sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Täysi viikonloppu

Helatorstain vuoksi tuntui siltä, että tämäkin viikonloppu oli pidempi kuin tavalliset viikonloput. Huolimatta siitä, että pienillä oli perjantaina koulua ja että isi oli reissussa tiistaista perjantai-iltaan (vai oliko se maanantaista...kuka muistaa). Kun koulupäivät loppuvat alaluokilla melkein joka päivä 12.20, niin tuntuu kuin oltaisiin vaan vapaalla. Paitsi että.

Perjantaina, kun lapset oli saateltu kouluun, ja Ellin kanssa käyty pakollinen (lyhennetty) aamulenkki, lähdin hoitamaan viranomaisasioita. Saksassa. Ja oikein pitkän kaavan kautta.

Piti nimittäin rekisteröidä ajoneuvo. Myymälässä sanoivat hoitavansa koko homman 100 eurolla. Välissä jo aloin laskeskella tuntipalkkaani. Ensimmäinen ongelma oli se, että me saisimme ajoneuvon viralliset paperit käteemme vasta lauantaina, kun menisimme tekemään viralliset kaupat ja hakemaan koko ajopelin kotiimme. Mutta, että saisimme luvan ajaa ajopeli kotiimme, tarvitsimme kilvet ajopeliin.

Minulla oli kaksi mahdollisuutta (joista toinen ei ollut mahdollisuus). Joko hakisin yksin ajoneuvon viralliset paperit Mannheimista rekisteröintiä varten (no way) tai hakisin rekisterikilvet lyhytaikaiseen käyttöön (5 vrk) ja vasta myöhemmin sitten tekisin virallisen rekisteröinnin (my way). Hommahan menee niin, että vältän Mannheimissa ajoa yhtä hartaasti kuin vältin aikoinani Helsingin keskustassa ajamista.

Menin sitten Zulassungsstelle-nimiseen toimistoon. Varmaan jotain katsastuskonttori tai rekisteröintipaikka tai jotain. Minulla oli tietoja ajoneuvosta, vakuutusnumero ja mieheni passista kopio. Ensimmäiseksi tökkäsi vakuutukseen. Vakuutusnumeroni, eVB-Nummer, oli jatkuvaan vakuutukseen, ja olin nyt hakemassa 5 vuorokauden lyhytaikaista ajolupaa. Eihän sellainen sovi!

Menin pihamaalle soittamaan vakuutusyhtiööni. Onneksi minulla sattui olemaan heidän esitteensä mukanani, joten pystyin tekemään sen. Muuten olisin ajanut 15 minuuttia kotiini hakemaan numeroa. Ja koko Stelle oli auki perjantaisin 7.30-11.30. Enkä tietenkään ollut lapset kouluun vietyäni ja koiran lenkitettyäni toimistolla heti 7.30...

Istuin toimiston parkkipaikalla ja odotin vastasoittoa vakuutusyhtiöstämme. Onneksi se tuli luvattujen minuuttien kuluttua. Sain eVB-Nummerin lyhytaikaista rekisteröintiä varten. Menin uudelleen jonoon. Virkailija oli eri. Mies. Hän kysyi minulta vakuutusnumeroa. Minulla oli se. Sitten valtakirjaa mieheltäni. Ei ollut. Sanoin, että hän on matkoilla Madridissa ja tarvitsemme lyhytaikaista rekisteröintiä vain ajoneuvon (joka on siis moottoripyörä) siirtämiseksi kotiin lauantaina (koska mieheni matkustaa taas koko seuraavan viikon). Ei käynyt, koska minulla ei ollut valtakirjaa sen tekemiseen. Löin passini pöytään ja sanoin, että rekisteröin sen sitten omiin nimiini. Vakuutusnumero ei sitten ollutkaan minun nimissäni. Mietin, että on helpompaa "hankkia" valtakirja mieheltäni, kun muuttaa koko vakuutus väliaikaisesti minun nimiini. Kysyin käykö, että tulen valtakirjan kanssa takaisin puolen tunnin päästä. Mieshenkilö tiskillä hymyili, kohautti harteitaan ja antoi luvan.

Menin autooni, soitin Mikolle ja kirjoitin valtakirjan. Menin takaisin jonoon. Minulta kysyttiin onko minulla vakuutusnumero lyhytaikaista vakuutusta varten, ON, onko minulla valtakirja mieheltäni, ON, onko minulla mieheni henkilöllisyystodistus, Personalausweis, ON. Vihdoin sain jonotusnumeron virkailijalle.

