keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Milloin voi juhlia?

Elli on löytökoira. Passissa lukee syntymäpäivämäärän kohdalla 7.9.2011. Kun Elli kävi ensimmäisen kerran lääkärissä, eläinlääkäri arvioi iän 1-1,5 kuukautta nuoremmaksi. Pentuhampaat olivat vasta alkaneet irrota, joten koira ei millään voinut olla niin vanha kuin mitä paperit sanoivat. Luulen, että päivämäärää oli hilattu aiemmaksi, koska koiralle oli annettu raivotautirokotus liian nuorena. Paperienkin mukaan Elli olisi saanut rokotteen 2 kk 3 vkon ikäisenä. Mikäli Elli on kuukauden papereita nuorempi, ei pentu ollut rokotushetkellä kahta kuukauttakaan. Suomessa rokote annetaan aikaisintaan 4 kuukauden ikäiselle koiralle.


Aivan sama! Se mikä kiinnostaa on, milloin Ellin kanssa pitäisi juhlia. Olisikohan tuo 7.10. hyvä päivä? Sunnuntaina voisi tehdä kakun. Ellei tulisi vieraita. Ja ellei olisi Winzerfest. Ja ellei oltaisi perjantaita ja lauantaita patikoimassa, koska on 6 päivää vapaata. Koulu alkoi 3 viikkoa sitten. Tänään on Saksojen yhdistymisen vuosipäivä eli vapaapäivä. Välipäivät to-pe on koulusta vapaata ja maanantaina on opettajien koulutuspäivä. 6 päivää vapaata siis. Kolmen viikon päästä onkin sitten syyslomaviikko. Miten tällä tahdilla oikein jaksaa :)

Ajattelin joka tapauksessa listata hyviä ja huonoja puolia koiranomistamisesta. Minulla on vertailupohja hyvässä muistissa, koska olin ilman koiraa 43 vuotta. Elli on aivan ensimmäinen koirani. Ja sanotaan tiedoksi kaikille, että en ole edelleenkään hurahtanut koiriin. Meille otettiin koira lasten iloksi, ja sillä statuksella se menee edelleen. En väitä, ettenkö iloitsisi Ellistä ollenkaan, mutta enemmän se ottaa kuin antaa. Ainakin näin vastuullisen näkökulmasta. Jos joku muu huolehtisi aamun ensimmäisestä ja illan viimeisestä lenkistä ja jos joku muu pesisi vahingot, joita aina joskus tapahtuu, voisin sanoa, että olen pelkästään onnellinen siitä, että meillä on koira. Kuten meidän muut perheenjäsenet tällä hetkellä sanovat...

Ja nyt mietin kummat kannattaa listata ensiksi, vai pitäisikö vain listata asioita. Voihan olla, että jollekin minun negatiivisena pitämäni asia onkin positiivinen. Onko hyvä, että tulee imuroitua vähintään muutaman päivän välein ;) Asiat siis aakkosjärjestykseen!


Ilo
Puhdas ilo ja hauskuus siitä, mitä kaikkea hölmöä ja suloista koira tekeekään. Emme varmasti nauraneet yhtä paljoa ääneen ennen, kuin mitä teemme nyt.

