torstai 17. toukokuuta 2012

Lypsyllä



3 km päässä kotoamme asustelee navetallinen onnellisia lehmiä. Onnellisia ne ovat sen vuoksi, että niitä ei ole sidottu parsiinsa. Ne tepastelevat isossa "karsinassaan" ja saavat työntää päänsä ruokintapöydälle, mikäli haluavat (melkein kaikki halusi ainakin tänään, kun kävimme maidonhakureissulla). Ja tuuli puhaltelee jokaisesta ilmansuunnasta, riippuen tietenkin siitä, mistä tuulee. Luulen, että kesällä ne saavat laiduntaa viereisillä laitumilla, mutta en tiedä sitä vielä, koska kesä on vasta edessä.


Onnellinen oli myös pieni navettapiika, joka ei ole eläessään ollut missään tekemisissä lehmien kanssa. Ymmärrän hyvin onnen, koska itselläni oli lapsena molemmissa mummoloissa lehmiä, possuja ja kissoja, joskus myös kanoja. Vietin maalla aina toista kuukautta joka kesä. Monet lehmät on poijitettu ja siat porsitettu, ja tulokkaita on autettu ja opetettu syömään ja juomaan. Heinätöiltäkään en ole säästynyt, mutta lapsena sekin oli vain hauskaa riippumatta siitä, oliko polkemassa kuormaa vai haravahommissa.


Navetan vieressä on pieni maidontankkausasema, Milchtankstelle. Kuljetuskustannukset ja kuljetuksen aiheuttamat haitat ympäristölle tuskin voisivat olla enää pienemmät. Asemalta saa tuoretta, pastöroimatonta maitoa 24 h vuorokaudessa. Mikäli ei ole astiaa tai astia on jäänyt kotiin, saa asemalta ostaa myös litran lasipulloja 40 centin hintaan. Maitoa heruu litra 70 centillä. Ja kaikki on automaattista. Käyt tankilla vaikka keskellä yötä, mikäli jano silloin yllättää.


Ja se maito sitten! Nykyään on paljon puhuttu pastöroinnin haittavaikutuksista maidolle. Kuinka se tappaa kaiken luonnollisen hyvän, mitä maidossa on. Tekee sen sellaiseksi, ettei ihmiselle enää jää paljoa käteen. Nythän sitten testataan! Itselläni on ollut vaikeahko laktoosi-intoleranssi aivan pienestä lapsesta saakka. Jo silloin, jolloin koko käsite ei ollut edes tuttu suomalaisille. Kyllä sain koulussa selitellä, miksi juon muuta kuin muut lapset. Muistan vieläkin sukulaislääkärimme kirjoittaman "Lääkärintodistuksen koulukavereita varten". Kyllä minua pänni tuo "..koulukavereita varten". Tuntui, kuin koko todistuksesta olisi mennyt painoarvo... Terveisiä vaan Leenalle! Tässä maidossa on siis tallella kaikki, mitä maidossa kuuluukin olla: 3 prosenttia rasvaa ja laktoosia. Uskon kyllä sellaiseen teoriaan, jonka olen lukenut jo useammasta tutkimuksesta ja artikkelista, että mitä luonnollisemmassa muodossa ruoka on, sitä helpommin se pilkkoutuu ja kulkeutuu läpi ruoansulatuksen ja sitä paremmin kaikki terveelliset ainesosat imeytyvät ihmisen hyväksikäytettäväksi.

Ensimmäisen litran jälkeen voin sanoa, että jonkinlaisia laktoosi-intoleranssin oireita kyllä oli sananmukaisesti ilmassa, mutta toivon, että elimistö alkaa toimimaan luonnollisesti luonnollisen haasteen kohdatessaan. Ellei, niin tämä kokeilu on epäonnistunut, ja joudumme palaamaan marketin maitohyllylle

1 kommentti:

  1. Kuulen mielelläni, että miten kokeilussa kävi. Oma kokemukseni on se, että meillä Suomessa ainakin on maito ihan liian käsiteltyä. Lisäksi lehmän omalla ruokavaliolla lienee merkitystä myös.

    VastaaPoista

Iloitsen jokaisesta kommentista!