tiistai 30. lokakuuta 2012

Singapore

Meillä oli Singaporeen tutustumiseen aikaa vajaat kaksi vuorokautta. Tuosta ajasta nukuimme toisena aamuna yli kymmeneen ja otimme päivän aikana reilun kahden tunnin päiväunet. Ei siis kovin tehokasta, mutta muuta emme voineet. Jos neljästä ihmisestä kolme nukahtaa 20 minuutin taksimatkan aikana, niin parasta varmaan lienee levähtää.

Ensimmäisenä iltanamme isäntäperheellä oli pienet kutsut ystävien kesken. Hetken jo mietin, että juhlat olivat järjestetty kunniaksemme, mutta eihän se ihan niin mennytkään :D Isäntäperheemme (joka työskentelee keskenään samassa työpaikassa) toinen puolisko on kiinalainen, joten lähes kaikki vieraat sattuivat olemaan heidän kiinalaisia kolleegojaan. Pöydässä oli nyyttikestiperiaatteella tuotuna monenlaista paikallista ja heidän kotipuolensa herkkua. Paikalliseen tapaan alkoholia ei tarjottu juuri lainkaan. Saksalainen isäntä ja suomalaiset vieraat vetäytyivät parvekkeelle viinilasillistensa kanssa. Seuraan liittyi vielä yksi saksalainen... Ei siis niin, että maassa maan tavalla, vaan niin, että kukin tavallaan.

Koska Singaporessa tulee pimeä jo pian iltakuuden jälkeen, niin iltalenkit tehdään sitten pimeässä. Sitä varten puistot ovat valaistut puoleen yöhön.


Singaporesta jäi mieleen, että kaikki on niin modernia, suurta ja valtavaa, siistiä ja huolellisesti hoidettua. Kuitenkin aasialaisuus, josta itse pidän paljon, näkyi ihmisissä, ruoassa ja ilmastossa sekä tuntui tuoksuna ilmassa. Olen aina haaveillut asuvani Singaporessa, ja nyt siellä käytyäni, se tuntuu edelleen mahdolliselta haaveelta. Varsinkin, jos ei olisi enää lapsia huollettavana. Kouluista ja lasten harrastuksista en tiedä edelleenkään yhtään mitään.

Aamupalalle menimme Sentosan saarelle rantaravintolaan, jossa asiakkaat istuivat pääsääntöisesti uima-asuissaan. Pöytien keskellä oli uima-allas ja edessä merenranta. En tiedä olenko koskaan ollut siistimmällä hiekkarannalla. Veden lämpötila oli varmasti 30+.

Aamupalan ja -uinnin jälkeen otimme ne aikaeropäiväunet. Isäntäväki odotteli meitä omalla uima-altaallaan. Illallispöytä oli varattu kuuden jälkeen, joten sinne oli ennätettävä. Aamupalalta illalliselle. Sopii lomalaisille, vaikka olisi ollut toki mukavaa nähdä Singaporesta enemmänkin. Varsinkin valoisaan aikaan.






Illallinen ei ollutkaan sitten mikä tahansa. Se tarjoiltiin Singaporen entisestä pääpostirakennuksesta muutetussa hotellikompleksissa, Fullerton Buildingissa. Ravintolassa oli buffet, jossa oli tarjolla enemmän kuin kukaan ikinä jaksaa edes maistella, ja joka pöydän takana oli kokki valmistamassa ja tarjoilemassa herkkujaan. Sanomattakin on selvää, että ennen mereneläviä maistelimme susheja ja sashimeja, liharuokia en jaksanut edes maistella ja jälkiruokaa santsasin toisen jos kolmannenkin kerran. Neljän aikuisen ja kahden lapsen illallisen hinnasta kolmanneksen vei yksi vaivainen valkoviinipullo. Muuttohalut alkavat haihtua viimeistään tässä vaiheessa. Viinipullollisen hinta ravintolassa on helposti 50-80 euroa.

