perjantai 28. syyskuuta 2012

Sairastuvalta päivää

Jahka Mikko oli yskinyt reilun viikon, ja tilanne paheni niin, että hän öisin heräsi kohtaukseen, jolloin henki vain ei kulkenut, aloimme aavistella, että kyse on tavallista yskää kummemmasta. Hetken googletuksen jälkeen olimme melko varmoja, että kyseessä on hinkuyskä. Mikko lähti lääkärille tämän diagnoosin kanssa, ja lääkäri hyväksyi selvityksen. Viikko antibioottien aloituksen jälkeen kohtauksia tulee edelleen. Yleensä öisin, ja pahimmillaan ahdistus saattaa kestä varttitunnin. Tiukassa siis istuu. Aikuiset maksavat 10 euroa aina vuosikvarttaaleittain, mikäli joutuvat lääkärissä asioimaan. Eli, kun minulla on pieni asia lääkärilleni, niin menen sinne maanantaina, jolloin omavastuu on taas loppuvuodeksi maksettu. Mikäli asiaa sattuisi tulemaan. Ja kun mieheni sai kolmea eri lääkettä tautiinsa, oli yksi lääkkeistä ilmainen ja kaksi muuta maksoivat 5 euroa kappale. Koko sairaudenhoidon kustannukset olivat siis 20 euroa. Niin, ja lauantaina aamupäivällä, ensiapuasemalla jonotusaika miehellä oli 1 min.

Tottakai seurasimme lapsia sitten suurennuslasin kanssa. Kun Helmillä kävi perjantai-iltana kuume 37,5 asteessa ja maanantaiaamuna herätessään sai yskänkohtauksen (joka jäi ainutkertaiseksi), niin Helmi jäi maanantaina pois koulusta, ja puolen päivän aikaan oltiin jo verikokeessa hinkuyskän poissulkemiseksi. Ehkä olisi voinut hetken odottaa. Ajatus hengenahdistuskohtauksista lapsella vain oli aivan ylipääsemätön. Lapsi ei maksa täällä lääkärissäkäynneistään mitään. Yllätys sen sijaan oli, ettei lapsi maksa myöskään lääkärin määräämistä lääkkeistä mitään.

Laittaa miettimään, mikä siitä Suomen terveydenhuollosta tekikään niin erinomaisen!

Torstaita vasten yöllä Matille nousi kuume. Ja tyhjensi poika vatsansakin sisällön pariin otteeseen. On niin ihanaa, kun lapset osaavat jo herätessään tunnistaa olonsa ja suunnata pöntölle. Muistan hyvin niitä aikoja, kun keskellä yötä repi lakanoita sängystä ja huuhteli patjoja ja täkkien ja tyynyjen nurkkia, ja yritti keksiä lapselle jostakin kuivan nukkumapaikan lopuksi yötä.

Torstai-iltana minulle nousi kuume. Matti oli jo siinä vaiheessa kuumeensa huipulla, joten palelevana oli ihanaa käpertyä 39-asteisen poikasen kanssa saman päiväpeiton alle. Perjantaipäivä kuvina:


Ruoka ei kerrassaan maistu, mutta hunajalla maustettua piparminttuteetä olen niellyt ainakin kaksi litraa. Täytyi elää nelikymppiseksi ennen kuin oikeasti tajusin, mikä merkitys hunajalla on kurkkukivun lieventäjänä. Yritän opettaa tätä lapsilleni, ettei heidän tarvitse kärsiä kurkkukivusta yhtä pitkään kuin äitinsä. Hunaja ei vaan makunsa puolesta uppoa nuoremmille - ainakaan vielä. Väsytystaktiikka pätee kaikkien uusien makujen kohdalla kasvatuksessani.


Äidin kohtalotoveri ja rökittäjä Muumi-muistipelissä.
 
 
Ilma olisi ollut kuin morsian :(
 
 
Ellukka-parka yritti viihdyttää itse itseään. Energiaa olisi piisannut.
 
 
Ja onneksi on tuo elukka. Tuli lähdettyä kuitenkin pienelle lenkille. Ja lenkillä onneksemme törmäsimme Bagheraan, josta olen aiemminkin jotain kertonut. Bagheralla on iso kasvain toisen etulonkkansa ympärillä. Muuten se ei haittaa koiraa, paitsi liikkumisen suhteen. Tämä aiheuttaa sitten lihomisen :( Baghera on 9-vuotias labbis, 48-kiloinen eikä häntä voida leikata nukutuksen aiheuttamien riskien vuoksi. Baghera on aina yhtä iloinen, heiluttaa häntäänsä eikä itse näytä kärsivän olotilastaan, "leikkii" Ellin kanssa villisti (kierähtää selälleen Ellin armoille). Joskus oikein villien leikkien jälkeen Baghera ei enää jaksa kävellä takaisin autolle, 100 metrin päähän. Koira näyttää niin anteeksipyytävältä, kun isäntä ajaa auton tämän viereen. Silloin kaveri pääsee jaloilleen, ja asettautuu hitaasti auton etupenkille, jokaisen jalan erikseen kyytiin nostaen. En tunne ketään muuta koiraa kohtaan tällaista sympatiaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Iloitsen jokaisesta kommentista!