Kustannukset
Löytökoira ei maksa montaa sataa. Joitain kuitenkin, koska koirat lennätetään mikä mistäkin (Elli Teneriffalta) ja ne tutkitaan ja rokotetaan, hankitaan sirut ja passit, ruokitaan ja pidetään huolta. Tämä toiminta maksaa ja tämän on jatkuttava. Lääkärikustannukset ovat kuitenkin samat kuin rotukoirallekin. Täällä ne onneksi eivät ole suuren suuret. Edullisin keikka meillä on ollut 16 euroa, ja silloinkin ollaan saatu vähintään punkkirokote niskaan ja paljon hyviä ohjeita tai uusia käyntiaikoja. Ja mikäs on käydessä, kun lääkesatsi lääkärillä tulee saman hintaiseksi kuin lääke apteekista. Varsinkin, kun samalla saa hyviä neuvoja ja mielenrauhaa. Hotellit ottavat koirasta kokemuksemme mukaan 5-8 euroa/yö, jos ottavat ollenkaan. Koirahoitolat maksavat maksimissaan 20 euroa, mutta tätä vaihtoehtoa yritämme välttää nyt, kun meillä on jo kontakteja. Kanansiivet maksoivat eilen 3,99 euroa kilo. Nämä kuuluvat Ellin päivittäiseen ruokavalioon. Possunhännät aiheuttavat löysävatsaisuutta. Yksisuuntainen laivamatka Saksasta Suomeen maksoi koiran osalta enemmän kuin lasten (80 euroa suunta). Kaksi syötyä lattialistan nurkkaa tulevat varmasti kustantamaan meille lattialista x 4, koska kyseessä on kulma x 2. Parkettilattian hionta muuton jälkeen tulee varmasti kyseeseen, vaikka kuinka yritän pitää Ellin kynnet lyhyinä eikä Elli paina kuin noin 9 kiloa. Täällä kämpät pitää kunnostaa muuton yhteydessä. Ainakin seinien kunnostus tulee vuokralaisen kustantaa, mutta minähän maalaan ne puolen vuoden välein. Siltä osin, kun jotain osumaa on tullut. Ja sitä tulee. Täällä on paperitapetit, ja niiden päällä maalikerros, joka ei kestä vettä ja jota ei pyyhkäistä, osui siihen sitten mikä tahansa. Lasten reikäiset puseronhihat ja -helmat maksavat tietenkin sen mukaan, minkä hintaista vaatetta lapsilleen ostaa. Ja minkä verran niistä rei'istä välittää.


Lapset
Lapsille koira on puhtaasti positiivinen asia. Heille en ole sälyttänyt mitään vastuuta koirasta tai sen hoidosta. Lapset saavat ottaa sitä halutessaan. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että viikonloppuna ensiksi herännyt lapsi on huomannut koiran tarpeen käydä aamupisulla, ja on oma-aloitteisesti lähtenyt koiran kanssa ulos. Lapsen ylpeys siitä, että hän on ottanut vastuulleen toisesta huolehtimisen velvoitteen, on ollut hellyttävä. Lapset myös osoittavat hellyyttään koiralle joka päivä, monta kertaa päivässä. Lapset myös edelleen toistelevat monta kertaa viikossa, kuinka ihanaa onkaan, kun meillä on koira. Ja voin niin kuvitella sen tunteen. Olin itsekin kerran lapsi.

Liikunta
Käyn 5-7 kertaa viikossa pitkällä aamulenkillä. Useimmiten lenkki alkaa jo ennen kahdeksaa (kun lapset lähtevät kouluun). Ennen Elliä pakkasin lapsille reput selkään, suuteloitiin ja toivotin hyvää koulupäivää molemmille. Jäin itse yöpaidassa päivääni aloittelemaan. Siinä vaiheessa, kun ennen vaihdoin yöpaitaani päivävaatteisiin, olen nyt tehnyt jo tunnin hikilenkin vaihtelevassa maastossa. Sama toistuu illalla, tosin hiukan lyhyempänä versiona. Lapsetkin lähtevät mieluusti lenkille, patikoimaan, metsään seikkailemaan, kun meillä on tuo karvainen kaveri. Tässä tunne on täysin yhtenevä lasten kanssa. Patikointi ilman koiraa on kuin söisi tyhjältä lautaselta. Eikähän tuo ole sitten minun ajatukseni, mutta pidän siitä.

Työmäärä
Tekeminen on luonnollisestikin lisääntynyt koiran myötä. Meillä imuroidaan nyt aivan pakosta muutaman päivän välein. Luuttuaminenkin on huomattavasti yleisempää nykyään kuin aikaisemmin. Tarkoittaako se, että meillä on nyt puhtaammat lattiat? Toivottavasti :D Ennen nukkumaanmenoa tapahtuva pisulla käynti voidaan laskea täydeksi työksi. Silloin ihmisellä on yleensä yöasu päällä, ulkona mitä todennäköisemmin sataa (noei) - ainakin on pimeä (mutta meidän näköalat pimeällä ovat henkeäsalpaavat) ja väsynyt ihminen siihen aikaan (puoliyö) kyllä takuuvarmasti on. Mutta nurkan takana on käytävä. Kurakelillä tassut on puhdistettava, loman ajaksi on järjestettävä hoito tai on mietittävä tarkkaan, kuinka koiran kanssa selvitään lomalla ja oksennus- ja ripulitaudit sekoittavat koko pakan: tekemiset ja menemiset ja kodin sisustuksen.