Illallisen jälkeen ajelimme taksilla (taksi maksaa harvoin yli kymmentä euroa) yhteen Singaporen tärkeimmistä maamerkeistä, Marina Bay Sands Hotelliin, joka on kolmetorninen rakennus ja jonka 57. kerroksessa on laivan kokoinen ja näköinen kerros, jossa on mm. kasino ja uima-altaat. Sen näköalaterassilta sai upeita maisemakuvia öisestä kaupungista.



Illan päätteeksi menimme taas iltakävelylle yhteen kaupungin tärkeimmistä metsiköistä. Polut olivat joko siistejä asfalttiteitä tai metallisia korkealle rinteeseen rakennettuja kävelysiltoja. Välillä oli puisia levähdyspaikkoja, joissa ihmiset makoilivat illan lämpimässä toistensa kainaloissa. Mieleenkään ei tullut pelätä mitään lampuin valaistussa, mutta muuten täydellisessä pimeydessä.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Matka Aasiaan

Suomesta tuli tilapäivityksiä, että lunta tulee. Saksassa viileni myös juuri samaan aikaan, kun meillä oli take off Aasiaan. Tilapäivitysten mukaan Frankfurtissa on myös tullut lunta.

Olen aina pitänyt Aasiasta. Kaikesta siihen liittyvästä. Lämpö, ilmankosteus, tuoksut, äänet, tunnelmat, maut... Olen käynyt tosin vain muutamassa paikassa: Hong Kong, Bali, Bangkok, Krabi. Tällä reissulla tutustutaan Singaporeen ja Indonesian puolella olevaan saareen, Bintaniin.

Tunne, kun avaa parvekkeen oven ja astuu ulos kuumuuteen on aina hämmentävä. Avaat auton oven ja hämmästyt, kuinka tukahduttavaa ulkona onkaan. Istun parvekkeella ja hikoan ja yritän tottua kuumuuteen. Pienet eivät edes yritä. He suihkasivat uimaan puolen tunnin päästä perille pääsystä.


Minä luotan siihen, että uin sitten kahden päivän päästä Bintanilla tarpeekseni. Viivymme Singaporessa tuttavillamme pari yötä ja sitten matkaamme lautalla tunnin verran Indonesian puolella olevalle saarelle, Bintanille. Siellä meillä on hotellihuone kuudeksi yöksi. Resortilla on kaikki mukavuudet, joten tuskin teemme muuta kuin rentoudumme. Olemme kaikki sen tarpeessa.

Nyt täytyy päästä pitkän lentomatkan rasituksista. Turvotuksesta ja väsymyksestä. Ja tietysti tutustua Singaporeen. Alkaen tästä illasta. Menemme varmasti syömään ulos tänä iltana ja huomenna tutustumme tärkeimpiin nähtävyyksiin.


Ylpeänä esittää... Ei ole aikuisen naisen hommaa enää yli neljänkymmenen iässä nukkua yötään istuvillaan. Onneksi seuraava yö tulee jo 6 tuntia aiemmin. Ja sitten on vielä kesäaikaan siirtyminen, ja aikaero Indonesiaan -1 h. Ja, ja, ja. Koko ihminen on varmasti viikon jälkeen aivan sekaisin.

Ja voitteko kuvitella. Ystävättäreni Saksasta oli napannut lasten eväsrasiat perjantaina kotimatkalla niiden repuista ja sanonut, että teidän äidillänne riittää tarpeeksi tekemistä maanantaiaamuna, kun saavumme Frankfurtiin klo 6.00. Lapsilla alkaa koulu klo 8.00, ja täällä ei pyydetä lomaa kouluista perheen yhteisille lomille. Niinpä meidänkin lomamme alkoi perjantai-iltana ja päättyy reilun viikon päästä maanantaiaamuna. Anke pakkaa lapsille eväät valmiiksi, ja me ajamme suoraan kentältä kouluun. Mistä tällaisia ihmisiä oikein löytyy!

maanantai 22. lokakuuta 2012

Syyslomasesonki

Syyslomat ovat meneillään Suomessa, ja se näkyy meillä Saksassa. Laskin, että kolmen viikon sisällä meillä pidetään yksitoista yövierasta. Parhaimmillaan oli viisi vierasta yht'aikaa. Kaksi viimeistä on tällä hetkellä "sisällä". Laskuihin voi lisätä yhdeksän ei-yöpyvää vierasta, mikäli ne noteerataan.

