lauantai 29. syyskuuta 2012

Sunnuntaiajelulla

Toinen pyöristämme jää tämän viikonlopun jälkeen talviteloille. Vakuutus on voimassa syyskuun loppuun. Toisella voi päästellä sitten vielä pahimpia paineita lokakuunkin ajan. Todennäköistä myös on, että ensi kesänä ajellaan uusilla pyörillä, joten tämä reissu saattoi olla viimeinen yhdessä tällä kokoonpanolla.


Olemme tehneet nyt muutamia lyhykäisiä reissuja lasten kanssa. Lapset lähtevät ajelulle ihan mielellään. Onneksi eivät kuitenkaan liian innokkaasti, että pääsemme joskus ajelemaan kahdestaankin.


Kun lapset ovat matkassa mukana, täytyy ajaa (mikäli enää on mahdollista) vielä normaaliakin varovaisemmin. Ja se on jo varovaista se! Eikä silloin ajella parinsadan kilometrin reissuja. Ajetaan jonnekin kivaan ruokapaikkaan syömään ja takaisin.


Meillä oli paikallinen tuttu matkassa, ja hänen opastuksellaan löydettiin paikallistakin paikallisempi ruokapaikka. Tarkoittaa, että listalla ei ollut mitään muuta kuin lihaa (paitsi kurpitsakeittoa). Schnitzeliä, wursteja ja veriwursteja. Paistinperunoilla, hapankaalilla tai sämpylöillä. Tai kaikilla yhdessä. Munaa tottakai. Ei yhtään kalaa, ja ainoassa salaattiannoksessakin oli kinkkua, juustoa ja munaa. Parin hunajapiparminttuteepäivän jälkeen valitsin sen pienimmän pahan eli kinkku-juusto-kananmuna-kasvisvaihtoehdon.


Rakennus oli perinteinen Umgebindehaus. Nopean, ja karkean, tsekkauksen mukaan vanhin olemassa oleva tyylinsä edustaja on rakennettu vuonna 1176 ja yleinen rakennustekniikka oli 1700-luvun lopulle saakka. Rakennuksen ikä on todennäköisesti jotain tuolta väliltä. Ja näissä rakennuksissa asutaan tänäkin päivänä aivan sujuvasti.


Vaikka päivän lämpimin hetki on edelleen kahdenkymmenen asteen paremmalla puolella, tuntuu syksy joka tavalla. Aamuisin on viileää ja raikasta, sadonkorjuuaika tuo kuivat maissit ja kurpitsat ovenpieliin, viinisatoa korjataan parhaillaan ja naiset pukeutuvat saappaisiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Iloitsen jokaisesta kommentista!