perjantai 10. helmikuuta 2012

Hei hulinaa!

Helmin 9-vuotissyntymäpäivät olivat eilen. On vähän vaikeaa koota ajatuksiaan, kun on niin uupunut edelleen. Onneksi on tuleva viikonloppu on täynnä (3) jalkapalloturnauksia, niin pääsee tästä jaloilleen :D

Varasimme yksityisnäytöksen paikallisesta elokuvateatterista. Saimme aloittaa juhlimisen tuntia ennen näytöksen alkua teatterin aulatiloissa, jossa oli kiva baaritiski ja tuoleja ja pöytiä melkein kaikille. Koska teatterisali veti 96 henkeä, ajattelimme, että Helmi voi nyt sitten kutsua ketä hän haluaa. Kutsuja lähti 29, omia lapsia on 2 ja koska annoimme vieraiden sisaruksille luvan tulla myös katsomaan elokuvaa, oli meillä sitten loppujen lopuksi ainakin 35 lasta (ja pari äitiäkin). Enemmänkin saattoi olla. En pysynyt lopussa enää laskuissa, ja pimeääkin siellä oli.



Tilattiin kantaravintolastamme 10 pizzaa. Otin yhden pelkällä tomaatilla ja juustolla, koska yksi vieraista, 7-vuotias pieni tyttö on päättänyt jo muutama vuosi sitten, että yhdenkään eläimen ei tarvitse kuolla hänen syömistensä vuoksi. Loppuihin valitsin lasten suosikkimakuja: kinkkua ja ananasta, tonnikalaa ja jauhelihaa. Ennen kuin kasvissyöjä oli kohdalla, oli pizza Margarita jo syöty. Salamipizzaa huudettiin jonossa. Eihän minulla sellaista ollut. Naapurin rouva valisti minua illalla, että lapset tykkäävät salamipizzasta. Myöhäistä se tosin siinä vaiheessa oli.

Laskiaispullia tarjosin ihan perinteen vuoksi. Helmin syntymäpäivillä on aina tarjottu sellaisia, marsipaanilla sekä vadelmahillolla. Kolmannes lapsista taisi maistaa...toivottavasti tykätäkin...

Helmi kävi yksillä syntymäpäivillä, joissa kakku loppui kesken. Päätettiin sitten tehdä kaksi 25 hengen täytekakkua, marsipaanilla ja ilman, ettei vain pääse loppumaan kesken. Kotiin kannettiin sitten puolitoista kakkua...alakerran naapurit olivat kyllä ilahtuneita.


Paljon onnea vaan, laulettiin kahdella kielellä, ja lahjapaketit avattiin kovan metelin ja riehumisen säestämänä. Äitikin taisi kerran huutaa, ja kovaa. Sen jälkeen ei hetkeen sitten kukaan muu huutanutkaan. Elokuva kesti onneksi 75 minuuttia. Sen aikana saimme siivottua paikat ja sen jälkeen avattiin vielä hetki lahjoja. Jäi kuitenkin vielä reilut 20 minuuttia aikaa riehumiselle ja taistelemiselle. Aseina toimivat ilmapallotertut ja paljaat kädet. Rauhanneuvottelijoina toimi kolme suomalaista aikuista, joista yhdellä oli alle puolivuotias vauva käsivarrellaan. Kotiin lähtiessään lapset vakuuttelivat, että Helmin syntymäpäivillä oli kivaa. Olen siitä niin onnellinen, koska itselleni jäi asiasta vahva epäily oman subjektiivisen kokemukseni vuoksi.


Kotona olin aivan varma, että uni ei tule aivan heti. Sen verran kävin kierroksilla vielä pari tuntia juhlien jälkeenkin. Onneksi olin väärässä.

2 kommenttia:

  1. he hee, äitinä on kivaa !! olla aina, sydän!

    VastaaPoista

Iloitsen jokaisesta kommentista!