Pyykin pesua pitää vähän jarrutella, kun edelliset eivät ehdi kuivaa alta uusien jonottaessa naruille. Onneksi meillä sentään on kuivaushuone! Ja onneksi meillä on mittava liinavaatevarasto suurperheajoilta.

Olen ajanut Frankfurtin lentokentälle (tai vähintänkin istunut kyydissä) parin viikon sisällä jo 4 kertaa. Ja jos minulla joskus oli vaikeuksia osata perille, niin ajaisin kakkosterminaaliin nyt vaikka unissani. Onneksi ei ole tarvinnut. Finnairin aamulento on täällä 9.50. Tällä viikolla on vielä kaksi matkaa tehtävänä. Toinen niistä lähettää onneksi meidät itsemme syyslomalle.

Moottoritiellä kokee vanhakin uusia elämyksiä. Tiedän nyt, kuinka huimalta tuntuu, kun ajetaan kahtasataa ja joku päästää kovaa ohi. Myös sen, kun ajan vasemmanpuolimmaista kaistaa hitaampia ohitellen ja joku ilmestyy peräpeiliin kuin tyhjästä. Kohtuullisen isolla autollamme sitten yritän kiihdyttää ja ajaa alta pois hidastelemasta, ja koen hetken, kun ajan kaasupolijin pohjassa, eikä sekään riitä. Tästäpä sai mies taas vääntömomenttia uuden auton hankintaan...

On taas tullut katseltua oman paikkakunnan nähtävyydet, on laitettu hyvää ruokaa, käyty shoppailemassa ja ulkona syömässä. Ostosreissu Wertheimin Outlet-kylään taisi tulla kalliiksi. Ei olla laskettu yhteen. Kannoimme kotiimme neljä paria kenkiä ja neljä takkia. Ainakaan reissu ei ollut turha! Tuntuu melkein kuin olisi jo itse lomalla. Tuleva oma lomamme on rantaloma, ja treenikerrat ennen starttia alkavat käydä vähiin. Enää kaksi kertaa jäljellä. Sitten pitäisi olla rantakunnossa.


Ja vaikkei tämä liity aiheeseen mitenkään, niin kerron kuitenkin. Portaikkoon keväällä nostamani orkideat olivat itsekseen alkaneet työntää kukkavanaa. Siis ilman suurempaa panostustani. Toivottavasti ne jaksaisivat kukkia joulun yli!

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Frauenabend

Helmin pianonsoitonopettaja laulattaa Helmiä aina toisinaan soittotunneilla. Koska Helmi osaa ja tykkää laulaa, ja koska opettaja on erikoistunut myös lauluun. Kappalevalintoja mietittäessä tuli puheeksi Andrew Lloyd Webberin musikaali, Oopperan kummitus. Lupasin lainata sen hänelle. Mutta sitten musikaalin lainaaminen alkoikin tuntua tylsältä. Ajattelin, että voisimmehan katsoa sen yhdessä ja samalla keskustella musiikista, ja kenties laulaakin yhdessä mukana. Ajatus kehittyi ja kasvoi muillakin katsojilla, mukaan tuli vähän syömistä, vähän juomista ja tunnelmavalaistusta. Päätin järjestää elokuva/oopperaillan naisille. Sellaisille läheisille naistuttavilleni, joiden kuvittelin olevan kiinnostunut musiikista ja tämäntyyppisestä illanvietosta. Mieleeni tuli kuusi naisihmistä, joille esitin kutsun. Neljä pääsi osallistumaan. Kaikki olisivat kyllä mieluusti saapuneet paikalle, mutta minulla taas ei ollut vaihtoehtoisia päivämääriä. Se pidettäisiin nyt tai marraskuun puolella, enkä halunnut siirtää iltaa niin pitkälle.


