tiistai 27. marraskuuta 2012

Adventtikalenteri 2012

Suklaata, leluja, legoja... Tyydyttääkö kuvakalenteri enää ainoatakaan lasta? Itse muistan, kuinka ihana oli avata kuvakalenterin luukkuja. Verrata avautuvia kuvia toisiinsa. Mikä oli kauniimpi toista? Mikä oli kaikkein kaunein? Tuntuu, että sulkiessani silmäni, voin vieläkin muistaa joitakin yleisimpiä kalenterikuvia. Eikä se himmentänyt niiden ihanuutta. Juuri sellaisia kalenterikuvien tulikin olla. Ja kalenterin päällä piti olla hopeahilettä. Muttei aina. Jotkut kalenterit olivat ihania ilmankin hilettä.

Suklaakalenteria boikotoin. Täällä tunkee karkkia ovista ja ikkunoista muutenkin. Niitä tulee sisään lasten mukana. Joskus jopa ilman lasten vuorovaikutusta. Oven takaa vaan löytyy pussukoita ja laatikoita. Koulumatkalla lapset saavat kavereiltaan karkkia. Vaihtelevat saksanpähkinöitään ja omenanlohkojaan karkkimatoihin?

Joitakin vuosia sitten ostin systeemin, jossa on iso tähtilaatikko ja sen sisällä 23 pientä tähtilaatikkoa. Jokaiseen laatikkoon voi kätkeä pienen kalenteriyllätyksen (niinkuin sukkiin tai taskuihin tai mitä-niitä-onkaan). Tänä vuonna sain kuningasajatuksen.

Ostin pieniä joulukoristeita.


Ja tyhjät koristekuuset lasten huoneisiin.


Lapset kysyivät kasvit havaittuaan, mitä nuo puut heidän pöydillään ovat. Kerroin niiden olevan heidän omat pienet joulukuusensa. Hetken totuteltuaan molemmat tulivat kiittelemään, kuinka kiva on, kun heillä on omat pikkukuuset huoneissaan. Tässä vaiheessa kumpikaan ei vielä tiedä, että kalenteriluukuista alkaa löytymään koristeita heidän kuusiinsa. Kun jouluaatto koittaa, kummankin kuusi on valmis! Maltan tuskin odottaa lauantaiaamua ja sitä, kauanko kestää, että he tajuavat pikkukuusensa ja luukusta paljastuvan koristeen välisen yhteyden.

6 kommenttia:

Iloitsen jokaisesta kommentista!