torstai 1. maaliskuuta 2012

Pentunen nimeltä Elli

Tyttäremme toivelahjalistan pitkäikäinen TOP1 sai meidät vanhemmat miettimään, onko aivan mahdoton ajatus, että meille tulisi koira. Aikaisemmin se on kyllä ollut. Pitkät työpäivät, ja siihen päälle tunnin työmatkat suuntaansa, ovat olleet sellainen yhtälö, ettei siihen ole voinut koiraa ajatellakaan. Lasten vastuulle ja lasten varaan, kun koiraa ei voi ottaa.

Nyt kun minä olen Hausfrau, niin haaveesta tuli mahdollisempi. Enää kipupisteitä ovat meidän mahdolliset matkustelut sekä minun mahdollinen koira-allergia. Olen allerginen kissalle ja kanille, mutta koirasta ei ole tietoa. Olen myös kuullut jonkun siedättyneen perheensä koiralle, mutta olevan edelleen allerginen muille koirille. Matkusteluiden osalta olemme ajatelleet, että koiraa voisi kuljettaa paljon mukana nyt, kun pääsemme liikkumaan hyvin omalla autolla. Aina ei tarvitse lähteä lentäen lomalle. Suomeen tulemme kesällä laivalla, joten sinnekin voimme ottaa pennun mukaamme. Koirapensionaatit ja koiraystävät (joita pentukoulun myötä kenties saadaan) auttavat sitten muiden lomien kanssa.

Eli siis. Päätimme etsiä koiran perheeseemme. Meillä oli muutama (onneksi vain pari pienenpientä) reunaehtoa:
1. Koiran tulisi olla pienehkö tai korkeintaan keskikokoinen. Vuokranantajamme ei ihastunut ajatukseen, mutta antoi suostumuksensa, koska alakerran naapuri hyväksyi hankkeemme ja lupasimme korvata kaiken, minkä koira hajoittaisi asunnostamme. Liian pientä koiraa taas emme halua, koska toivomme koiramme jaksavan patikoida kanssamme pitkiäkin taipaleita.
2. Koiran tulisi olla tyttökoira. Tiedän koirista vain vähän, mutta sen mukaan, mitä tiedän, tyttökoirat ovat jonkin verran helpompia kuin poikakoirat. Tämä on tärkeää ensikertalaiselle. Reviirien merkitseminen, suhtautuminen toisiin koiriin, varsinkin uroksiin, alistaminen...
3. Sekarotuinen, Mischling. Terve, mutkaton ja persoonallinen.
4. Koiran tulisi olla ruskea. Ei musta eikä valkoinen. Ei mielellään täplikäskään.
5. Koira voisi aivan hyvin olla jo pentuiän ylittänyt, koska meillä ei ole aiempaa kokemusta koirien kouluttamisesta.
6. Koiran tulisi näyttää kivalta sekä isin että äidin mielestä. Helmin mielestä kaikki koirat ovat suloisia - KAIKKI. Ja Matille ei ollut niin tärkeää ulkonäkö. Kunhan nyt otetaan joku koira, ja nopeasti.


Selasin paikallista netti-ilmoituspalstaa, johon tuli paljon uusia koiria päivittäin. Hyvin paljon löytökoiria Romaniasta, Espanjasta, Bulgariasta, jne. Ajatus hyvän tekemisestä tuntui myös hyvältä.

Kävi sitten niin, että kävimme katsomassa yhtä pentuetta, joka ei sitten sytyttänyt kaikkia perheemme jäseniä. Ei, lapsista homma ei jäänyt kiinni :D Sivuille tuli ilmoitus koirulista, jota emme olisi lähteneet katsomaan, mikäli matkaa olisi ollut 100 km, mutta koska se sijaitsi kilometrin päässä kodistamme, sovimme tapaamisen pikaisesti. Paikka oli sijoituskoti, joka otti löytökoiria eläisuojeluyhdistyksen puitteissa ja välitti niitä sitten hyviin koteihin. Kodissa oli kolme omaa koiraa, muutama kissa ja näitä sijoituksessa olevia löytökoiria. Tuntui hyvältä, että tarjoamalla kodin tälle pennulle, voisimme olla tekemässä hyvää.

Elli on noin 3,5 kk:n ikäinen pentu, joka löytyi emänsä ja 8 sisaruksensa kanssa arviolta kolmeviikkoisena Teneriffalta hyljättynä. Emoa oli varmuuden vuoksi ammuttu kaulaan, mutta se onneksi selvisi, kuten kaikki pennutkin. Koirat otettiin talteen, rokotettiin, madotettiin, sirutettiin, ja karanteenin jälkeen kuljetettiin emonsa kanssa Saksaan välitettäväksi. Elli oli viimeinen, joka kaipasi omaa kotia.

Elli näyttää hyvin pieneltä kultaiselta noutajalta, ilman häntää tosin. Siinä kohtaa luontoäiti on tehnyt pienen virheen, mutta se tekee tyttösestä vain persoonallisemman näköisen. Äidissä arvellaan olevan ainakin podencoa, ja koska Elli näyttää aivan kultsilta, niin papereissa lukee podenco/noutaja. Ellillä on tietenkin siru ja passi, mikä oli meille tärkeää, koska ensimmäinen ulkomaanmatka tulee varmaan jo kesäkuun alussa. Patikkaretki Itävaltaan. Ellin luonne on myös hyvin herttainen. Ei rämäpää, mutta rohkea ja luottavainen. Istuu hyvin autossa ja on tottunut pantaan ja hihnaan. Sisällä tekee tarpeensa vanhalle pyyhkeelle, eikä osaa olla ollenkaan yksin. Tästä olisi sitten lähdettävä.

Ja mehän tartuimme haasteeseen! Meillä on nyt ollut neljä päivää koiranpentunen nimeltä Elli. Kestänette sen, että koira-aiheisia postauksia saattaa tulla aina toisinaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Iloitsen jokaisesta kommentista!