Juhlien tai ylipäätään kutsujen järjestäminen noudattaa nykyään aina samaa kaavaa. Innostun kutsumaan ihmisiä ilman, että minulla on vielä selvillä mitä aion tarjota. Jonkinlainen ajatus toki. Edellisellä viikolla ennen tilaisuutta stressaan ruokalistan rakentamisella. Mitä ensiksi, mitä seuraavaksi ja mitä sitten. Mitä siihen lisäksi ja mitä ei. Mitä juodaan minkäkin kanssa. Joskus herään aamuyöllä, enkä sitten enää nukukaan, kun pyöritän vaihtoehtoja. Yleensä aivot työskentelevät hereilläoloaikana taustalla tämän aiheen kimpussa. Sitten yht'äkkiä, muutama päivä ennen h-hetkeä, kokonaisuus on valmis. Silloin laitan sen paperille ja käytän listaa muistilappuna kaupassa. Edellisenä iltana nukkumaan käydessä teen työjärjestyksen seuraavalle päivälle. Kun kaikki on paperilla, on kaikki mielestäni yhtä kuin valmista. Tekeminen ei ole mitään suunnittelun rinnalla!

Useamman kerran olemme menneet vierailulle ystävillemme, ja emäntä on tervetulomaljojen ja alkupalojen aikana alkanut valmistaa pääruokaa. Aivan rauhassa ja kiireettömästi. Ja ollaan saatu syödäksemme. Itse en koskaan pystyisi vastaavaan. Mikäli jonkun työvaiheen voi tehdä edellisenä päivänä, teen sen varmasti. Tällä kertaa katoin pöydän valmiiksi jo edellisenä iltana. Ja tehtävälista juhlapäivälle näytti seuraavalta:

Ellin lenkki, murattia
käy salilla, hae maito, osta kukat, käy suihkussa
tee salaattikastike
paista krutongit
siivuta juusto lastuiksi
valmista kiisseli ja jaa annoskulhoihin
marinoi katkaravut
silppua salaatti
vatkaa kerma (päälle suklaalastut)
siisti paikat
tee alkupalat
grillaa kanat
hiukset, meikki

Voisiko mikään olla helpompaa! Seuraat vain listaa, ja illalla kaikki on valmista. Alkupaloiksi päätin tarjota jotain suomalaista. Lähimarkettimme valikoimissa on Finncrisp-hapankorppuja. Tein kolmea erilaista: viherpippuripateella, tonnikalatahnalla sekä sinivalkohomejuustolla ja paikallisella herkulla, Senfsaucella. Hapankorput olivatkin hämmästyksekseni kaikille tuttuja! Paikallinen herkku, sinappihillo, olikin sitten ihmettelyn aihe.


Pääruoaksi tein caesar-salaatin ja jälkiruoaksi Valion ohjeen mukaista isoäidin kahvikiisseliä. Oopperaa katseltaessa naposteltiin Fazerin Sinivalkoisia, Geishoja ja Wiener Nougaita. Kattauksesta löytyi luonnollisesti Arabiaa, Iittalaa, Hackmannia ja Marimekkoa.

Vaikka meitä rouvia oli yhteensä vain viisi, jouduin useammin kuin kerran turvautumaan veitseen ja tyhjään viinilasiin saadakseni ääneni kuuluviin. Elokuvan loppuhuipennukseen pääsimme vasta seuraavan vuorokauden puolella.


