perjantai 27. huhtikuuta 2012

Cheerleadingin MM 2012, Orlando

Tyttäreni Anni lähti viime lauantaina reissuun. Viime yönä ovat olleet avajaiset ja parin lajin kilpailutkin, mutta ensi yönä, vähän ennen puolta yötä, ovat Suomen cheerleaderit tulessa. Esitykset videoidaan, ja ne tulevat nettiin noin 45 minuutin viiveellä. Sivustolta löytyy myös tuloslistaus.



Huomenna aamulla urakka on ohi ja kaikki jännitys lauennut. Mutta tänään vielä jännitetään. Onnea HAC Elite - Team Finland!

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Kolinapurkki

On yksi kotityö, jota vieroksun yli kaiken muun. Se on paitojen silitys. Tarkennan vielä, että mieheni paitojen silitys. Itsehän en juuri tästä syystä käytä paitapuseroja. Yritin miettiä syytä ongelmaan, että saisin jotenkin itsestäni otteen ja kenties korjattua vääristymän. Tulin vaan siihen lopputulokseen, että pesisin vaikka ikkunoitakin mieluummin kuin silittäisin paitoja. Täällä varsinkin. Koska ikkunoissa on vain kaksi pestävää pintaa, sisä- ja ulkopuoli. Ja koska kaikki ikkunat avautuvat kahvasta kääntämällä. Ei tarvita ikkunanavaajia lukkoihin, joita on vähintään 3 jokaista ikkunaa kohden, puhumattakaan niistä tuplista ja triploista jumittavine kiinnittimineen.

Paitojen silittäminen on minun näkökulmastani katsottuna niin turhaakin. Työskentelen tuntitolkulla (olen hidas silittämään, mutta vain siksi, että silitän niin huolellisesti) saadakseni viikon paidat henkariin roikkumaan. Ja tämä onkin työn huippuhetki: nähdä edes pienen hetken silitettyjä paitoja henkareissaan. Viikon lopussa työni tulos on rutussa pyykkikorissa.

Aloin miettiä muita kotitöitä. Niinhän se vaan on, että niiden luonne taitaa olla kyllä ihan samanlainen. Jos nyt miettii ruoanlaittoa, niin vielä huonomminhan siinä taitaa käydä... Miksihän tämä silittäminen on sitten niin paljon vastenmielisempää? Koiraa ei voi juoksuttaa kuoliaaksi eikä munkkeja ja pullia leipoa enempää kuin pakasteeseen mahtuu. Oikean olkapään murtaminenkaan ei ollut pelkästään negatiivinen asia...

Tilannetta ei helpota se, että välittömästi, kun Elli huomaa jääneensä yksin (vaatehuolto pelaa yläkerrassa, ja se ei ole koiran paikka), se alkaa itkeä. Kuin viimeistä päivää. Hassua on myös se, että olen joskus takaisin tullessani huomannut Ellin hyppäävän alas sellaisesta tuolista, jossa se ei koskaan muulloin oleskele. Tuoli on koiralle epämukavakin. Miksi se sitten yksin ollessaan aina kiipeää sille samalle, pyörivälle tuolille, johon se tuskin mahtuu siinä olevan tyynyn kanssa? Onko se kukkula, jonne noustaan huutamaan laumaa koolle? Onko se laumanjohtajan paikka, joka nyt täytyy pienen koiran ottaa haltuunsa? Ja kun koira ei kuulemma ajattele, se vaan yhdistelee, niin mitähän Elli sitten on ratkaissut tuolille noustessaan.

Tänään, urakoituani kolme (!) paitaa yläkerrassa, täytin Matin bionicle-purkkeihin pikkulegoja. Ajattelin käydä paiskaamassa sellaisen ovesta ulvovan koirulin jalkoihin. Pitäisi loppua huutaminen, kun ovesta tuleekin kolinapurkki eikä laumanjäseniä. Purkkeja täyttäessäni loppui koiran huuto. Jokohan se riitti säikäytykseksi! Purkit ovat nyt kuitenkin portaikossa odottamassa seuraavaa itkukohtausta.


Ole sille nyt sitten vihainen...

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Musikaaleja tuutin täydeltä

Tapasimme Itävallassa suomalaisperheen, joka asuu Salzburgissa. Suuri kaupunki pohjoisessa Itävallassa, aivan Saksan rajan tuntumassa. Tiesinkö muuta kaupungista? No en. Googlettamalla selvisi.

Salzburg on Itävallan neljänneksi suurin kaupunki ja Salzburgin osavaltion pääkaupunki. Kaupunki sijaitsee Salzah-joen varrella Alppien juurella. Sen väkiluku on 149 470 (31.12.2008). Salzburg on tunnettu ennen kaikkea Mozartin syntymäkaupunkina, historiastaan ja barokkiarkkitehtuurista. Salzburgin suosiota matkakohteena on lisännyt erityisesti Sound of Music -elokuva, joka kuvattiin kaupungissa ja sen lähialueilla. On arvioitu, että vuosittain jopa yli 300 000 turistia käy Salzburgissa yksinomaan elokuvan takia. Kaupunkiin pääsee junalla Münchenistä (150 km) kauniiden vuoristomaisemien kautta. Pääkaupunkiin Wieniin on 300 km. (Wikipedia)

Ostettiin tuliaisiksi mozartinkuulia. Paljon. Lähiputiikissa niitä myytiin puoleen hintaan, koska laskettelukausi oli loppumassa. (Aldissa, kotikaupungissamme, ne taisivat olla kyllä vieläkin edullisempia...) Eikä siis käyty Salzburgissa, vaan Flachaussa. Mutta koko Itävalta on varmaan tunnettu mozartinkuulistaan.

