tiistai 21. elokuuta 2012

Lasten kieltenoppiminen

Kun olimme päättäneet, että muutamme Saksaan, aloimme sanomaan lapsille illalla nukkumaan mennessä, Gute Nacht! Joskus sanoimme myös, Ich liebe dich. Siinä oli suunnilleen kaikki, mitä lapset osasivat saksaksi sanoa. Ehkä he tunnistivat myös kysymyksen, joka koski heidän nimeään, ja osasivat myös vastata siihen.

Muuttoajankohta oli kesäkuun 18-21. päivien aikana. Helmi oli Suomessa päättänyt juuri ensimmäisen luokkansa, ja kesäloma oli juuri alkanut. Viikon päästä muutosta Helmi aloitti Saksassa koulunsa, jota kesti vielä 5 viikkoa ennen kesälomaa. Helmi aloitti toisella luokalla, koska hän ikänsä puolesta kuului siihen ikäluokkaan. Saksassa koulut aloitetaan noin vuotta aiemmin kuin Suomessa. Ajateltiin yrittää, että Helmi hyppäisi yhden luokan yli ja siirtyisi syksyllä sitten kolmannelle. Tämä tuntui hyvältä senkin vuoksi, että Saksassa on ihan tavallista, että lapsi voi siirtyä ylemmälle tai alemmalle luokalle ihan sen mukaan, miten opiskelut sujuvat. Meillä olisi siis jokeri, mikäli kolmannella ei alkaisikaan sujua. Matti meni kuukaudeksi päiväkotiin, muutamaksi tunniksi päivässä, koska halusimme hänellekin kielikylpyä ennen ensimmäisen luokan aloittamista syksyllä.

Koulujen alettua syyskuussa Helmi palasi toiselle luokalle ensimmäisen viikon jälkeen. Kolmannen luokan saksantunnit olivat luonnollisesti vaikeat, koska siellä kirjoitettiin jo lauseita ja kertomuksia kielellä, jota Helmi ei taitanut ensinkään. Vaikeuksia tuotti myös matematiikka, koska toisen luokan aikana Saksassa opetellaan kertotaulut sekä kellonajat. Vaikka olimme kesäloman aikana yrittäneet itsenäisesti opiskella aiheita toisen luokan matematiikankirjaa apuna käyttäen, eivät taidot kuitenkaan olleet sillä tasolla, että pystyttäisiin alkaa omaksumaan kolmannen luokan asioita. Äiti itki ja tytär itki. Kolmasluokkalaisista oli löytynyt jo hyviä kavereita Helmille. Tuntui, että samanlaisia ei ole millään muulla luokalla.

Siihen kaikki itkut sitten loppuivatkin. Enää ei tarvinnut tehdä kahta tuntia matematiikantehtäviä joka iltapäivä. Toisen luokan tehtävät olivat juuri oikeantasoisia Helmille. Tyttö totesi helpottuneena, että hän luuli jo, että hänessä oli jotain vikana, kun hän ei ymmärtänyt mitään koulussa. Eräs koulun opettajista, jolla oli erityisopettajan koulutus, antoi Helmille ja Matille tunnin viikossa saksanopetusta. Helmin osalta opettaja sanoi noin 2-3 kuukauden kuluttua, että Helmin ei hänen mielestään tarvitse enää osallistua opetukseen. Opettajan mielestä olikin todella hyvä, että hän sai olla Matin kanssa kahden, koska yhdessä ollessaan, Helmi hoiteli aina kaiken. Vastaamisen, puhumisen, kaiken. Matti kävi tunneilla noin kuukauden pidempään. Sitten erityisopetus lakkasi hänenkin kohdallaan. Meidän vanhempien mielestä lasten kielitaito ei todellakaan ollut vielä sillä tasolla, että opetuksen olisi voinut lopettaa, mutta emme kyseenalaistaneet opettajan päätöstä. Olimme onnellisia, että koulu oli tarjonnut heille edes tämän kädenojennuksen.

Lapsia ei vieraskielinen ympäristö hirvittänyt. He lähtivät uskomattoman reippaasti kouluun joka aamu. Kysyttäessä kaikki oli yleensä hyvin ja päivä oli ollut kiva. Siitä huolimatta huomasin, että lapset käyttivät valtavasi enemmän energiaa normaaliin selviämiseen kuin aikaisemmin. 11 tunnin yöunetkaan eivät tuntuneet riittävän. Aloimme mennä nukkumaan iltaisin klo 19.30. Siitäkin huolimatta sain herätellä lapsia aamulla klo 7, kun koulu yleensä alkaa klo 8. Helmille tuli lieviä pakkoliikkeitä, jotka olivat kurkun selvittelyä tai pieniä lihasnykimisiä. Huolestuimme valtavasti ja yritimme rauhoittaa Helmin päiväjärjestystä. Järjestin aikaa, jolloin ei tehty suunnilleen mitään. Kuunneltiin rauhallista musiikkia, käytiin kylvyssä, hieroin lasten jalkoja... Tämä ei kuitenkaan ollut helppoa, koska Helmi itse ei kokenut minkään olevan vialla. Hän olisi harrastanut lisääkin, leikkinyt vaikka joka ilta kavereiden kanssa ja katsonut televisioista lastenohjelmia ja pelannut pelejä. Oireet kuitenkin menivät ohitse, kunnes ne aina aika ajoin pulpahtavat pinnalle. Sitten tehdään taas palautustoimenpiteitä. Luulen, että tähän meidän on totuttava, oli uusi kieli työn alla tai ei. Luonnollisesti uuden oppiminen verottaa voimia ja lisää oirehdintaa osaltaan.