Mietin jo nyt passiivisesti, mitä kaikkea Hair-musikaalin ympärille saisikaan kehiteltyä.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Patikkapäivä Bensheimissa

Odenwald on vuorijono Saksan lounaisosassa, Hessenin, Baden-Württembergin ja Baijerin osavaltioiden alueella. Sen korkeimmat huiput ovat noin kuusisataametrisiä, joten se voidaan luokitella keskivuoristoksi. Lännessä Odenwald rajoittuu jyrkästi Reinin aavaan laaksoon ja pohjoisessa Main-joen laaksoon. Itä- ja eteläsuuntaan Odenwaldin vuoret tasoittuvat vähitellen. Odenwaldin alue voidaan jakaa kolmeen osaan: läntiseen Etu-Odenwaldiin jyrkkine laaksoineen, itäiseen Taka-Odenwaldiin sekä Neckar-joen eteläpuolella sijaitsevaan Pikku-Odenwaldin. Odenwaldin korkein vuori on 626 m korkea Katzenbuckel. Suuri osa aluetta on metsien peitossa, tiheämpää asutusta on lähinnä vain vuoriston reunalla ja jokien laaksoissa. Suurimmat kaupungit Odenwaldin alueella ovat Heidelberg sen lounais- ja Darmstadt sen luoteisreunalla. Odenwaldin länsireunaa seuraa Bergstraße-tie Darmstadtista Wieslochiin. Lähde: Wikipedia

Me asumme Odenwaldin rinteessä Darmstadtin ja Wieslochin puolivälissä. Voimme lähteä patikoimaan suoraan omasta pihastamme. Tällä kertaa menimme kuitenkin junalla noin 20 kilometriä pohjoiseen, Bensheimiin, ja aloitimme retkemme vaihtelun vuoksi sieltä. Olimme reissussa tuttavaperheemme kanssa, ja heillä on meidän Matin ikäinen tytär. Reppuun ostimme hiukan sämpylöitä, hedelmiä ja juotavaa. Päivä oli puolipilvinen eli juuri sopiva patikointiin.


Katsoimme kartalta muutaman reitin ja ajattelimme, että valitsemme sitten sopivan tilanteen mukaan. Matkan varteen mahtui monenlaista katsottavaa: eläimiä (hevosia, lehmiä, ankkoja, hanhia ja peuroja) ja ihmisiä, vanhoja rakennuksia ja huikaisevia maalaismaisemia. Ehkäpä juuri sen vuoksi emme sitten edes huomanneet, että tulimme valinneeksi reitin sen pisimmän vaihtoehdon mukaan.


Mitä tehdään kyyhkyslakalla tänä päivänä?
 

Viinin tekoa käsityönä


Ei kuitenkaan poljeta jaloin :)


Kellarivalmista Dornfelderiä

Lähdimme matkaan aamupäivällä klo 11, pysähdyimme kerran syömässä sämpylät repuistamme pois painamasta, ja toisen kerran paikallisessa Gasthausissa, joka tietenkin oli kiinni juuri siihen aikaan iltapäivällä, kun me oltiin ravinnontarpeessa. Saimme kuitenkin kylmiä paloja, mikä tarkoitti voileipiä ja juustolautasia. Perinteinen saksalainen juustoruoka on Handkäse mit oder ohne Musik ja myös Kochkäse mit oder ohne Musik. Mit Musik -vaihtoehto tarkoittaa, että juuston saa haudutetuilla sipulirenkailla, ja sen musiikin kuulee sitten perästäpäin...


Illalla seitsemän aikoihin oltiin takaisin Bensheimissa. Viinitilan ravintolassa Neuer Wein und Swiebelkuchen- sekä Schnitzel und Kartoffeln -annoksia nauttimassa. Paikan luonnetta kuvaa hyvin se, että talon yläkerrassa ei ollut lainkaan tarjolla olutta, mutta alakerrassa olisi suostuttu tiskin alta myymään yhtä pilsnerilaatua. Ymmärsimme hyvin pian, että ei nyt kannata pahoittaa kenenkään mieltä, ja tilasimme viinejä eri muodoissaan: rypälemehua, Weinschorlea, viiniä ja Federweißeria.


