet olivat tuoretiskissä tavallisessa marketissa, eikä missään teurastajan tiskissä, niin täytyyhän niitä sitten jonkun valmistaa ruoaksikin. Olisi aika hienoa päästä paikalliseen ruokapöytään juuri silloin, kun näitä minun mielestäni vanhanaikaisia ruhonosia olisi pöydässä. Tiedä mitä herkkuja niistä saisi, kun vaan osaisi valmistaa!

2 kommenttia:

  1. Olen joskus pilkkonut sian ruhoa, mutta mitään muuta en sille sitten osaisi tehdäkään. Enkä enää varmaan sitä pilkkomistakaan...

    VastaaPoista
  2. Miten sä olet sellaiseenkin tilanteeseen oikein joutunut :o

    VastaaPoista

Iloitsen jokaisesta kommentista!