perjantai 20. huhtikuuta 2012

Kolinapurkki

On yksi kotityö, jota vieroksun yli kaiken muun. Se on paitojen silitys. Tarkennan vielä, että mieheni paitojen silitys. Itsehän en juuri tästä syystä käytä paitapuseroja. Yritin miettiä syytä ongelmaan, että saisin jotenkin itsestäni otteen ja kenties korjattua vääristymän. Tulin vaan siihen lopputulokseen, että pesisin vaikka ikkunoitakin mieluummin kuin silittäisin paitoja. Täällä varsinkin. Koska ikkunoissa on vain kaksi pestävää pintaa, sisä- ja ulkopuoli. Ja koska kaikki ikkunat avautuvat kahvasta kääntämällä. Ei tarvita ikkunanavaajia lukkoihin, joita on vähintään 3 jokaista ikkunaa kohden, puhumattakaan niistä tuplista ja triploista jumittavine kiinnittimineen.

Paitojen silittäminen on minun näkökulmastani katsottuna niin turhaakin. Työskentelen tuntitolkulla (olen hidas silittämään, mutta vain siksi, että silitän niin huolellisesti) saadakseni viikon paidat henkariin roikkumaan. Ja tämä onkin työn huippuhetki: nähdä edes pienen hetken silitettyjä paitoja henkareissaan. Viikon lopussa työni tulos on rutussa pyykkikorissa.

Aloin miettiä muita kotitöitä. Niinhän se vaan on, että niiden luonne taitaa olla kyllä ihan samanlainen. Jos nyt miettii ruoanlaittoa, niin vielä huonomminhan siinä taitaa käydä... Miksihän tämä silittäminen on sitten niin paljon vastenmielisempää? Koiraa ei voi juoksuttaa kuoliaaksi eikä munkkeja ja pullia leipoa enempää kuin pakasteeseen mahtuu. Oikean olkapään murtaminenkaan ei ollut pelkästään negatiivinen asia...

Tilannetta ei helpota se, että välittömästi, kun Elli huomaa jääneensä yksin (vaatehuolto pelaa yläkerrassa, ja se ei ole koiran paikka), se alkaa itkeä. Kuin viimeistä päivää. Hassua on myös se, että olen joskus takaisin tullessani huomannut Ellin hyppäävän alas sellaisesta tuolista, jossa se ei koskaan muulloin oleskele. Tuoli on koiralle epämukavakin. Miksi se sitten yksin ollessaan aina kiipeää sille samalle, pyörivälle tuolille, johon se tuskin mahtuu siinä olevan tyynyn kanssa? Onko se kukkula, jonne noustaan huutamaan laumaa koolle? Onko se laumanjohtajan paikka, joka nyt täytyy pienen koiran ottaa haltuunsa? Ja kun koira ei kuulemma ajattele, se vaan yhdistelee, niin mitähän Elli sitten on ratkaissut tuolille noustessaan.

Tänään, urakoituani kolme (!) paitaa yläkerrassa, täytin Matin bionicle-purkkeihin pikkulegoja. Ajattelin käydä paiskaamassa sellaisen ovesta ulvovan koirulin jalkoihin. Pitäisi loppua huutaminen, kun ovesta tuleekin kolinapurkki eikä laumanjäseniä. Purkkeja täyttäessäni loppui koiran huuto. Jokohan se riitti säikäytykseksi! Purkit ovat nyt kuitenkin portaikossa odottamassa seuraavaa itkukohtausta.


Ole sille nyt sitten vihainen...

11 kommenttia:

  1. No niinhän täällä näytetään murehtivan samoja asioita ;) Tosin sulla ei oo täällä näytteitä, miten homma onnistui. Siis oikeasti; joudutko joka viikko peseen miehen viikon paidat ja silittään ne! Säälin sua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paita per päivä. Mutta minähän tässä kotona olen, että ihan reilua mielestäni. Ei vaan sovi minun vartalolleni.

      Poista
    2. Olin minäkin kolme vuotta kotosalla, mutta ei montaa päivää siitä kyllä kulunut silittämiseen;) Mutta toki jos miehelle olis niitä paitoja pitänyt silittää, niin olisinhan sen kiltisti tuolloin kotona ollessani myös tehnyt ;) Nyt kun olen töissä, niin taitaisin ulkoistaa moisen urakan :D

      Poista
  2. Silittäminen ei ole niin mukavaa, ja niinpä mieheni silittääkin itse paitansa, poikkeuksena, jos hän lähtee useamman viikon matkalle, jolloin voi olla jopa parikymmentä paitaa, minä ne silitän, ja sileää tulee.
    -päivi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelen itse, että kotirouvalle kuuluvat kotityöt vielä, kun toinen reissaa ja tekee pitkää päivää, mutta jotenkin (miten lie) silitys jää toisinaan miehen itsensäkin hoideltavaksi... Reissut on pahoja :D

      Poista
    2. Meillä mies silittää, myös minun paitani :) Pöytäliinat ja muut tylsät jää kyllä minulle. Mutta siksi meillä ei juurikaan käytetä pöytäliinoja!

      Poista
    3. Mikä valtava rakkaudenosoitus! Toivottavasti osaat arvostaa :D

      Poista
    4. Pera silittää omat kauluspaitansa, rumpukuivaaja ”silittää” lasten käyttövaatteet ja mm. pyyhkeet. Mä silitän sen, mikä jää noiden ulkopuolelle, ja oon kekannut että voin silittäessäni katsoa lifestyle-ohjelmia iPadilta. Se on saanut mut melkein odottamaan, että pääsisin silittämään.

      Poista
    5. Ja mä yritän nyt sellaista taktiikkaa, että silitän kaikki paidat sitä mukaa, kun niitä tulee pesusta. Saa nähdä jääkö paidat nyt sitten pesemättä...

      Poista
  3. Hieman enemmän aiheeseen tutustuneena minun on sanottava että laumateoria on vanhentunut. Koira ei pidä ihmisiä laumanaan, eikä perheenjäsenten välillä ole laumassa vallitsevaa hierarkiaa. Toisekseen, kolinapurkkeja tai muitakaan negatiivisia koulutusmetodeja ei ole suositeltavaa käyttää koirankoulutuksessa hyödyksi. Sitä en kiellä etteikö Elli voisi olla tänäpäivänä tottelevainen ja mukava perheenjäsen mutta suosittelen silti tutustumaan positiiviseen koirankoulutukseen, koirien hoitamiseen ja kaikkeen siltä ja väliltä. :)

    VastaaPoista
  4. Pitää näin jälkikirjoituksena lisätä, että jouduin heittämään sen purkin kaksi kertaa ovesta sisälle, kun koira jäi kiinni ulvomisesta. Sen jälkeen huuto loppui, kunnes parin hiljaisen kuukauden jälkeen koira oli ulvonut tasaiset kolme tuntia meidän poissaollessamme. Heitin purkin kolmannen ja viimeisen kerran. Koira ei ole sen jälkeen ulvonut nyt melkein vuoteen eli uskon homman loppuneen. Kolmella "purkillisella". Että jos koulutusmenetelmä on vanha ja huono, niin kyllä se ainakin aika hyvin toimii...

    VastaaPoista

Iloitsen jokaisesta kommentista!