keskiviikko 29. elokuuta 2012

Loma jatkuu kotosalla

Viime kesä oli Saksassa melko huono. Ei ollut pitkiä hellejaksoja, sateli paljon ja oli pilvistä eikä lämpötilakaan noussut kovin montaa kertaa hellelukemiin. Tänä kesänä on ollut sitten toisenlaista (ellei lasketa sitä viileää viikkoa, kun tyttäreni olivat täällä käymässä...). Monta viikkoa ollaan nautiskeltu 25-35 asteen helteistä. Yksi komea sunnuntai-iltapäivä lämpö kipusi jopa 38,5 asteeseen. Silloin oli vaikeaa löytää paikkaa auringosta, kun yritimme levittää vilttiämme uimarannalle. Muutaman päivän oli uimaveden lämpötilakin 26 astetta. Kun joka päivä rantauduimme veden äärelle reilun viikon ajan, olivat lapset jo innoissaan, kun eräänä päivänä sanoin, että eipäs mennäkään tänään uimaan. Ruiskuteltiin toisiamme puutarhaletkulla. Se oli mukavaa vaihtelua.

Prätkäänkään ei ole tullut paljoa kilometrejä, kun aina on niin kuuma. Tai sitten, kun ei enää ole niin kuuma, niin on jo pimeä. Mittari näyttää nyt neljää ja puolta sataa. Eihän tuolla henkseleitä pääse paukuttelemaan, mutta sanoisin, että pyörä ei enää sammu risteykseen, kun valot vaihtuvat vihreiksi, ja jopa mäkilähdöt onnistuvat (toisinaan). Kurvit tekevät edelleen tiukkaa. Eivätkä nekään, ellei tarvitse ajaa liian lujaa. Eikä tarvitsekaan, ellei joku auto huohota niskassa. Ja yleensä aina huohottaa. Eikä näissä kurveissakaan olisi juuri mitään, mikäli näkyvyyttä olisi niin, että tietäisi minne ollaan menossa. Opettajani aina toisteli, että katse kauas. Kun näet minne olet menossa ja kiinnität katseesi sinne, syntyy tasapaino kuin itsekseen. Vaan kun tiukat mutkat metsikössämme sukeltavat pusikkoon, etkä tiedä edes mistä ne alkoivat tai minne ne päättyvät, on vaikeaa ottaa oikea ote sarvista ja vaan kallistaa...

Rannalla ihminen tietysti lukee. Saatuani pitkäaikaisen projektini, Mika Waltarin historialliset romaanit, luettua, oli minun vaikeaa keksiä mitä seuraavaksi alkaisin lukea. Mikään ei sytyttänyt. Yritin aloittaa ainakin viittä eri kirjaa, ja aina ne jäivät alkuunsa. Harmitti.


Nyt näyttää siltä, että olen saanut innostuksen hännänpäästä jälleen kiinni. Keksin hauskan tavan laajentaa lukukokemusteni kirjoa. Kotikirjastomme on aakkostettu tekijöiden mukaan. Aloitin siis a-kirjaimesta. Nyt olen lukenut jo neljä täysin erilaista kirjaa ja tuskin maltan odottaa, mitä seuraavaksi hyllyssä odottaakaan. Samalla teen inventaaria, siirrän kellariin eteenpäin laitettavaksi sellaiset, mitä ei todellakaan tarvitse säästää. Samalla tulee ihmeteltyä mistä kaikki kirjat ovatkaan hyllyymme päätyneet. On saatuja, itse ostamiani, puolison ostamia, perittyjä, kirpputorilta haalittuja, helmiä ja sikoja.

Chimamanda Ngozi Adichie; Puolikas keltaista aurinkoa
Rakkaustarina 1960-luvun Nigeriasta. Biafran sodasta ja nälänhädästä.

Johanna Adorján; Rakkaudessa erottamattomat
Tositarina holokaustista selvinneestä pariskunnasta ja heidän yhteiseen itsemurhaan päättyneestä elämästään.

Cecelia Ahern; P.S. Rakastan sinua
Vuosi dublinilaisen nuoren naisen selviämisestä miehensä sairastuttua ja menehdyttyä siihen nopeasti. (Kuka haluaa...?)

Juhani Aho; Papin tytär (1885) ja Papin rouva (1893)
"Mestarillista sielunkuvausta." Kirja kertoo papin tyttären lapsuudesta ja nuoruudesta, hänen rakastumisistaan ja joutumisestaan avioliittoon. Papin rouva on jatko-osa tähän.

2 kommenttia:

  1. Voisi itsekin järjestellä kirjat johonkin tiettyyn järjestykseen - vaikka sitten aakkosittain. Ei olisi valinnan vaikeutta, kun ottaisi vain aina seuraavan. Valinnanvaikeus on paikoin niin suuri, ettei tule otettua mitään. Elokuvien katsomisen suhteen on pitkälti sama juttu. Liikaa!

    Tässä kun kesästä mainitsit, niin kysäisenkin, että miten pitkään täällä kesä jatkuu? Muistan, että viime vuonna marraskuussa käytiin Sveitsissä ja siellä oli yli kaksikymmentä astetta vielä. Milloin pitää sanoa heipat kesälle ja toivottaa syksylle tervetuloa? Juuri tulikin 10kk Saksassa täyteen. Vielä ei ole nähnyt täyttä vuodenaikojen kiertoa. Mutta kohta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo aakkostaminen on mielestäni ollut ykkösjuttu. Löytääkin kirjan aina helposti, jos haluaa jollekin jotain suositella. Ihan kuin kirjastoissa... Pelolla vaan odotan D-kirjainta ja Dantea. Siellä odottaa Jumalainen näytelmä, ja pahaa pelkään, etten pääse siinä yhtään pidemmälle kuin koskaan aikaisemminkaan :D Täytyy olla itselle armollinen joissain kohdin.
      Selasin nopeasti viime syksyn postauksiani, ja 4.10. oli täällä viininkorjuujuhlat. Muistan, että hiki virtasi tuolloin. Sitten taas lokakuun lopulla meillä kävi vieraita Suomesta, ja aamulenkillä oli jo vähän kuuraa maassa. Josko se syksy tulisi taas tuossa lokakuun kuluessa.

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!