Väsyneitä vaeltajia alkoi nopeasti ramaista lämpimässä viinikellarissa erilaisia viinejä maistellessa. Asiaa ei auttanut se, että juna oli myöhässä. Tähänhän suomalainen on tosin hyvinkin tottunut, joten päivä ei sen vuoksi mennyt pilalle. Ja kartan mukaan matkamittariin olisi pyörähtänyt 25 kilometriä jalan, jos semmoinen olisi matkassa ollut, sekä noin 400 metriä korkeuseroa. Espanjalainen patikkakoiramme varmastikin kulki tuplasti tuon matkan vapaana juoksennellessaan.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Milloin voi juhlia?

Elli on löytökoira. Passissa lukee syntymäpäivämäärän kohdalla 7.9.2011. Kun Elli kävi ensimmäisen kerran lääkärissä, eläinlääkäri arvioi iän 1-1,5 kuukautta nuoremmaksi. Pentuhampaat olivat vasta alkaneet irrota, joten koira ei millään voinut olla niin vanha kuin mitä paperit sanoivat. Luulen, että päivämäärää oli hilattu aiemmaksi, koska koiralle oli annettu raivotautirokotus liian nuorena. Paperienkin mukaan Elli olisi saanut rokotteen 2 kk 3 vkon ikäisenä. Mikäli Elli on kuukauden papereita nuorempi, ei pentu ollut rokotushetkellä kahta kuukauttakaan. Suomessa rokote annetaan aikaisintaan 4 kuukauden ikäiselle koiralle.


Aivan sama! Se mikä kiinnostaa on, milloin Ellin kanssa pitäisi juhlia. Olisikohan tuo 7.10. hyvä päivä? Sunnuntaina voisi tehdä kakun. Ellei tulisi vieraita. Ja ellei olisi Winzerfest. Ja ellei oltaisi perjantaita ja lauantaita patikoimassa, koska on 6 päivää vapaata. Koulu alkoi 3 viikkoa sitten. Tänään on Saksojen yhdistymisen vuosipäivä eli vapaapäivä. Välipäivät to-pe on koulusta vapaata ja maanantaina on opettajien koulutuspäivä. 6 päivää vapaata siis. Kolmen viikon päästä onkin sitten syyslomaviikko. Miten tällä tahdilla oikein jaksaa :)

Ajattelin joka tapauksessa listata hyviä ja huonoja puolia koiranomistamisesta. Minulla on vertailupohja hyvässä muistissa, koska olin ilman koiraa 43 vuotta. Elli on aivan ensimmäinen koirani. Ja sanotaan tiedoksi kaikille, että en ole edelleenkään hurahtanut koiriin. Meille otettiin koira lasten iloksi, ja sillä statuksella se menee edelleen. En väitä, ettenkö iloitsisi Ellistä ollenkaan, mutta enemmän se ottaa kuin antaa. Ainakin näin vastuullisen näkökulmasta. Jos joku muu huolehtisi aamun ensimmäisestä ja illan viimeisestä lenkistä ja jos joku muu pesisi vahingot, joita aina joskus tapahtuu, voisin sanoa, että olen pelkästään onnellinen siitä, että meillä on koira. Kuten meidän muut perheenjäsenet tällä hetkellä sanovat...

Ja nyt mietin kummat kannattaa listata ensiksi, vai pitäisikö vain listata asioita. Voihan olla, että jollekin minun negatiivisena pitämäni asia onkin positiivinen. Onko hyvä, että tulee imuroitua vähintään muutaman päivän välein ;) Asiat siis aakkosjärjestykseen!


Ilo
Puhdas ilo ja hauskuus siitä, mitä kaikkea hölmöä ja suloista koira tekeekään. Emme varmasti nauraneet yhtä paljoa ääneen ennen, kuin mitä teemme nyt.

