keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Nyt lähtee läskit!

Kun 5.1. mursin laskettelurinteessä oikean olkavarteni yläpään, alkoi alamäki kaiken kuntoilun suhteen. Siihen saakka sentään kävimme joka viikonloppu kiipeämässä. Varovasti sohvalla istuminen jäi päälle.

26.2. saapui pelastus nimeltä Elli. Koiran kanssa oli pakko lähteä liikkeelle. Onneksi koira oli pentu, niin ei tarvinut repiä itseään.

28.4. alkoi rantakausi. Ostin perheellemme kausilipun ainoalle rannalle, joka täältä löytyy 30 km säteeltä. Meiltä järvi näkyy ikkunasta. Meidän ikkunasta näkyy tosin 80 km:n päähän selkeällä säällä. Kolmeen ilmansuuntaan. Järvi on parin-kolmen kilometrin päässä riippuen siitä lasketaanko linnun- vai maantietä. Ja tämäkin järvi on sorakuoppa, joka on muodostunut pohjavedestä, joka nousi, kun maata kaivettiin 1966-1970 moottoritien pohjaksi välille Darmstadt - Heidelberg. Sorakuopaksi tällä kyllä on sekä kokoa että syvyyttä. Parhaasta kohtaa järvi on 30 metriä syvä, ja sen syvänteissä elää yli kaksimetrisiä monneja. Koska meitä on hellinyt viikon verran helle, olemme käyneet rannallakin jo muutamaan otteeseen. Paras lukema on ollut 29 astetta lämmintä! Rannalla mieheni puhui suurista, valkoisista valaista. Tiedän, haluan uskoa ja luotan siihen, että hän tarkoitti vain itseään, mutta kuinka se kolahti minuunkin niin kovaa. Neljä isoa, ruskeaa mustelmaa pehmeissä, maidonvalkoisissa reisissä eivät auttaneet asiaa.

Itseinhon kasvettua riittäväksi, päätin tänään, että nyt laitetaan emäntä kuntoon. Tavoitteeni on itselleni armollinen: olla tyytyväinen peilikuvaani. Tämä jättää onneksi vähän pelivaraa, ettei tarvitse itseään hengiltä kiusata. Pystyn myös hyvin huijaamaan itseäni siten, että kuvittelen hoikan entisen minäni väljän, kauniisti laskeutuvan mekon alle. Olen hankkinut sellaisia viime aikoina. Sama pätee muuten kasvoihin. Muistan itseni aina sen näköisenä kuin mitä olin reilut kolmekymppisenä. Saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että en enää nykyään ole tyytyväinen itsestäni otettuihin kasvokuviin. Ja sen vuoksi niitä ei täälläkään usein näy :(

Koska minun on tällä hetkellä (nuorempana tämäkin oli helpompaa) todella vaikeaa kieltäytyä hyvästä ruoasta ja juomasta, on sitten vain liikuttava enemmän. Molempi olisi tietenkin parempi. Nyt sitten vaan juoksutetaan Elliä aamuin illoin. Moni koira olisi ikionnellinen, mutta tasan eivät aina käy... Elli ei ole mikään urheilumalli. Toivon tosin, että lihakset ne on silläkin ja että sieltä ne löytyvät, kun treenataan. Kuukauden päästä pitäisi patikoida viikko Pohjois-Italian vuoristoalueella. Eikähän me juostakaan ihan missä tahansa pururadalla, vaan jyrkkää rinnettä ensin puoli tuntia ylös Geiersbergin huipulle, ja sitten loivaa polkua alas. Tai juostaan ainakin alas. Siinä ylösnousussa on syke kohdillaan pelkällä kävelyvauhdillakin. Ja mikäli reitti alkaa pitkästyttämään, riittää näitä polkuja ja metsäteitä.

Monet kerrat intoni tappaneena lupasin itselleni, että juoksen lenkeilläni vain sen verran, mikä tuntuu hyvältä. Kävely on aina sopinut vartalolleni paremmin. Toinen kikka vuosien varrelta on se, että pesen hampaani jo illalla kuudelta. Sen toimivuuden varaan en laske, mutta yritän silti.


