tiistai 8. toukokuuta 2012

Ruokaympyrä

Kun lapset eivät saa koulussa minkäänlaista ruokaa, on elintärkeää, että he saavat kotona sitten kaiken tarvitsemansa. Ja kun lapset ovat vielä kasvuikäisiä. Eikä minulla ole minkäänlaista ravitsemusterapeuttista koulutusta. Ei sinne päinkään.

Mikä vastuu! Saavatko lapset varmasti kaikkia vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, hyviä ja huonoja rasvoja ja kaikkia niitä, mitä minä en osaa tässä edes luetella? Kun kaikki tutut ja turvalliseksi havaitut elintarvikkeet on yht'äkkiä vedetty pois markkinoilta, ja tilalle on tullut supermarketillinen uusia tuotteita, joiden koostumuksesta et ole ihan varma, niin välillä käy epävarmuus päälle lailla pommikoneen laivueen... Kaupassa käynti on silittämisen jälkeen seuraavana ei niin miellyttävien kotitöiden listallani.

Tilannetta ei helpota se, että arkiruoan vääntämiseen turtuu. Joskus pää on aivan tyhjä ideoista. Silloin täytyy varata yksi aamupäivä pelkkään suunnitteluun. Kun suunnitelmat ovat selvät ja jääkaappi pullistelee liitoksistaan, on hyvä jatkaa. Sama pätee vierasruokiin. Hyvin suunniteltu on jo melkein tehty.

Olen ratkaissut (omasta mielestäni) kaikki ongelmat sillä, että kerran-kaksi viikossa, syömme pääruoaksi salaattia. Tonnikala-, juusto- tai kanasalaattia, muun muassa. Jos ei joka ruoalla saakaan kaikkea mahdollista, niin pari kertaa viikossa tulee vitamiinipommi. Evääksi kouluun yritän myös valita sellaisen paketin, joka olisi hyvää ja terveellistä: Actimel, mansikoita, omenaa, leipä, hapankorppua, joskus joku ylläri (joita kaikilla muilla tuntuu olevan joka päivä...). Tässä salaattisysteemissä hyvää on se, että lapset oppivat syömään kaikkea ei-niin-lapsille-tyypillistä: oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja, fetaa, säilöttyjä valkosipulinkynsiä, kapriksia, kapriksenomenia (kuten niitä täälläpäin kutsutaan), sipulia, artisokkia ja sieniä.

Nyt, kun maito on noussut kuumaksi perunaksi, olen ajatellut käydä kanisterin kanssa 3 kilometrin päässä sijaitsevalla maatilalla, jonka pihassa on Milchtankstelle. En tiedä vielä tarkkaan, kuinka se toimii, mutta varmaan raha työnnetään sisään ja maitoa alkaa herua. Josko meillä olisi mahdollisuus saada superfoodia eli pastöroimatonta maitoa. Todennäköisesti. Ja tulee samalla testattua, noinko laktoosi-intolerantikot voivat juoda käsittelemätöntä maitoa oireilematta. Siitä tullee sitten postaus aikanaan.


Arkikattaus ;)

12 kommenttia:

  1. Vau! Juhlakattauskuvia odotellessa;)

    VastaaPoista
  2. Meidan poikien lunch-boxit kuulostavat ihan samanlaisilta kuin teilla. :-)

    Mun taytyisi yrittaa tarjota pojille enemman salaatteja. He ovat tosi hyvia kasvisten syojia, siis kaikki parsakaalit, kukkakaalit, porkkanat, ruusukaalit sun muut menevat tosi hyvin, mutta salaatti ei.

    Terkut Englannista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salaattipäivä on kiva tapa tuoda pöytään tuoreita kasviksia, varsinkin kun salaatissa on eniten juuri tuoretavaraa ja vain mausteena säilykkeitä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että myös eri tavoin kypsennetyt kasvikset tarjoavat värikästä silmänruokaa ja terveysvaikutuksia. Monet yllättävätkin kasvikset ovat aivan ihania uunissa paahdettuina (juuresten lisäksi parsa, kukkakaali, jopa vaatimaton valkokaali lohkoina...), patoihin, keittoihin, pastaruokiin ja aasialaisvaikutteisiin ruokiin saa upotettua kasviksia vaikka kuinka paljon. Palkokasvien maailma on myös ihana, ja kalaruokapäivät tuovat lautaselle hyviä rasvahappoja.

