maanantai 13. elokuuta 2012

Suomalainen loma Suomessa

Ennen kuin pienillä lapsillamme alkoi kesäloma, meillä kävi vieraita Suomesta. Ensin kävivät isosiskot ja sitten kävi tuttavaperhe. Loman alkamisen odottelu ei siis käynyt ylivoimaiseksi, vaikka kyseessä oli jo heinäkuun puoliväli. Viimeiset viikot koulussa tuntuivat jo melkein lomalta.

Ensimmäisenä lomapäivänä pakkasimme automme, äärimmilleen. Tuliaisina veimme saksalaisia, alueen valkoviinejä, Grauburgunderia, sekä sinappihilloa, Senfsauce. Meillä oli salakuljetusboksi auton peräkontin pohjan alla, puuttuvan vararenkaan paikalla. Muuta tavaraa otimme sitten niin paljon, kun perä veti. Onhan paljon kivempaa, kun on vaatteita, mistä valita. Liinavaatekassikin kulki mukana, ettemme sotkeneet joka kyläpaikassa kahta koneellista pyykkiä. Koska lomamme perustui vierailuille, yritin ajatella, että olisimme sentään mahdollisimman helppoja vieraita. Tiedä sitten kuinka siinä onnistuimme...

Ajoimme ensimmäisenä päivänä Travemündeen, jossa ajoimme laivaan yömyöhällä. Matka alkoi meidän jo nukkuessamme klo 3 yöllä. Laiva on tarkoitettu sekä rahdin että matkustajien kuljetukseen. Mistään ruotsinlaivasta ei siis ole kyse. Mukavuudet ovat minimaaliset, mutta riittävät, vaikka matka kestää 27 tuntia. Tärkeimmät kaikista ovat buffet-ravintola (aamiainen, lounas ja päivällinen) ja saunaosasto tilavalla porealtaalla. Muista mukavuuksista voisi mainita pienen kaupan, kahvila/baarin, kuntohuoneen kahdella kuntopyörällä ja cross trainerilla, lasten leikkitilan ja pelihuoneen. Siinä ne sitten olivatkin. Matkanteko ei kuitenkaan ole ikävää. Syöminen on vallan mukavaa, saunomiseen ei näillä toistoilla kyllästy ja päiväunet ovat täysin luvallinen ellei suorastaan pakollinen ohjelmanumero. Ja Ellille oli hiekkalaatikko laivan kannella. Joka ainoa pisu ja kakka tuli laatikkoon. Harmitti ne koiranomistajat, jotka antoivat koiriensa laskea tarpeensa suoraan kannelle. Tuskin sillä lailla saadaan lisää ymmärrystä koirille ja koiraihmisille.

Suomessa kiersimme sukulaisia ja tuttavia. Puoleentoista viikkoon piti saada mahtumaan paljon. Oli ihmisiä, joita oli ehdottomasti nähtävä ja oli asioita, joita halusimme ehdottomasti tehdä. Paljon jäi tekemättäkin... Ensimmäiset päivät vietimme mieheni perheen nurkilla. Viimeisenä iltana minun oli jo livistettävä junalla lasteni luokse. Kaikki onneksi ymmärsivät. Nautimme kaikki siitä, että saimme elää arkea yhdessä. Käydä yhdessä ostoksilla, laittaa ruokaa, nauttia perhepäivällisistä, pestä pyykkiä, ottaa aurinkoa, syödä ruisleipää ja karjalanpiirakoita, käydä metsässä sienessä ja marjassa sekä syödä ulkona vanhoissa tutuissa ravintoloissa.


Uimassa Haukilahden rannassa (heti, kun mittari näytti kahtakymmentäkolmea...)


Perinteinen grillaus Kaisalla


Koirakavereita Niinalla ja Tapiolla


Sieni- ja marjasaalis vakipaikastamme


Ulkona syömässä

Oli vaikeaa hyvästellä isot lapset. Niin nopeasti totuimme kaikki taas toistemme läsnäoloon. Kertoimia kaikkien läheistemme hyvästelyihin toi se, ettei meillä ole minkäänlaisia suunnitelmia seuraavasta tapaamisestamme. On täysin auki esimerkiksi se, mitä itse kukainenkin tekee jouluna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Iloitsen jokaisesta kommentista!