Kustannukset
Löytökoira ei maksa montaa sataa. Joitain kuitenkin, koska koirat lennätetään mikä mistäkin (Elli Teneriffalta) ja ne tutkitaan ja rokotetaan, hankitaan sirut ja passit, ruokitaan ja pidetään huolta. Tämä toiminta maksaa ja tämän on jatkuttava. Lääkärikustannukset ovat kuitenkin samat kuin rotukoirallekin. Täällä ne onneksi eivät ole suuren suuret. Edullisin keikka meillä on ollut 16 euroa, ja silloinkin ollaan saatu vähintään punkkirokote niskaan ja paljon hyviä ohjeita tai uusia käyntiaikoja. Ja mikäs on käydessä, kun lääkesatsi lääkärillä tulee saman hintaiseksi kuin lääke apteekista. Varsinkin, kun samalla saa hyviä neuvoja ja mielenrauhaa. Hotellit ottavat koirasta kokemuksemme mukaan 5-8 euroa/yö, jos ottavat ollenkaan. Koirahoitolat maksavat maksimissaan 20 euroa, mutta tätä vaihtoehtoa yritämme välttää nyt, kun meillä on jo kontakteja. Kanansiivet maksoivat eilen 3,99 euroa kilo. Nämä kuuluvat Ellin päivittäiseen ruokavalioon. Possunhännät aiheuttavat löysävatsaisuutta. Yksisuuntainen laivamatka Saksasta Suomeen maksoi koiran osalta enemmän kuin lasten (80 euroa suunta). Kaksi syötyä lattialistan nurkkaa tulevat varmasti kustantamaan meille lattialista x 4, koska kyseessä on kulma x 2. Parkettilattian hionta muuton jälkeen tulee varmasti kyseeseen, vaikka kuinka yritän pitää Ellin kynnet lyhyinä eikä Elli paina kuin noin 9 kiloa. Täällä kämpät pitää kunnostaa muuton yhteydessä. Ainakin seinien kunnostus tulee vuokralaisen kustantaa, mutta minähän maalaan ne puolen vuoden välein. Siltä osin, kun jotain osumaa on tullut. Ja sitä tulee. Täällä on paperitapetit, ja niiden päällä maalikerros, joka ei kestä vettä ja jota ei pyyhkäistä, osui siihen sitten mikä tahansa. Lasten reikäiset puseronhihat ja -helmat maksavat tietenkin sen mukaan, minkä hintaista vaatetta lapsilleen ostaa. Ja minkä verran niistä rei'istä välittää.


Lapset
Lapsille koira on puhtaasti positiivinen asia. Heille en ole sälyttänyt mitään vastuuta koirasta tai sen hoidosta. Lapset saavat ottaa sitä halutessaan. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että viikonloppuna ensiksi herännyt lapsi on huomannut koiran tarpeen käydä aamupisulla, ja on oma-aloitteisesti lähtenyt koiran kanssa ulos. Lapsen ylpeys siitä, että hän on ottanut vastuulleen toisesta huolehtimisen velvoitteen, on ollut hellyttävä. Lapset myös osoittavat hellyyttään koiralle joka päivä, monta kertaa päivässä. Lapset myös edelleen toistelevat monta kertaa viikossa, kuinka ihanaa onkaan, kun meillä on koira. Ja voin niin kuvitella sen tunteen. Olin itsekin kerran lapsi.

Liikunta
Käyn 5-7 kertaa viikossa pitkällä aamulenkillä. Useimmiten lenkki alkaa jo ennen kahdeksaa (kun lapset lähtevät kouluun). Ennen Elliä pakkasin lapsille reput selkään, suuteloitiin ja toivotin hyvää koulupäivää molemmille. Jäin itse yöpaidassa päivääni aloittelemaan. Siinä vaiheessa, kun ennen vaihdoin yöpaitaani päivävaatteisiin, olen nyt tehnyt jo tunnin hikilenkin vaihtelevassa maastossa. Sama toistuu illalla, tosin hiukan lyhyempänä versiona. Lapsetkin lähtevät mieluusti lenkille, patikoimaan, metsään seikkailemaan, kun meillä on tuo karvainen kaveri. Tässä tunne on täysin yhtenevä lasten kanssa. Patikointi ilman koiraa on kuin söisi tyhjältä lautaselta. Eikähän tuo ole sitten minun ajatukseni, mutta pidän siitä.

