maanantai 24. syyskuuta 2012

Syksyisiä juttuja

Täällä on taas sipulipiirakan ja Flammkuchenin aika. Minä en todellakaan tiedä miksi (pitäisi kysyä taas naapurilta...), mutta uskon sen liittyvän sadonkorjuuseen. Yhteen pellilliseen sipulipiirakkaa saa menemään melkein kilon sipulia. Kokeilin sitä viime vuonna. Tänä vuonna kokeilin ensimmäistä kertaa Flammkuchenia. Se on Elsassin alueelta (meiltä 80 km) kotoisin oleva "pizza". Pohja on rapea, tomaattiketsuppi on korvattu kermaviilillä tai rahkalla tai niiden sekoituksella ja päällä on vain pekonikuutioita ja sipulia. Näin perinteisesti. Muunlaisiakin versioita löytyy ja saa tehdä. Itse lisään tuohon perinteiseen pienenpieniä tomaattikuutioita.

Flammkuchenin ja Zwiebelkuchenin kanssa juodaan Neuer Weinia. Muistelin viime syksystä, että se on erityisen hyvää vatsalle ja koko ihmiselle. Ostin sitä pullollisen lähimarketista. Ihmettelin kyljessä olevaa etikettiä, joka sanoi alkoholipitoisuuden olevan 10 prosentin luokkaa. Muistelin, että sen piti olla noin 4 prosenttia. Pettymys oli sitten sitäkin kauheampi, kun kotona maistaessani huomasin sen olevan ihan täyttä rypälemehua. Varmaan sitä tulisi säilyttää muutama päivä jääkaapin ovessa. Mehun suunnaton makeus viestitti minulle kyllä selvää sanomaa siitä, kuinka makeasta tavarasta viini onkaan lähtöisin. Sama kalorimäärä on viinissä, mutta sokeri vain on muuttunut alkoholiksi. Tarvinneeko enää kysyä mistä se tavara sinne lanteille oikein tulee.



Sadonkorjuuaika näkyy kaupassa viiden kilon sipulisäkkeinä (1,49 eur/5 kg), kymmenen kilon perunasäkkeinä, kolmen kilon porkkanapusseina, kurpitsakoreina, omenapusseina ja -laatikoina sekä alhaisina hintoina. Se näkyy teiden varsilla olevina kyltteinä, joissa paikalliset tuottajat houkuttelevat ohikulkijoita tiloillensa suoraostoksia tekemään sekä heidän tuotteitaan maistelemaan. Alkutuottajien myymälät ovat ihanat vierailla. Koreissa on kastanjoita, saksanpähkinöitä, luumuja, omenoita, mansikoita, viikunoita, kvitteneitä, kurpitsoja, maissia, leikkokukkia. Isoista sammioista saa valuttaa omaan astiaansa uutta viiniä tai omenatuoremehua. Yksi hyllyyn jäänyt erikoisuus täytyy mainita: kurpitsakuohuviini.

Sadonkorjuuaika näkyy lautasella. Tein jo kouluajoista tuttua suomalaista ruokaa: makkarakastiketta ja kuoriperunoita. Lisukkeeksi tein porkkana- ja punajuuriraasteita. Porkkanaraasteen saa makeaksi googlettamalla: lisää joukkoon hiukan sokeria, rypsiöljyä ja vettä. Punajuuriraasteeseen tulee joukkoon omenaa, hunajaa, rypsiöljyä, sormisuolaa ja mustapippuria. Terveisiä vaan Suomesta kansainväliselle keittiölle!

Syksy näkyy myös koristeluissa. Täälläkin suosiossa on krysanteemit. Valtava pallo maksaa käsittämättömät 4 euroa. Kanervat eivät sitten olekaan suhteessa enää niin edullisia. Pieni maksaa 2 euroa. Ovatkohan ne tuontitavaraa pohjoisesta? Ja sitten on kurpitsoita. Isoja ja pieniä, oransseja ja punertavia, ja niin kauniita erimuotoisia ja erivärisiä koristekurpitsoja. Miten taipuu kurpitsa sanan monikon partitiivi? Ja vastaa itse asian googletettuaan: molemmat muodot ovat oikein :)
 

Syksyllä voi maissipellossa olla labyrintti. Isi ja äiti voivat istuskella reilun 20 asteen syyssäässä kahvikuppostensa ja mansikkatorttustensa tai sipulikakkujensa ja tuoreiden viinilasillistensa kanssa. Ja koirat voivat tehdä tuttavuutta uusiin lajitovereihinsa lasten ratkaistessa labyrintin arvoitusta tai heinäpaalien päällä sotaa leikkiessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Iloitsen jokaisesta kommentista!