perjantai 9. marraskuuta 2012

Ei väkisin!

Hankin alkukesällä jäsenyyden lähimmälle kuntosalille. Jaksoin parin kolmen kerran viikkotahtia aina tuonne syyslomaamme saakka. En ottanut käynneistä mitään stressiä. Kävin, jos se sopi aikatauluuni. Koska jotain tulostakin syntyi mielestäni ihan sopivasti, pysyi intokin piukassa. Olisi pitänyt vaan uskoa puntarin lukemia, jotka pysyivät nousujohteisina...

Viimeisenä lomapäivänämme pyysin miestäni räpsäisemään muutaman lomakuvan kivasti ruskettuneesta itsestäni bikineissä. Kun nyt kerran olin hyvässä rantakunnossakin. Onneksi pääsin tutustumaan kuviin tarkemmin vasta kotona. Altaalle ja rannalle lähtö olisi ollut hiukkasen korkeamman kynnyksen takana, mikäli olisin nähnyt itseni linssin läpi aiemmin. Aivan selvästikään vartalolleni ei sovi lomalaisen dieetti: aamulla aamupalaa niin paljon kuin nahka antaa periksi ja illalla toinen ruoka tyhjyyttään kumisevaan tynnyriin.


Was ist immer los mit der Frau da drüben!

Kotona alkuviikon vaivasi aivan hienoinen aikaeroväsymys. Todellakin kyllä vain hienoinen. Keskellä viikkoa vaivana oli saamattomuus ja loppuviikolla täysi haluttomuus. Miksi rehkiä, kun lopputulos on kaamea! Perjantaina ajattelin, että kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan. Käytin Ellin kyllä normaalia pidemmällä lenkillä: tunti neljäkymmentä minuuttia. Koko sen ajan suunnittelin mielessäni, mitä kaikkea voinkaan leipoa jääkaapin sisällön huomioonottaen.


Man muss die finnische Pulla gepacken.

Pullataikina on pakollinen aina, kun leipomaan ryhtyy. Päivälliseksi suunniteltu lohi upposi lohipiiraaseen, samoin kuin loput syksyllä innostuksissani ostamistani purjoista. Tuoreita purjoja myytiin kahden ja puolen kilon punteissa. Ja tunnustan, että on niitä vieläkin pari vartta nahistumassa. Ajattelin myös, että ilahdutan parasta ystävätärtäni, joka on itse aina yllättämässä jotenkin. Milloin häneltä on tullut leipä itsetehdyillä marmeladipurkeilla, milloin kukkakimppu jotain mitätöntä merkkipäivää (kuten syntymäpäivää, joka on täällä melkoisen suuressa kurssissa) juhlistamaan ja sitten taas tänään: pullapojat lapsille. Arvatkaas miltä tuntui kiikuttaa oma boston-kakku sen jälkeen, kun toinen oli ehtinyt ensiksi.


Anke hat zwei Martinsmänner für uns gepacken.

Jääkaappiin varaamani Mascarpone-juustot olivat vanhentumassa, joten illan jälkiruoka oli selvä. Tein lastenversiot tiramisuista kaakaoon ja aikuisille kahviin ja mantelilikööriin.


Wenn es gibt Mascarpone, gibt es auch Tiramisu.

Aivan sama minulle, sopiiko Glühwein tiramisun kanssa vai ei. Tänä iltana lämmitän ensimmäiset lasilliset!

 
Der erste Glühwein in diesem Winter.

2 kommenttia:

  1. Kuva kertoo enemmän kuin...kun vertaa noita saksalaisen ystävän pullia ja sinun versioita, niin kyllähän noi saksalaiset kalpenee...;)ei enkkujen skonssitkaan aikanaan lyönyt suomiversiota :D - ihanaa joulunalusaikaa teidän perheelle <3 -Paula-

    VastaaPoista
  2. Kiitosta vaan, vaikkeivät nuo minunkaan luomukseni mitään paraatiyksilöitä olleet. Maussa sen kyllä viimeistään aina huomaa. Ei ole suomalaisen pullan voittanutta! Ja muuten, minä en ole tainnut koskaan tehdä minkään version skonsseja...

    VastaaPoista

Iloitsen jokaisesta kommentista!