Sosiaalisuus
Minä tunnen nyt Lützelsachsenin asukkaista kaksi kertaa sen, mitä tunsin ennen Elliä. Tämä on oikeasti todella merkittävä seikka! Oman katumme asukkaatkin ovat koiranomistajien osalta tulleet tutuiksi Ellin myötä. Uskon, että monista tulee olemaan meille tulevaisuudessa vielä paljonkin hyötyä, solmimistani ystävyyssuhteista puhumattakaan. On aina hyvä asia tuntea ihmisiä paikkakunnalla, jossa ei oikeasti tunne juuri ketään. On hyvä tuntea perhe, joilla on yritys Saksassa ja tuotantolaitos Singaporessa (koskaanhan ei tiedä, koska satut olemaan työtä vailla Singaporessa), tai perhe, joka omistaa lääkärikeskuksen kaupunginosammee keskuksessa (ja sinulla on rouva-lääkärin salainen kännykkänumero), kosmetologi, pari fysioterapeuttia, naapuri, joka on kotoisin Süd-Tirolista (paikka, jossa on ehdottomasti kaikkien käytävä), Schalken valmentaja! (tunnen vasta rouvan ja kaksi tytärtä, mutta minun tyttäreni ovat tavanneet isännän itsensä - joka on itsekin entinen Bundesliigapelaaja) sekä hautausurakoitsija (kun koskaan ei voi tietää..) Kaikki nämä tuttavuudet olen tavannut Ellin ansiosta. Paljon muutakin mahtuu mukaan, ja monen historiaa ja nykyisyyttä en edes tiedä. Mutta aivan varmaa on, että ilman Elliä, en keneenkään heistä olisi tutustunut.

Terveys
Toivon, että kaikki tutkimustulokset sen suhteen, mitä hyötyä koiran asumisesta lapsiperheessä, ovat totta. Elli nuolee lapsia kasvoista, lapset pussaavat Elliä suoraan suulle, Elllin naarmuja on lasten käsissä ja kasvoissa. Karvat ja epiteelit lentelevät ilmassa, lattioilla marssuttaa lasten paljaiden jalkojen kanssa Ellin jaloista tulleet lukemattomat bakteerit, Ellin turkista sisään tulee punkkeja ja kirppuja. Toivottavasti tosiaankin se, että kaikkiin näihin basiliskoihin tottuu lapsuudessa, auttaa lasta muodostamaan vastustuskykyä elämässä vastaan tuleville pöpöille nyt ja tulevaisuudessa. Koira-allergia, joka minulla on lievänä, on myöskin toivottavasti siedättynyt Ellin myötä.

8 kommenttia:

  1. Kyllä Ellistä huomaa, että sinä olet lauman pomo :) Tästäkin se tulee hyvin ilmi!
    Luetutan tämän seuraavalle koirakuumeiselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus olisin mieluusti vähemmän pomo. Varsinkin silloin, kun lapset saavat kiskoa koiran hihnasta ulos, kun äiti meinaakin jäädä sisälle. Eihän sitä ilman äitiä minnekään mennä!

      Poista
  2. No mutta, sama kysymys on mielessä monilla ulkomailta adoptoineilla perheillä. Juhlikaa vaikka itse sopimaanne synttäri ja/tai sitä päivää, kun Elli saapui teille.

    Tuo muuhan on aivan järjestelyistä kiinni. Meillä molemmat pojat käyttävät koiran kerran päivässä pikapisulla tai sovittaessa pikkulenkillä. Nuorempi koulun jälkeen ja vanhempi (teini) ennen nukkumaanmenoaan. Mies säälii minua aamu-unista ja käyttää koiran useimmiten aamuisin, jos on kotona - lyhyesti, mutta riittävästi. Jos mies on reissussa, koira nukkuu pitempään tai pienemmän pojan ulkoilutusvuoro vaihdetaan iltapäivästä aamuun.

    Mä hoidan ruokkimisen (laatunappuloita, 25€/4 vko:n annos), aamu-/aamupäivälenkin ja iltalenkin, ellen huseerraa muita kotihommia ja mies auta tai halua joka tapauksessa happihyppelyä. Pesen koiran(ellei pikkupoika innostu), kampaan, leikkaan kynnet, putsaan silmät ja korvat, pyyhin tassut, siivoan harvat vahingot.

