tiistai 17. huhtikuuta 2012

Musikaaleja tuutin täydeltä

Tapasimme Itävallassa suomalaisperheen, joka asuu Salzburgissa. Suuri kaupunki pohjoisessa Itävallassa, aivan Saksan rajan tuntumassa. Tiesinkö muuta kaupungista? No en. Googlettamalla selvisi.

Salzburg on Itävallan neljänneksi suurin kaupunki ja Salzburgin osavaltion pääkaupunki. Kaupunki sijaitsee Salzah-joen varrella Alppien juurella. Sen väkiluku on 149 470 (31.12.2008). Salzburg on tunnettu ennen kaikkea Mozartin syntymäkaupunkina, historiastaan ja barokkiarkkitehtuurista. Salzburgin suosiota matkakohteena on lisännyt erityisesti Sound of Music -elokuva, joka kuvattiin kaupungissa ja sen lähialueilla. On arvioitu, että vuosittain jopa yli 300 000 turistia käy Salzburgissa yksinomaan elokuvan takia. Kaupunkiin pääsee junalla Münchenistä (150 km) kauniiden vuoristomaisemien kautta. Pääkaupunkiin Wieniin on 300 km. (Wikipedia)

Ostettiin tuliaisiksi mozartinkuulia. Paljon. Lähiputiikissa niitä myytiin puoleen hintaan, koska laskettelukausi oli loppumassa. (Aldissa, kotikaupungissamme, ne taisivat olla kyllä vieläkin edullisempia...) Eikä siis käyty Salzburgissa, vaan Flachaussa. Mutta koko Itävalta on varmaan tunnettu mozartinkuulistaan.

Saimme kutsun Salzburgiin viettämään juhannusta. Ja se ajatushan lähti siitä, että heillä on sauna ja uima-allas... Tarvitseeko suomalainen muuta juhannukseensa? Järveä ei ole tarjolla. Makkaraa löytyy. Ja jos Salzburgiin menee, niin täytyy tuntea The Sound of Music.


Minä heti Amazon.de:iin. Löysin musikaalin, mutta ilman suomenkielistä tekstitystä. Löysin myös muita klassikkomusikaaleja: Hair, Cats, My Fair Lady, Crease, West Side Story (sekä pari Superstaria varastoon/lahjaksi). Tilaus sisään tiistaina ja kiekot käteen perjantaina. Matti, 7 v, kuittasi lähetyksen, kun minä satuin olemaan asioilla. Tikkukirjoitus sujuu justiinsa.

Sound of Music on nyt itketty ja katsottu lasten kanssa. Uusintanäytös on tilauksessa. Hairin katsoin ihan itsekseni korvat kuumottaen ja ihmetellen, kuinka se voi olla K6! Catsia työstetään parhaillaan lasten kanssa. Ja ne tuntuvat saavan siitä enemmän irti kuin tällainen keski-ikäistyvä ihminen saa. Luulen, että minäkin sytyn, kyse on vain toistojen määrästä.

Paljon hyviä hetkiä on siis vielä edessä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Iloitsen jokaisesta kommentista!