sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Paluu luontoon

On aivan pakko tehdä postaus siitä, mitä on ottaa löytökoiran pentu Teneriffalta. Muunlaisista minulla ei ole kokemusta, joten tarina saattaisi siis hyvinkin olla mistä tahansa koiravauvasta.

Meidän Elli löydettiin äitinsä ja kahdeksan sisaruksensa kanssa kadulta, kun pentue oli arviolta kolmeviikkoinen. Perhe siirrettiin paikalliseen koiratarhaan odottamaan sijoituspaikkaa. Osoitteeksi vahvistui Saksa, ja kun pennut olivat luovutusikäiset, alettiin koiria välittää internetissä kuvien avulla. Sitä mukaa, kun koirille löytyi ottajia, pentuja lennätettiin Saksaan. Elli-pieni oli viimeinen, joka tuotiin Saksaan äitinsä kanssa. Viikko maahantulosta, löysimme Ellin deitti-ilmoituksen, ja ensitapaamistamme seuraavana päivänä haimme Ellin kotiin.

Jostain syystä (rabies-rokotus?) pentujen syntymäpäivät EU-passiin oli merkitty eläinlääkärin arvion mukaan 1-1,5-kk vanhemmaksi kuin ne oikeasti ovatkaan. Tämä oli meidän toinen yllätyksemme Ellin kanssa. Luulimme siis ottaneemme 3,5 kk ikäisen pennun, passissa lukee, että ikää olisikin jo 6 kk, mutta eläinlääkäri katsoi hampaiden perusteella, että pentu on korkeintaan 4,5-5 kk. Enää tarvitsisi tietää koska me vietämme nyt sitten syntymäpäiviä!

Se ensimmäinen yllätys oli tullut kotiutumista seuraavana päivänä (vai olikohan se jo ensimmäisenä iltana) Helmi huomasi, että koiran turkissa vilistää mustia seuralaisia. Kylmätväreet selkäpiissä metsästettiin niitä turkin juurelta Ellin itsensä kanssa kilpaa. Elukat olivat vikkeliä, mutta kun saimme sellaisen kiinni, oli se senkin jälkeen vielä todella eläväistä sorttia. Se hyppi, ja sen sai hengiltä vain kahden kynnen välissä nitistämällä. Senkin jälkeen se vielä heilutteli jalkojaan, pään kanssa tai ilman. Ajattelin, että täitähän ne, ja heti seuraavana päivänä haimme täishampoota ja pesimme pentusemme. Oli varmaan koiran ensimmäinen pesu, ja koira käyttäytyi sen mukaan. Hiukan pelokkaasti, ammeesta ulos pyrkien, mutta kuitenkin kohtaloonsa hienosti alistuen.

Seuraavana päivänä näkyi silti ainakin yksi otus koirassa. Tein tarkemman google-tutkimuksen ja nimesin syöpäläiset kirpuiksi. Olimme saaneet kiinni jo noin 20 yksilöä, joten montaa ei varmaankaan enää ollut elossa, mutta soitin kuitenkin lähimmälle eläinlääkärille, ja olimme siellä visiitillä jo muutaman tunnin kuluttua. Paikka oli paratiisi! Siisti klinikka, lääkäri ja hoitajat valkoisissa takeissaan ja eläinten tiedot tietokoneella. Elli sai täi-, punkki- ja kirppukarkotteen niskaansa ja antibiootit silmätulehdukseensa 25,45 euron hintaan. Ajattelin, että täällähän me aletaan käydä joka viikko! Elli sai vielä kehut suloisuudestaan kaupan päälle.


Seuraava koettelemus oli löysähkö vatsa. Ajattelin pitkään (noin viikon), että ongelma johtuu siitä, kun olin alkanut antaa Ellille erilaista ruokaa kuin mitä koiratarhassa ja sijoituskodissa oli annettu. Haluan, että koira syö kaikkea mahdollista. Yksi koiran funktioista on syödän perheeltä jääneet ruoantähteet. Ja sitten alkoi vaivata löysä vatsa, joka tarkoittaa myös, että ulostetta tulee monta kertaa päivässä. Ja siisteyskasvatuskin on kesken. Huoh! Pissa-kakkajuttuja siis.