Työmäärä
Tekeminen on luonnollisestikin lisääntynyt koiran myötä. Meillä imuroidaan nyt aivan pakosta muutaman päivän välein. Luuttuaminenkin on huomattavasti yleisempää nykyään kuin aikaisemmin. Tarkoittaako se, että meillä on nyt puhtaammat lattiat? Toivottavasti :D Ennen nukkumaanmenoa tapahtuva pisulla käynti voidaan laskea täydeksi työksi. Silloin ihmisellä on yleensä yöasu päällä, ulkona mitä todennäköisemmin sataa (noei) - ainakin on pimeä (mutta meidän näköalat pimeällä ovat henkeäsalpaavat) ja väsynyt ihminen siihen aikaan (puoliyö) kyllä takuuvarmasti on. Mutta nurkan takana on käytävä. Kurakelillä tassut on puhdistettava, loman ajaksi on järjestettävä hoito tai on mietittävä tarkkaan, kuinka koiran kanssa selvitään lomalla ja oksennus- ja ripulitaudit sekoittavat koko pakan: tekemiset ja menemiset ja kodin sisustuksen.

Sosiaalisuus
Minä tunnen nyt Lützelsachsenin asukkaista kaksi kertaa sen, mitä tunsin ennen Elliä. Tämä on oikeasti todella merkittävä seikka! Oman katumme asukkaatkin ovat koiranomistajien osalta tulleet tutuiksi Ellin myötä. Uskon, että monista tulee olemaan meille tulevaisuudessa vielä paljonkin hyötyä, solmimistani ystävyyssuhteista puhumattakaan. On aina hyvä asia tuntea ihmisiä paikkakunnalla, jossa ei oikeasti tunne juuri ketään. On hyvä tuntea perhe, joilla on yritys Saksassa ja tuotantolaitos Singaporessa (koskaanhan ei tiedä, koska satut olemaan työtä vailla Singaporessa), tai perhe, joka omistaa lääkärikeskuksen kaupunginosammee keskuksessa (ja sinulla on rouva-lääkärin salainen kännykkänumero), kosmetologi, pari fysioterapeuttia, naapuri, joka on kotoisin Süd-Tirolista (paikka, jossa on ehdottomasti kaikkien käytävä), Schalken valmentaja! (tunnen vasta rouvan ja kaksi tytärtä, mutta minun tyttäreni ovat tavanneet isännän itsensä - joka on itsekin entinen Bundesliigapelaaja) sekä hautausurakoitsija (kun koskaan ei voi tietää..) Kaikki nämä tuttavuudet olen tavannut Ellin ansiosta. Paljon muutakin mahtuu mukaan, ja monen historiaa ja nykyisyyttä en edes tiedä. Mutta aivan varmaa on, että ilman Elliä, en keneenkään heistä olisi tutustunut.

Terveys
Toivon, että kaikki tutkimustulokset sen suhteen, mitä hyötyä koiran asumisesta lapsiperheessä, ovat totta. Elli nuolee lapsia kasvoista, lapset pussaavat Elliä suoraan suulle, Elllin naarmuja on lasten käsissä ja kasvoissa. Karvat ja epiteelit lentelevät ilmassa, lattioilla marssuttaa lasten paljaiden jalkojen kanssa Ellin jaloista tulleet lukemattomat bakteerit, Ellin turkista sisään tulee punkkeja ja kirppuja. Toivottavasti tosiaankin se, että kaikkiin näihin basiliskoihin tottuu lapsuudessa, auttaa lasta muodostamaan vastustuskykyä elämässä vastaan tuleville pöpöille nyt ja tulevaisuudessa. Koira-allergia, joka minulla on lievänä, on myöskin toivottavasti siedättynyt Ellin myötä.