maanantai 26. maaliskuuta 2012

Kevät tuli, että tärähti

Noin kaksi viikkoa sitten täällä lämpeni. Tarkoittaa, että lämpötila nousi noin 20 asteeseen. Joskus jopa enemmän, joskus tietenkin vähemmän. Ja kun aurinko paistaa, niin paidat pienenee tai lähtee kokonaan pois, kuten meidän Matilla.

Kirsikka- ja mantelipuut kukkivat. Omenapuut varmaan ensi viikolla. Ja on täällä kaikenlaisia muitakin kukkivia puita, joita en edes tunnista. Olin kuullut noista mantelipuista, mutta tajusin mistä puhutaan vasta, kun näin sellaisen viereisellä kadullamme. Tiedän kyllä mistä jokapäiväinen lenkkimme kulkee tämän viikon.


Ja tämä puu on siis juuri aloittamassa kukintansa. Jokainen kukka on kämmenen kokoinen.


Sisällä eivät halua pysyä edes lapset. Lauantaiaamupäivänä oli molemmilla lapsilla taas jalkapalloturnaukset, jotka kestivät puolille päivin. Ulkona tottakai. Iltapäivällä tyttäreni Anni, kisasi Ruotsissa Pohjoismaiden mestaruudesta cheerleadingissa, joten minun piti seurata kisaa livestreamina verkosta. Voittohan sieltä tuli. Nyt on hyvä lähteä MM-kisoihin ensi kuussa.

Kisojen jälkeen lähdimme pikaiselle lenkille metsään. Mikko pyörällä, minä ja Elli jalkapelillä. Lapset jäivät naapurin trampalle. Aivan vahingossa pikalenkistä venyi puolitoistatuntinen tehotreeni. Siis vahingossa. Juoksin pyörän ja koiran perässä farkut ja nahkaiset Eccot jalassa. Alamäkeen kuitenkin vain. Mutta juoksin. Edellisestä juoksulenkistä onkin varmaan vuosi aikaa.

Sunnuntaina lähdimme ennen puolta päivää metsään koko popula. Matti laittoi ajanottokellon päälle lähtiessämme. Lämpötila oli 22-23 astetta, mutta puut onneksi varjostivat sen verran, ettemme tikahtuneet auringonpaisteeseen. Muutaman tunnin päästä olimme Weinheimin keskustassa, Marktplatzilla etsimässä vapaata pöytää neljälle. Eikä ollut helppo rasti. Koko Weinheim oli tullut paikalle. Puistoon, aukiolle, syömään, istuskelemaan. Saimme pöydän sisältä, joka osoittautui tosi hyväksi ratkaisuksi. Varjossa olisi tullut vähän vilu ja auringossa olisi ollut paahtavaa, varsinkin kun olimme juuri patikoineet monta tuntia.


Palasimme kotiin taas metsäpolkua. Polulla tuli vastaan Helmin luokkakaverin perhe. Poika oli koko päivän yrittänyt saada Helmiä kiinni soitellen ja ovella käyden. Postilaatikko oli täynnä piirustuksia ja sydämiä. Pojan isä auttoi poikaansa pulassa ja kutsui koko meidän perheen kakkukahveille saman tien. Sovimme treffit puolen tunnin päähän, että saisimme käydä pesemässä jalat ja kainalot ja vaihtamassa vähän vaatteita.


Matin ajanottokello näytti kotiovella reilua kuutta tuntia. Ja tuossa lukemassa ei ole mukana se kyläreissu.

1 kommentti:

  1. Mahtavia kukkia! Meillä lenkkipolkuja kaunistavat lumen alta paljastuvat koirankakat =)
    Yritän olla olematta kade, mutta tämä on jopa minulle vaikeaa...

    VastaaPoista

Iloitsen jokaisesta kommentista!