Ensimmäisen vuoden jälkeen Helmi puhuu saksaa Baden-Württenbergin murteella. Täysin lausein. Matti ymmärtää, mitä hänelle puhutaan ja vastaa kysymyksiin, tosin hiukan lyhyemmin sanakääntein kuin Helmi. Kun minä en ymmärrä jotain, kysyn yleensä Helmiltä. Ja yleensä Helmi aina tietää mistä kulloinkin on ollut kyse. Paikalliset aikuiset hämmästelevät Helmin ääntämistä. Ja täällä lapset aloittavat englanninkielen opiskelunkin ensimmäiseltä luokalta. Samaan aikaan lapsille tuli kaksi uutta kieltä opittavaksi. Helmin kuullen ei voi enää edes kääntää puhettaan englanniksi niin, etteivät lapset ymmärtäisi mitä vanhemmat puhuvat. Useamman kerran Helmi on todennut, että hän ymmärsi mistä te puhuitte...

Toisen luokan lopuksi saadaan ensimmäisen kerran numerot todistuksessa. Ykkönen on paras, kuutonen huonoin. Lukioon päästäkseen (alkaa 5:nneltä luokalta) täytyy saada neljännen luokan syksyllä matematiikasta ja saksasta vähintään kakkonen. Helmin todistuksessa komeili matematiikassa ykkönen ja saksassa kakkonen. Opettaja totesi, että Helmin saksa sujuu paremmin kuin monen saksalaisen lapsen.


Saksan kieli ei nyt olekaan se juttu, josta kannamme suurinta huolta. Odotan vain sadekelejä, kun ei lähdetä rannalle joka päivä, vaan voimme enemmän käydä läpi Suomesta opettajaystävältämme saamiamme suomenkielen kirjoja toka- ja kolmasluokkalaisille. Lapset eivät koskaan ole saaneet minkäänlaista kielioppiopetusta omasta äidinkielestään, eivätkä saakaan, ellen minä sitä anna. Pidämme siis Suomi-koulua kotonamme. Äng-äänteet, diftongit, pitkä ja lyhyt vokaali, kaksoiskonsonantit, erisnimet, yleisnnimet, välimerkit ja sanaluokat. Ja tässä oli vasta kolmannen luokan oppimäärä...

Tällä viikolla oli paras lukema mittarissa 38,5 astetta. Uimaveden lämpötila on 26 astetta. Reilua kolmeakymmentä on luvattu vielä ainakin vajaan viikon. Nyt uidaan ja nautitaan kesästä!

5 kommenttia:

  1. Siis, kokemanne asiat,tänne laitettuna ovat kullankallista tietoa kaikille "maastamuuttaneille" ....on hienoa, että joku voi/viitsii laittaa noin ehtaa fiilistä!

    Kun on vaan niin, ettei kaikki vaan mene kuin kuvakirjoissa.

    No, te kyl pärjäätte!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti nämä kokemukset voivat kuvata jollekin sitä, mitä edessä voi olla. Ja mä kyllä ajattelisin, että meillä on mennyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Mitä vastoinkäymisiä on ollut, niin se on ollut tosi pientä. Onko lasi puolityhjä vai puolitäynnä... :D

      Poista
  2. Kyselin aiheesta sinulta täällä aiemmin ja hienoa että teit pitkän jututn aiheesta. Kiitos paljon !

    VastaaPoista
  3. Kuinka hyvin olet itse oppinut kielen vai oliko sinulla jo osaamista ennen muuttoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloitin aikanani saksan kahdeksannelta luokalta, jatkoin sitä lukiossa, kirjoitin sen ja luin vielä kaupallista saksaa kauppaoppilaitoksessa 2 vuotta. Yhteensä olen lukenut saksaa siis 7 vuotta, mutta sitä ei todellakaan nyt uskoisi :) Reilut 20 vuotta aikaa kouluajoista eikä yhtään käytännön harjoitusta. Nyt vuodessa jotain on palautunut. Sen verran hyvät perustiedot on, että tiedän hyvin kuinka väärin aina tuleekaan sanottua :D

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!