Menimme taas lääkäriin, kun ajattelin, että Ellin täytyy saada muutkin rokotukset kuin vain rabies eli vesikauhu. Pakollisiahan ne eivät ole, mutta hyväksi koiralle. Lääkärin kanssa tuli puheeksi madotus, ja sovimme, että madotan koiran, kun tulee kuukausi pennun saamisesta ja toinsen kerran siitä kuukauden päästä. Pentuinahan koirat kuuluu madottaa, ja Ellikin on madotettu, mutta tiedä sitten kuinka oikeisiin aikoihin, kun kenelläkään ei tunnu olevan edes tietoa tarkasta iästä. Elli sai siis koirien nelosrokotteen (vai olisikohan saanut peräti viiteen eri tautiin vasta-ainetekijät) ja napit kahteen seuraavaan madotukseen. 44,25 eur. Eihän tällaista olekaan!

Ripuli äityi kuitenkin niin pahaksi, että olohuoneen nurkasta löytyneessä aamulöysässä polski ilmielävä madonpätkä. Elli sai välittömästi uuden ruoka-annoksen matokuurilla varustettuna. Illalla pötköstä kiemursi ulos jo kaksi spagetinpaksuista suolinkaista. Tätä mieltä olen kuningas-googlen perusteella. Luulen, että kukaan ei halua lukea mitään suolinkaisista, vaikka kuulemma melkein kaikki koirat saavat tartunnan tähän sisäloiseen pentuaikanaan. Ripulin syy selvisi, samoin kuin koiran yskän.

"Keuhkorakkuloista 1–2 millimetrin mittaisiksi kasvaneet vaellustoukat ryömivät henkitorven ja kurkunpään kautta nieluun, josta ne joutuvat jälleen koiran suolistoon. Nyt toukista kehittyy 5–7 viikossa täysikasvuisia, 5–10 cm:n mittaisia suolinkaisia. Niiden naaraat munivat päivässä jopa 200 000 munaa, jotka poistuvat koiran elimistöstä ulosteiden mukana, ja näin kiertokulku jatkuu."

Saako nyt oksentaa? Pentuajan jälkeen tulen madottamaan koirani 2 kertaa vuodessa, niin kauan kuin elän - tai niin kauan kuin Elli elää.

Ripuli lakkasi samana päivänä kuin Elli sai matokuurin. Ehkäpä pentunen alkaa nyt vihdoin kasvaakin. Vaikkei Ellistä taidakaan tulla kovin suurta koirulia, niin josko edes vahvistuisi niin, että jaksaa pinkoa meidän kanssa pitkin Odenwaldin metsiä. Kyllä tästä vielä hieno koira tulee!


Metsissämme elää villisikoja. Helmi ja Matti varustivat majaansa siltä varalta, että Elli-sika hyökkää. Ja tokihan Elli-sika yritti. Jokaisesta rakosesta.

8 kommenttia:

  1. No onpa teillä ollut hurja alku! Varsinaisia vessajuttuja =#

    Ohjaan juuri opinnäytetyötä eläinruokamarkkinoihin liittyen ja tuli mieleeni, että monilla koirilla on allergioita, diabetesta yms. ihmisten tauteja (johtuen siitä, että koirat syövät yhtä epäterveellisesti kuin ihmiset ja liikkuvat yhtä vähän kuin ihmiset).

    Toivottavasti koiran taudit eivät kuitenkaan siirry ihmisiin päin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oman mielenterveyteni vuoksi uskon, että samat vessajutut käydään läpi kaikissa pentuperheissä :D Ja nuo madotkin tosiaan tulevat kaikille pennuille, ja sen vuoksi pennut madotetaan 2, 4, 6 ja 8, 10 ja 12 viikon ikäisinä. Sen jälkeen kahden kuukauden välein. Pentu saa suolinkaistartunnan jo kuulemma äidinmaidon kautta :( Ja kyllä se voi tarttua ihmiseenkin, vaikkei kasvakaan ihmisessä täysikasvuiseksi. Tuo toukka-astekin voi kyllä tehdä paljon pahaa ihmisessä... Meidän täit ja kirput eivät siirry Elliin ja päinvastoin :)
      Ja Elli tosiaan syö ja liikkuu yhtä epäterveellisesti kuin mekin (yritämme kyllä kiinnittää molempien laatuun huomiota) ja barffaa (eli syö erilaisia raakoja lihoja) lisäksi. Nappuloita annnan sen vuoksi, että oppii syömään, koska matkoille on helppo ottaa kuivamuonaa mukaan.
      Miltäs kuulostaa näytetyön pohjalta luettuna? Onko suunta oikea :D

      Poista
    2. Voi yök. Olen yhä vakuuttuneempi, että meille ei tule koiraa ikuna...
      Ja sen verran kun minä ymmärrän (eli hyvin vähän), niin barffaushan on jo ihan protouhua :)

      Poista
  2. Voi Elli-pikkuista! Eipä tullut minullekaan mieleen, että madotetulla pennulla voisi olla suolistossaan tuollainen eläintarha. Toivottavasti tyttö nyt pysyy terveenä. Kyllä siitä vielä kelpo koirakaveri kasvaa. Onko jo oppinut olemaan yksin ja nukkumaan ilman seuraa?

