lauantai 17. marraskuuta 2012

Äidin uusi harrastus

Markettipäällikkö osasi hommansa. Erä taitavasti sijoiteltuja, edullisia jättilankakeriä kiinnitti huomioni kaupan käytävällä. Jopa minun, joka en edes muista aikaa, koska viimeksi olen pidellyt kudinta käsissäni. Olisiko siitä kaksikymmentä vuotta.

Nyt minulla on kuitenkin kaksi kerää villalankaa kutoutumassa. Aloitin helpolla. Teen itselleni säärystimet. Aloitin illalla, kun olin saanut lapset nukkumaan. Ilokseni muistin vielä perusasiat. Aamulla pyysin lapsia katsomaan, mitä äiti oli saanut päähänsä. Ajattelin, ettei asia liikauta heitä juurikaan, mutta olin itse niin innostunut, että halusin jakaa asian jonkun kanssa, kun Mikkokin oli koko viikon reissussa. Ja todennäköisesti hänkään ei olisi pysyä housuissaan tästä uutisesta...

En voinut kuvitellakaan asian saamaa vastaanottoa! Lapset olivat molemmat niin innostuneita äidin kutomisesta, että sitä kiitellään vielä parin päivän jälkeenkin. Molemmat ovat todenneet jo useampaan kertaan, kuinka mukavaa heistä on, että äiti on aloittanut kutomisen. Luonnollisesti heillä on omat toiveensa jonossa. Helmille täytyy tehdä myös säärystimet balettiin ja Matti haluaa tupsullisen pipon. Helmi vielä totesi, ettei hän olisi koskaan voinut kuvitella, että äiti alkaisi kutoa, kun äiti käy kuntosalillakin. Paitsi, että en edelleenkään käy. Kolme viikkoa paussia jo täynnä. Ehkä ensi viikolla taas...


En nyt varmastikaan osaa kuvailla lasten innostuksen tasoa, mutta jos sanon, että kumpikin lapsi on kiitellyt kutomistani noin 5-10 kertaa vuorokaudessa, niin ehkä se kertonee jotain. Onhan heillä tosin omat säärystimensä ja piponsa ojassa, mutta ehkä tässä on myös jotain ihanan turvallista, kun äiti istuu sohvannurkassa kudin sylissään? Ja minähän kudon. Jos se kerran tekee lapset noin onnelliseksi.

Käytiin tänään Frankfurtissa asioilla, ja matka-aika tuli käytettyä tehokkaasti - kutomiseen. Eipä tunnu enää pitkäkään automatka tylsältä. Kotimatkalla pysähdyimme moottoritien varrella olevassa sisustusjätti, Segmüllerissä. Kierähdimme kerran sisustustavaraosastolla, ja niin olivat pussit ja kassit jo täynnä. Tällä kertaa sain kaksi uutta (täydellistä) hopeajäljitelmämaljakkoa, viininjäähdyttimen (mikä sana, eihän se mitään jäähdytä, korkeintaan hidastaa lämpenemistä) kynttilälyhtyjä ja kynttilöitä. Onneksi meillä oli hiukan kiire, niin ei tehty mittaamatonta vahinkoa taloutemme tasapainoon.


Niin kiire ei kuitenkaan ollut, etteikö olisi ehditty ajaa kukkakaupan kautta kotiin.

4 kommenttia:

  1. Kauniit maljakot :) Mars salille siitä!! Että voidaan taas kisailla kun tuun sinne Jouluna ;-) ps. Mulle beigestä paljettivillalangasta kudottu muhkea tuubikaulahuivi kiitos! <3

    VastaaPoista
  2. Kaulahuivi lisätty jonotuslistalle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä jos antaisit lapsille joululahjaksi puikot ja lankaa? Esimerkiksi pyöröpuikon näin aluksi. Voisivat innostua itsekin neulomaan!

      Poista
    2. Mitä mä sitten tekisin :( On Helmillä yksi harjoitustyö tekeillä - ollut jo vuoden :D

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!