keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Kauniimpaa kuin todellisuus

Minä olen sitten niin last season. Ensinnäkin ihastelen aina toisten kauniita blogeja. Kuinka kauniita kuvia toiset osaavatkaan ottaa! Kuinka jotkut blogit jo itsessään näyttävät pieniltä taideteoksilta!

Minähän en osaa kuvata enkä muokkailla sivuja. Puhumattakaan siitä, että olisi silmää yhdistellä asioita sopivasti. Näen silmissäni hienon kuvauskohteen ja toivon, että järjestelmäkamerani automatiikka osaa ottaa siitä hienon kuvan. Joskus tapahtuu edes sinnepäin.

Blogisivun asetuksiin tuskin uskallan koskea, koska jos tärvelen kaiken, en kuunaan maailmassa pääsisi siihen, mitä se edes nyt on (vaikkei siinä olekaan mitään ihmeellistä). Oli tuskaa saada edes otsikoiden ja tekstien värisävyt niin, että ne pärjäävät pohjien värisävyjen ja toistensa kanssa. Onnea vaan kaikille kauniiden blogisivujen omistajille!

Tänään. Siis vasta tänään latasin netistä ilmaisen kuvankäsittelyohjelman, PhotoScapen. Ja kyllä, olen riemuissani. Luulen, että ainakin hetki tästä eteenpäin leikitellään mahdollisuuksilla.

 
Teimme Ellin kanssa aamulenkkimme kaupunkimme keskustaan. Iki-ihana kukkakauppamme oli muuttanut toimitiloja samassa rakennuksessa sen verran, että heillä on nyt mahdollisuus asetella ihanuuksiaan kadulle ohikulkijoiden "kiusaksi". Kiusaus on aina yhtä suuri, kun kymmenen normaalikokoisen ruusun kimppu maksaa 4 euroa. Tarvitsee vain päättää minkävärisellä tuulella milloinkin on. Tänään värimme oli sepia :)
 
 
Viime viikolla oli sovittu, että saamme illallisvieraan Tanskasta. Eikä tässä kaikki. Vieras oli tulossa moottoripyörällä! Hän kuitenkin joutui perumaan tulonsa sairastumisen vuoksi. Tällaisen illallisen hän menetti. Kuvittelin tästä kuvasta kirjan aukeman keittokirjalleni, jota rakennan hitaasti koneellani. Ensimmäinen sidottu painos ilmestyy, kun joku lapsistani pääsee naimisiin.

 
Tänä vuonna meidän Matti aloitti toisen luokan. Perinteen mukaan kakkosluokkalaiset järjestävät ensimmäisten luokkien oppilaille juhlan heidän ensimmäisenä koulupäivänään. Lapsilla oli näytelmiä ja lauluja ja aikuiset olivat laittaneet pienten koululaisten perheille ja suvuille pöydän koreaksi. Suomesta tarjolla oli karjalanpiirakoita munavoilla.
 
 
Ja näin nuortuu emäntä! Enää ei voi olla ihan varmaa, mikä on totta ja mikä ei...


1 kommentti:

  1. Jihuu! Täytyypä ladata toi ohjelma, niin ei tartte katsella kuvia enää aurinkolasit päässä :) Sitä paitsi, kyllä sun kuvat on tosi kivoja. Me aina täällä Adan kanssa niitä katsellaan!

    VastaaPoista

Iloitsen jokaisesta kommentista!