sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Murattia leikkokukille

En ole koskaan "antanut tunnustusta" millekään blogille. Ensinnäkin sen vuoksi, että olen aika vähän seuraillut muiden blogeja, mutta alan pikkuhiljaa kiinnostua niistäkin. Toiseksi sen vuoksi, koska en oikein pidä itseäni bloggaajana. Minulla vain on "päiväkirja" netissä niitä ihmisiä varten, joita kiinnostaa meidän perheen uusi elämäntilanne. Ja kolmanneksi sen vuoksi, etten oikein tiedä miten se tehdään.

Kerron kuitenkin, että törmäsin blogiin, jota luen nyt kuin jännittävää romaania. Ensiksikin sen vuoksi, että se on aika täynnä tavaraa enkä ole vielä päässyt edes puoliväliin. Toiseksi sen vuoksi, että blogin suomalainen nainen on omin avuin ja onnellisten sattumien kautta joutunut ja päässyt kiinni täysin erilaiseen elämään kuin mistä hän aloitti. Peruskoulupohjaisesta merkonomineidosta kasvoi Lontoo Cityssä työskentelevä broker ja mitä kaikkea muuta, jota en hänen urastaan oikein ymmärräkään. Ja kolmanneksi sen vuoksi, että blogia kirjoitetaan hauskasti ja avoimesti, ja kuvat ovat kauniita ja inspiroivia. Näin maatiaisäitinä minua eivät kiinnosta päivän asu -kuvat, kun itse aamulla valitsen kaapista jonkun kolmesta tuulipuvustani (joka-aamuinen koiralenkki). Enemmänkin ne masentavat :D Mutta niitä kaipaaville löytyy oikein tyylikkäitä sellaisia.

Tuosta blogista sain kuningasidean, jonka vertaisia syntyy harvoin. Kukkamaljakkoon oli varsien ympärille kiedottu murattiköynnös. Kuinka yksinkertainen ja helppo idea. Ja niin kaunis. Lasisen maljakon läpi aina paistavat leikkokukkien tylsät varret. Kun ruukku on täynnä murattia, on kukkien asettelukin huomattavasti helpompaa.


Myös, kun melkein puolet kukista on jouduttu heittämään huonokuntoisuutensa vuoksi pois. Pienikin määrä kukkia näyttää edelleen hyvältä ja kimppu runsaalta.


Tai, kun kimpun varret ovat liian lyhyet maljakon kokoon nähden. Ei tunnu enää missään.

Ja meillä kun on metsät ympäri vuoden täynnä näitä muratteja!  Aionkin pitää huolen, että minulla on maljakossa aina muutama pitkä muratinoksa siltä varalta, että kukkakimppuja tulee ovista tai ikkunoista. Kuten tuo punainen kippu tuli. Suomessahan voi ostaa ruukkuun muratin ihan sitä varten, että tarvittaessa aina katkaisee oksan maljakon pohjalle. En tiedä vielä kauanko yksi oksa kestää hyvänä maljakon pohjalla. Aloitin testauksen vasta tänään.

Olimme pienten kanssa jonottamassa parkkipaikalle huomatessamme, että eräs auto mahdollisesti osui toiseen parkkialueella pysäköitynä olleeseen autoon. Auto kaasutti pois, mutta hätäpäissäni kirjoitin rekisterinumeron muistiin. Pysäköityäni automme, kävimme katsomassa parkissa seisovaa autoa. Ja koko toinen kylkihän siitä oli rusikoitu. Koska emme olleet nähneet aivan varmasti koskiko toinen auto tätä autoa, jätin tuulilasinpyyhkijän alle pienen lappusen, jossa kehoitin olemaan yhteydessä, mikäli vahinko auton kyljessä oli tuore. Soitto tuli reilun tunnin kuluttua. Kävimme antamassa lausunnon poliisilaitoksella, ja tutkimusten jälkeen vanha pariskunta säästi reilun kahdentuhannen euron korjauskustannukset autonsa kanssa. Siitä siis kukkakimppu, suklaata sekä pieni rahallinen kiitos.

Ja se viihdyttävä, uusi blogilöytöni on: http://kotirouvalontoossa.blogspot.de/
Käykäähän ihmettelemässä elämän ihmeellisyyttä ja ihanuutta!

5 kommenttia:

  1. Wau! Hyvä idea tuo kukkajuttu.
    Ihan vaan kiinnostaa, että juttelitko poliisiasemalla millä kielellä? :D

    VastaaPoista
  2. Minustakin oli. Ja kun eteenpäin lueskelin, niin näköjään sinne maljakkoon voi varsien ympärille pyöritellä muitakin isoja lehtiä. Pitää vaan käyttää mielikuvitusta keksiäkseen mitä, ettei tarvitsisi peikonlehtiä lähteä sitä varten ostamaan. Ehkä vaahteranlehtiä :)
    Ja käytettiin molempia kieliä. Paperit olivat saksaksi, että täytyi sen verran ymmärtää, että uskalsi allekirjoittaa. Ja pyysinpä yhden väärinkäsityksen korjaamaankin. Kesän jälkeen muuten on aivan itsestään tapahtunut käänne "parempaan". Puhun nyt paikallisten kanssa enemmän saksaa kuin englantia, ellei mitään kovin vaikeaa tarvitse esittää.

    VastaaPoista
  3. Kiva idea nuo vihreät maljakossa tosiaan. Otan käyttöön. =)

    Kävin katsomassa suosittelemaasi blogia. Kivoja kuvia, mutta en jaksanut lukea, koska huolimaton suomenkieli häiritsi. Mä/sä ei haittaisi, mutta minusta sanojen pitäisi kirjoitetussa kielessä(kin) taipua oikein (hampaani heiluivat/ mun hampaat heilui). Sä kirjoittaa parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon. Minä olenkin ihan friikki suomenkielen oikeellisuuden suhteen. Tarkastan ja korjailen virheitäni vielä pitkään tekstin jo julkaistuani. Poistelen tautofoniaa ja mietin pilkkujen paikkoja. Ei kai ne virheet niin vakavia olisi, mutta tiedän mitä tarkoitat.

      Poista
  4. Hieno homma, että kieli alkaa sujua! Ja kyllähän se sujui jo kesällä. Kielissä edistyminen tuleekin usein sellaisina "hyppäyksinä", myös meillä aikuisilla.

    VastaaPoista

Iloitsen jokaisesta kommentista!