    Koko perheemme iloitsee ja nauttii koirasta perheenjäsenenä, minä ennenkaikkea. Kuka muu istuu sylissäni lämmittämässä, kun teen töitä kotitoimistossa? Kuka muu itkee ilosta, kun saavun paikalle? Kuka käpertyy kainalooni päivätorkuille tai lehteä lukemaan? Kuka katsoo minua hassun haastavasti lelu suussaan ja töppää tassunsa etuviistoon?

    Kustannuksia toki on. Yllä mainitsemiesi lisäksi meillä kaikki ihanat hihnat ja asusteet, lelut, kaksi matkakoppaa, makuualustat, tuhotut matot ja mattopesut, trimmaukset à65€ (voin tehdä härveleilläni itsekin, mutta usein en viitsi/jaksa), puruluut à n.1€, namit (palkat)150g n.3€, vakuutukset, hoitopalkkiot. Eläinlääkäriä olemme onneksi tarvinneet vain pari kertaa. Jos isompia hoitokustannuksia tulisi, vakuutus korvaisi.

    Mutta summa summarum: jos nyt ehdottaisin perheellemme, että luovutaan koirasta, saisin varmasti vahvan vastalauseen. Sehän on aivan hurmaava! Mitäs sotkuista, mitäs pikkunaarmuista. Jos häiritsee, niin siivotaan ja rempataan, tai otetaan joku tekemään se puolestamme. Kun on tahtoa, on tapoja.

    Täytyi nyt kertoa jälleen oma kokemukseni, koska me turhaan harkitsimme tätä koiraa liian kauan.=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuinka monta kertaa teillä oikein lenkkeillään? Meillä käydään vain kaksi pitkää lenkkiä (aamu ja ilta) ja iltapisulla nurkan takana. Arkisin. Viikonloppuisinhan voidaankin tehdä mitä tahansa! Ja jos mä olisin harkinnut pidempään kuin puolitoista kuukautta, niin olisi varmasti jäänyt koira ottamatta. Että hyvä näin :D
      Ps. Tuo tassu-kysymys on paha ja osui arkaan paikkaan. Mikään ei ole niin suloista, kun tassua itsekseen tarjoava koiruus.

      Poista
  3. Hanna, teemme arkisin pari vappanajuoksulenkkiä (n.20-30 min.) sekä parit-kolmet pikavisiitit, joiden tarkoitus on purkaa koiran vaiheluntarvetta ja ehkäistä vahinkoja. Systeemi on toiminut meillä hyvin, ellei ole mahavaivoja tai ylimääräistä stressiä (= riemu-/hämmenyspissoja).
    Pikavisiittien idea on ohjata pojille sopivasti vastuuta perheen yhteisistä toimista. Ovat kuitenkin jo isoja (14 ja 11), ja koira pissii lähinurmikolle noin minuutissa. Jos toivon heidän tekevän pidempää lenkkiä, pyydän kauniisti ja kehun kovasti.

    VastaaPoista
  4. Ja siis tuo 20-30 min. nyt syksyllä, kun metsässä on usein märkää ja kuraista. Jos sataa, niin lyhyempikin riittää myös koiralle. Puuhaa sitten kotona aktivointileluillaan, ym.

    Keväällä ja kesällä kävelemme/kipitämme helpostikin tunnin lenkkejä. Viikonloppuaamuisin koira pääsee usein pitkille samoiluille miehen kanssa, kesät talvet. Silloin mamma vielä nukkuu. =)

    VastaaPoista
  5. "Elli on aivan ensimmäinen koirani. Ja sanotaan tiedoksi kaikille, että en ole edelleenkään hurahtanut koiriin. Meille otettiin koira lasten iloksi, ja sillä statuksella se menee edelleen. En väitä, ettenkö iloitsisi Ellistä ollenkaan, mutta enemmän se ottaa kuin antaa."

    Entä kun lapset kasvavat ja ehkä menettävät kiinnostuksensa koiraan (näinhän siinä monesti käy)? Meneekö Elli kiertoon vai pystyttekö huolehtimaan siitä sen elämän loppuun asti (ehkä jopa seuraavat 15 vuotta)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Aikuisia ollaan, ja sillä mennään, että hoidetaan koira nyt ja aina. Sen loppuun saakka. Mutta lasten iloksi se otettiin. <3

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!