Saimme kutsun Salzburgiin viettämään juhannusta. Ja se ajatushan lähti siitä, että heillä on sauna ja uima-allas... Tarvitseeko suomalainen muuta juhannukseensa? Järveä ei ole tarjolla. Makkaraa löytyy. Ja jos Salzburgiin menee, niin täytyy tuntea The Sound of Music.


Minä heti Amazon.de:iin. Löysin musikaalin, mutta ilman suomenkielistä tekstitystä. Löysin myös muita klassikkomusikaaleja: Hair, Cats, My Fair Lady, Crease, West Side Story (sekä pari Superstaria varastoon/lahjaksi). Tilaus sisään tiistaina ja kiekot käteen perjantaina. Matti, 7 v, kuittasi lähetyksen, kun minä satuin olemaan asioilla. Tikkukirjoitus sujuu justiinsa.

Sound of Music on nyt itketty ja katsottu lasten kanssa. Uusintanäytös on tilauksessa. Hairin katsoin ihan itsekseni korvat kuumottaen ja ihmetellen, kuinka se voi olla K6! Catsia työstetään parhaillaan lasten kanssa. Ja ne tuntuvat saavan siitä enemmän irti kuin tällainen keski-ikäistyvä ihminen saa. Luulen, että minäkin sytyn, kyse on vain toistojen määrästä.

Paljon hyviä hetkiä on siis vielä edessä!

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Sumuinen aamu

Nousen rinnettä ylös kahden Ellin kanssa, ohi viiniviljelysten. Köynnöksissä on havaittavissa silmuja. Heräilevä kylä jää allemme. Ketään ei tule vastaan.


Jätämme viljelykset ja nousemme yhä ylemmäs metsään. Kohta emme kuule enää muuta kuin lintujen laulua. Sepelkyyhky pyrähtää lentoon metsäiseltä polulta, toinen kutsuu toista jossain kauempana matalasti huhuten. Tikka naputtaa sarjaa onttoon puunrunkoon.


Aurinko siivilöityy puunrunkojen lomasta paljastaen ilmassa vielä viipyilevän kosteuden. Istahdan polun varrella olevalle puupenkille. Kiitän kaikesta hyvästä, mitä olen saanut, ja toivon samaa kaikille läheisilleni. Lähellä ja kaukana.

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Kaksi viikkoa pääsiäistä

Lapsilla on lomaa koulusta aina sekä pääsiäisen alusviikko että pääsiäisen jälkeinen viikko. Kesäkuun alussa on seuraava kahden viikon lomajakso, Pfingster. Jouluna lomia oli pari viikkoa ja helmikuussa oli tietysti Fashing-viikko. Syksyllä on syyslomaviikko... Mikäli olisin työelämässä, olisi nämä lasten lomaviikot aika vaikea hoidella. Vaan kun en ole, niin nautitaan sitten lomista täysillä!


Isi otti myös viikon lomaa, ja käytiin taas Itävallassa laskemassa viimeisillä lumilla. Paikaksi valittiin Flachau, joka oli auki vielä nämä pääsiäisviikotkin. 18 asteen helteessä ja täydessä auringonpaisteessa oli kyllä ihan juuri ja juuri sen laskettelukelin kanssa. Aamulla, pikkuyöpakkasen jälkeen, kissan jäljillä oli kyllä huippua lasketella ne ensimmäiset 2 tuntia. Sen jälkeen alkoi lumi sohjoontua ja olla aika raskasta tällaiselle taitamattomalle. Pelkokin kiristi ohimoa, kun olkapääni murtumasta oli vielä alle 3 kk. En halunnut kokeilla olisiko käsi luutunut jo kunnolla...


Rinneravintoloiden terasseilla nautitut lounaat olivat loman parasta antia. Toiseksi parasta oli jokailtainen sauna hotellimme saunaosastolla. Muuten vaatimattoman, perinteisen alppimajatalomme saunaosastolla oli kolme erilaista saunaa ja Ruheraum, jonka klinkkerisohvat olivat kuumat ja nurkassa solisi vesiaihe. Perinteisessä saunassa näytettiin puolalaisille närhenmunat.

Parin lomapäivän jälkeen löydettiin suomalaisperhe, joka asuu Salzburgissa. Touhuiltiin viimeiset päivät yhdessä. Nyt meillä on sitten kyläpaikka Itävallankin puolella. Ja heillä on oma sauna ja uima-allas! Heti alettiin suunnitella juhannustreffejä... Neljän laskupäivän jälkeen pienten reidet alkoivat olla jo lujilla. Viidentenä päivänä uitiin ja saunottiin kylän Therme Amadéssa http://www.thermeamade.at/ 7,5 tunnin urakka. Seuraavana päivänä ajeltiin kotiin.

Matka meni joutuisasti, kun laskettiin tunteja Elli-koiramme jälleennäkemiseen. Jätimme Ellin koirahoitolaan matkan varrelle, ja kaikille teki vähän tiukkaa loman aikana, kun kerta oli meille ensimmäinen. Ellillä oli kuitenkin mennyt kivasti, ja olihan se tietysti valloittanut isäntäperheen sydämet. Elli on kuulemma todellinen Zuckermaus ja tervetullut koska tahansa uudelleen.


Shampoopesun ja paikkojen tarkistuskierroksen jälkeen Elli oli taas onnellisempi kuin koskaan.