sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Frauenabend

Helmin pianonsoitonopettaja laulattaa Helmiä aina toisinaan soittotunneilla. Koska Helmi osaa ja tykkää laulaa, ja koska opettaja on erikoistunut myös lauluun. Kappalevalintoja mietittäessä tuli puheeksi Andrew Lloyd Webberin musikaali, Oopperan kummitus. Lupasin lainata sen hänelle. Mutta sitten musikaalin lainaaminen alkoikin tuntua tylsältä. Ajattelin, että voisimmehan katsoa sen yhdessä ja samalla keskustella musiikista, ja kenties laulaakin yhdessä mukana. Ajatus kehittyi ja kasvoi muillakin katsojilla, mukaan tuli vähän syömistä, vähän juomista ja tunnelmavalaistusta. Päätin järjestää elokuva/oopperaillan naisille. Sellaisille läheisille naistuttavilleni, joiden kuvittelin olevan kiinnostunut musiikista ja tämäntyyppisestä illanvietosta. Mieleeni tuli kuusi naisihmistä, joille esitin kutsun. Neljä pääsi osallistumaan. Kaikki olisivat kyllä mieluusti saapuneet paikalle, mutta minulla taas ei ollut vaihtoehtoisia päivämääriä. Se pidettäisiin nyt tai marraskuun puolella, enkä halunnut siirtää iltaa niin pitkälle.


Juhlien tai ylipäätään kutsujen järjestäminen noudattaa nykyään aina samaa kaavaa. Innostun kutsumaan ihmisiä ilman, että minulla on vielä selvillä mitä aion tarjota. Jonkinlainen ajatus toki. Edellisellä viikolla ennen tilaisuutta stressaan ruokalistan rakentamisella. Mitä ensiksi, mitä seuraavaksi ja mitä sitten. Mitä siihen lisäksi ja mitä ei. Mitä juodaan minkäkin kanssa. Joskus herään aamuyöllä, enkä sitten enää nukukaan, kun pyöritän vaihtoehtoja. Yleensä aivot työskentelevät hereilläoloaikana taustalla tämän aiheen kimpussa. Sitten yht'äkkiä, muutama päivä ennen h-hetkeä, kokonaisuus on valmis. Silloin laitan sen paperille ja käytän listaa muistilappuna kaupassa. Edellisenä iltana nukkumaan käydessä teen työjärjestyksen seuraavalle päivälle. Kun kaikki on paperilla, on kaikki mielestäni yhtä kuin valmista. Tekeminen ei ole mitään suunnittelun rinnalla!

Useamman kerran olemme menneet vierailulle ystävillemme, ja emäntä on tervetulomaljojen ja alkupalojen aikana alkanut valmistaa pääruokaa. Aivan rauhassa ja kiireettömästi. Ja ollaan saatu syödäksemme. Itse en koskaan pystyisi vastaavaan. Mikäli jonkun työvaiheen voi tehdä edellisenä päivänä, teen sen varmasti. Tällä kertaa katoin pöydän valmiiksi jo edellisenä iltana. Ja tehtävälista juhlapäivälle näytti seuraavalta:

Ellin lenkki, murattia
käy salilla, hae maito, osta kukat, käy suihkussa
tee salaattikastike
paista krutongit
siivuta juusto lastuiksi
valmista kiisseli ja jaa annoskulhoihin
marinoi katkaravut
silppua salaatti
vatkaa kerma (päälle suklaalastut)
siisti paikat
tee alkupalat
grillaa kanat
hiukset, meikki

Voisiko mikään olla helpompaa! Seuraat vain listaa, ja illalla kaikki on valmista. Alkupaloiksi päätin tarjota jotain suomalaista. Lähimarkettimme valikoimissa on Finncrisp-hapankorppuja. Tein kolmea erilaista: viherpippuripateella, tonnikalatahnalla sekä sinivalkohomejuustolla ja paikallisella herkulla, Senfsaucella. Hapankorput olivatkin hämmästyksekseni kaikille tuttuja! Paikallinen herkku, sinappihillo, olikin sitten ihmettelyn aihe.


Pääruoaksi tein caesar-salaatin ja jälkiruoaksi Valion ohjeen mukaista isoäidin kahvikiisseliä. Oopperaa katseltaessa naposteltiin Fazerin Sinivalkoisia, Geishoja ja Wiener Nougaita. Kattauksesta löytyi luonnollisesti Arabiaa, Iittalaa, Hackmannia ja Marimekkoa.

Vaikka meitä rouvia oli yhteensä vain viisi, jouduin useammin kuin kerran turvautumaan veitseen ja tyhjään viinilasiin saadakseni ääneni kuuluviin. Elokuvan loppuhuipennukseen pääsimme vasta seuraavan vuorokauden puolella.


Mietin jo nyt passiivisesti, mitä kaikkea Hair-musikaalin ympärille saisikaan kehiteltyä.

3 kommenttia:

  1. Kuulostaa huippukivalta illalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän niinkuin meidän tyttöjen ilta :) Oliko meillä peräti sama salaatti ruokana?

      Poista
  2. Samanlainen kuin sinä, listoineni :). Muuten en kestäisi stressiä.....

    VastaaPoista

Iloitsen jokaisesta kommentista!