Hetken jonotettuani (mikä mielestäni oli kyllä upeaa, että sain mennä virkailijalle vasta, kun minulla oli tarvittavat paperit mukanani) pääsin virkailijalle. Vilkaistuaan valtakirjaan, hän heitti sen roskiin! Sen jälkeen, hän alkoi tehdä tarvittavia merkintöjä koneelle. Sain lomakkeen, jolla saatoin mennä kylttimaakarille, Schieldmacher, ostamaan itselleni rekisterikilvet. Sen jälkeen minun tuli tulla takaisin maksaakseni rekisteröintimaksu. No missä sitten on tällaisia kylttimaakareita! Ihan viereisessä rakennuksessa. Ja parikin rakennusta mainosti palvelujaan saman kadun varressa. No kenen kyltit sitten lienivät parempia? Menin lähimpään. Kysyin mitä teen kilville sen jälkeen, kun 5 päivää on kulunut ja olen saanut varsinaiset kilvet pyöräämme. Ne voi laittaa Mülliin, joka on roskis. Emme taida tosin tehdä sitä. Sen verran aikaa, rahaa ja energiaa tämän hankkimiseen meni. Ehkä pojan huoneen seinällä olisi paikka sille. (Ja tätä kirjoittaessani tyhjeni viinipullo...)

Kolmannen kerran jonotettuani vai neljännenkö, sain vihdoin maksettua lyhytaikaisen rekisteröinnin. Bis nächsten Woche! Ensi viikolla yritän saada varsinaisen rekisteröinnin tehtyä heti ensimmäisellä kerralla!


Ja tässä Babe suoraan tehtaalta. Mä niin tykkään näistä molemmista!

Lauantai-iltana taisteltiin finaalipaikasta, Halbesfinal, jääkiekon maailmanmestaruuskisoissa 2012. Kisakatsomo oli pystyssä ja Suomen lippu oli liehumassa parvekkeella. Ei auttanut. Hävittiin Venäjälle, mutta samana iltana hävisi Saksan Bayern-München Englannin Chelsealle. Mikä on Win-Win'in vastakohta? Saimme myötätuntoa paikallisilta.


Sunnuntaina, kun hävisimme Tsekeille, meillä oli saksalainen vieras, joka tosin asuu Singaporessa ja jonka luokse olemme menossa syksyllä vierailulle. Hän ei paljoa ymmärtänyt jääkiekosta, mutta ei meidän Sport Live1:mmekään sitä noteerannut sen vertaa, että olisi näyttänyt ottelun. Pöytätennis jostain päin maailmaa oli tärkeämpää. Istuimme terassilla, söimme ja joimme hyvin, seurasimme pelin tilannetta Iltalehden sivuilta ja hävisimme maltilla. Odotamme vain säätiedotuksen ukkoskuuroa, jota on luvattu tälle päivälle, mutta mitä ei ole vielä puoli kahdeksaan mennessä illalla kuulunut. Että sellainen ukkospäivä.

2 kommenttia:

  1. Oi saksalaiset aukioloajat! Lounasta saa vain lounasaikaan, joka täytyy tietää, muulloin keittiö on kiinni. Paitsi kylmä keittiö, mutta sekin täytyy tietää. Kaupat ovat auki, paitsi kun ovat kiinni. Langer Samstag on sentään lakkautettu, mutta aiemmin täytyi tietää, että vain kuukauden ensimmäisenä lauantaina kaupat saivat olla auki neljään, muulloin ne menivät kiinni kahdelta.

    Kun vanhempani menivät postiin ilmoittamaan, että perheemme oli muuttanut Saksaan ja halusi vastaanottaa postia, kysyivät nimeä. Piipponen? Das gibt´s nicht, sanoivat ja vetivät toisen i:n yli. (Usein olimme myös Püpponen.) Ja nimemme äännettiin Pipooonen. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikoihin on eletty! Nykyään ruokakaupat saavat olla lauantaisinkin siihen 22:een, kuten muinakin päivinä paitsi sunnuntaina, jolloin auki ei ole mikään. Eri asia tietenkin on, miten kauppias itse haluaa... Ja ne keskipäivän siestat todella rasittaa, kun niitä ei osaa ennustaa mistään.

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!