    En muista, että meidän Caralla olisi ollut pentuaikana ripuleita, mutta myöhemmin on ollut pariin otteeseen. Viimeisin niistä oli ikimuistoinen vatsatauti, josta läheiset mattopesulat vaurastuivat. Koira vuoti muutaman päivän molemmista päistä ja vapisi kivuliaana reppanana. Eläinlääkäri valisti, että juuri silloin jylläsi paha koirien mahatautiepidemia. Helpostihan se tuolta ulkoilureittien varsilta tarttuu. Antibiootilla, maitohappobakteerijauheella ja vastaavilla rohdoilla se sitten hoitui.

    Hyvä, että teillä on asiallinen eläinlääkäriklinikka lähistöllä. Tuskin teidän kuitenkaan tarvitsee siellä alvariinsa käydä, kun saatte normaaliarjen pyörimään. Myötätuulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kamalinta kaikesta mielestäni on, että vaikkei koiralla olekaan aikuisia suolinkaisia, koira silti "kantaa" loista. "Tätä vanhemmilla (3 kk) koirilla toukat eivät vaellakaan keuhkoihin vaan levittäytyvät verenkierron mukana pitkin elimistöä maksaan, keuhkoihin, aivoihin, sydämeen ja lihaksiin. Toukkamuotojen kehitys pysähtyy tähän, ja ne jäävät elämään elimistöön lepovaiheeseen. Mikäli kyseessä on narttukoira, tiineyden aikana, noin 42. tiineysvuorokautena, nämä hiljaiseloa viettäneet toukat heräävät jälleen eloon. Osa niistä vaeltaa istukan kautta sikiöihin, ja ne käyvät pentujen synnyttyä elinkiertonsa loppuun edellä kuvattua trakeaalireittiä kulkien." Seppo Saari,ELL. Koko tutkimus: http://kotisivu.dnainternet.fi/andsuc/sisal/koiran-suolistoloset.pdf

      Tämän tutkimuksen mukaan, mikäli koira on pentuna madotettu, ei aikuisia suolinkaisia pitäisi tullakaan, koska 3 kk iässä pennussa olevat suolinkaisen toukat koteloituu, ja aktivoituvat vasta narttukoiralla tiineyden aikana. Siksi tiineet nartut madotetaan tiineyden tiettyinä aikoina.

      Elli nukkuu hienosti omassa pedissään (kai). Tulee joskus käymään huoneessani yöllä, ja se tarkoittaa, että mentävä on. Ulos. Ja tänään kävin yläkerrassa suihkussa (meillähän yläkerta on oma huoneistonsa, joten Elli luulee, että olen mennyt), eikä Elli suoranaisesti haukkunut, mutta itkeskeli kyllä vähän. Kun menin alas, oli ihan hiljaa. Että, toivo on alkanyt kyteä :D

      Poista
    2. Hienostihan Elli-tyttö on tottumassa talon tavoille. Taustaan nähden nopeaa kehitystä, trust me!

      Ja hei Hanna, nyt oikeesti. Aivot narikkaan, google nukkumaan ja blondivaihde päälle. Katso Ellin nöpökuonoa, silitä sen pehmeää turkkia, huomaa tummien silmien ihaileva katse. Elli itse on aivan tietämätön mistään madoista ja sillä on nyt hyvä olla. Ota sä sama moodi. =)

      Poista
  3. Heippa sinne, voi koiravauva parkaa, onneksi pidätte siitä hyvää huolta! Kyllähän homma on niin, että kun lemmikin ottaa, niin väistämättä noita pissa/kakkajuttuja tulee, mut so what, olette kyllä jo varmaan pääseet pahimman yli, kun on kaveri saatu hoidettua! kyllä koirasta oikeasti tulee niin paljon iloa perheeseen, ettei voi kuin suositella kaikille, ainakin oman kokemuksen perusteella. Muuten tosi kivan näköinen pentu, ihanaa pentuaikaa vaan, toivottelee joku lukija vaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos! Vajaassa viikossa paino on lisääntynyt melkein puoli kiloa, kun se sitä ennen pysyi paikallaan. Että joskohan se tästä!

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!