Sääkivi juoksureitiltämme. "Jos kivi tärisee, on maanjäristys."

4 kommenttia:

  1. Hei, minulla sama juttu, kun ikää tulee, tuntuu, että läski vaan tarttuu helpommin, itse yritän enemmän vähentää syömispuolta, kun ei vaan jaksa/ehdi liikkua tarpeeksi. Kiva blogi ja hyvällä kameralla otettuja kuvia on mukava katsoa. Onnea vaan projektiisi täältä Suomesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. Syöminen ja sen määrä on kyllä ratkaisevassa roolissa...

      Poista
  2. Hanna, Sähän olet kolmekymppisen näköinen! Ellei jotain aivan radikaalia ole tapahtunut vajaassa vuodessa. Kuvat peliin vaan.

    Mulla on paino pysynyt melko vakiona lähes koko aikuisiän, mutta viimeisen 2-3 vuoden aikana oli yllättäen hiipinyt kilo/vuosi lisää. Eikä tietenkään rintoihin, vaan ylätakareiteen, entiseen pakaraan, sekä ennen kaikkea aiemminkin mitättömän vyötärön kohdalle. Mähän olen sellainen kurviton i-tyyppi. Tasapaksu tai tasaohut, kilomäärästä riippuen. Ärsytti, kun lempihameeni olivat tiukkoja joulun aikaan eikä ollut mitään mukavaa päälle pantavaa.

    Kevätauringon myötä sisuunnuin: Jos Raakel Lingnel pudottaa treenaamalla ja ruokavaliolla 50 kg ja hehkuu hyvää nyt oloa, miten muka minä joitain vuosia nuorempana en pystyisi siirtämään muutamia senttejä kohdalleen? Kiloijakin saisi mennä pari-kolme, mutta enemmän minulla oli kyse lössähtämisestä. Että tää on nyt tätä, kun hormonitoimintakin on jo hidastunumassa. Ei ole kroppa entisellään. Enkä tietenkään kuluta enää samaa vauhtia kuin aiemmassa työtahdissa ja julkisilla töihin suhatessani. Aikaa nautintoihinkin on enemmän.

    Nyt, muutamaa viikkoa myöhemmin, lempihameet tipahtavat taas lantion varaan kuten ennenkin. Siis toimivat myös tuhdeilla illallisilla, kun loppuillasta on jo aika täysi olo. Tähän tulokseen riitti pelkkä päättäväisyys (menen, vaikkei huvita), yksinkertainen lihastreeni kuntosalilla ja normaalit koirakävelyt, ei mitkään hikilenkit. Sekä vähän vähemmät hiilarit (karkit, keksit, suklaat, pastat, vaaleat leivät). Proteiineja olen syönyt himppa aiempaa enemmän, ruisleipää, kasviksia ja jäätelöä kuten ennenkin. Ja juonut olen ihan mitä ja milloin on huvittanut.

    Mulle sopii se, että näen jotain tuloksia riittävän nopeasti. Kuten koirille. Tunnen itseni ihan voittajaksi, kun tulen salilta hyvän treenin tehneenä, vaikken alun perin olisi halunnut mennä ollenkaan. Pinkki treenikassi on silloin ihmeen kevyt ja hymy herkässä - "Ai, te olette vasta tulossa, mä olen jo menossa".

    Tsemppiä ja sopivaa tahtia sinullekin. Sellaista, että syntyy tulosta ja hyvää mieltä, muttei mene liikaa suorittamisen puolelle. Sä pystyt kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Whoaa! Noin juuri! 2 vuorokauden jälkeen hyvästä päätöksestäni, näytti vaaka 100 g kevyemmältä, mutta 3 vrk myöhemmin näytti peilikuva paljon paremmalta. Peittelin siis vaakani kylpyhuonetarvikkeiden alle, ja päätin kurkistaa peiliin muutaman päivän välein. Kyllä se siitä varmaan. Mutta niitä kuvia saadaan varmaan odotella :)

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!