      Poista
    2. Me ollaan huonoja noissa kypsennetyissä vihanneksissa :( Tai yksi meistä on. Joka kerta keitosta laitetaan porkkanapala tai kaksi lautaselle, ja aina se menee alas viimeisenä. Tässä ei ole kyllä toiminut se 10-15 maistelukerran sääntö. Soseutettuna kasvikset kyllä menevät alas. Ehkä pitää vain lisätä toistojen määrää. Eivät kai ne täyden ruokalautasen ääreen nälkään kuole :)

      Poista
  3. Hirveän korkealla pidät minusta rimaa. Ruoka ja ravitsemus ovat toki tärkeä asia, mutta mietihän globaalisti. Miten hienoja, vahvoja, monella tavalla terveen tuntuisia aikuisia kasvaa joka puolella maailmaa. Myös kehittyvissä maissa ja köyhissä oloissa. Mutta niinhän me suomalaisetkin männäaikoina pärjäsimme metsämarjoilla, lantulla ja perunalla, kalalla ja riistalihalla. Ilman E-koodeja tai sen kummempia lisäaineita kuin tuhti suola tai sokeri. Kaikki toki luomua. Mutta samaa muonaa päivästä päivään riipuen siitä, mitä perhe kasvatti tai millä seudulla asui. Joillain oli kalaa, joillain kananmunia, joillain hirvenlihaa. Plus mitä sattui lisukkeeksi.

    Oletko muuten varma, että se suoraan lehmän tisusta tullut maito on rasvatonta? ;) Nimim. maaseudulla lapsuudessa asunut ja ihanaa, kermaista aitomaitoa monesti juonut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta. Nythän ollaan asian ytimessä. Kun juuri yritän löytää sitä lisäaineetonta ja E-kooditonta, luonnollista ruokaa. Ei ole metsämarjoja, ei paljon kalaakaan (ainakaan alle 20 eur/kilo), riistasta puhumattakaan. Noihin luottaisin täysin!

      Enkä usko ollenkaan, että tilamaito olisi rasvatonta. Eihän täällä saa rasvatonta edes kaupasta. Tai no, on kaksi vaihtoehtoa: 3,5 % ja "vähärasvainen" 1,5 %.

      Nimim. voita ja kuohukermaa jo reilut 2 vuotta käyttänyt (ei mitään kevyttuotteita meillä)

      Ps. Ihan mieletön asiantuntijatutkimus: http://www.magneettimedia.com/?p=8586

      Poista
    2. Hanna, sä suhtaudut ihanalla paneutuneisuudella työhösi kotiäitinä ja -rouvana. Että ihan taustatutkimuksia opiskelet ja sovellat niitä sitten käytäntöön. Respect! Meillä kyllä mennään ruoka-asioissa usein huomattavasti vähemmällä kunnianhimolla. Että pikanuudelia tai pakastepizzaa vaan naamariin, jos mieli tekee, kaapista löytyy ja itse valmistaa.

      Mä olen kyllä ruoka-asioissa lapsuudessa ja nuoruudessa piloille hemmoteltu. Kun on tottunut syömään itse pyydettyä ja kasvatettua sekä vanhempien yhteistyönä huolella valmistamaa, on sen jälkeen aika sama syökö pahvia vai raakana poimittuja tuontikasviksia. Kaupan pakettijauheliha taas maistuu monesti suorastaan pahalta. Ehkä siksi tarvitaan niitä lisäaineita, marinadeja ja maustekastikkeita. Että edes jostain tulisi makua tai ruuan epäterve maku peittyisi.

      Se on yllätys, ettei saksasta saisi kunnollista ruokaa. Minulla oli ihan eri käsitys. Eikö esim. luomu ole siellä iso trendi?

      Poista
    3. Niin. Minä en voi laskea mitään sen varaan, että lapset koulussa saisivat kyllä jonkun suunnitteleman aterian. Enkä itse syö muuta kuin mitä itse valmistan, joten siitä se ajatus sitten lähti...

      Ja kyllähän täältä varmaan saa hyvää ruokaa. Lähellä tuotettua. Ongelma noissa lisäaineissa on se, että saksankielisiä, pienellä präntättyjä (kun en niitä plussalaseja kanna mukanani) kun yritän selvittää, niin ei aina ole niin selkeänä mielessä, mitä syö.

      Ja itsepoimittuja marjoja ja sieniä on kyllä aika vaikeaa lähteä etsimään. Muuten en valita kyllä ollenkaan. Jouluhanhenkin olisi saanut poimia suoraan pellolta, vaan kun myöhästyttiin. Oli kaikki jo poimittu :)

      Poista
    4. Kyllä muuten löytyy vähärasvaisempaakin maitoa. ;) Meillä juodaan 0,1%:sta. Ja joskus sellaista, jossa on max. 0,3%.

      Poista
    5. Vaan vähälaktoosisenapa ei taida löytyä...ja kun pitäis olla :(

      Poista
    6. Aih, no se on kyllä varmasti ihan totta. :/

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!