lauantai 3. marraskuuta 2012

Merikilpikonnan poikasia Bintanilla

"Merikilpikonnat syövät monenlaista ravintoa, kuten simpukoita, leviä, meriruohoa, meduusoja ja kaloja. Muuten merikilpikonnien elintavoista tiedetään hyvin vähän. Ne eivät ole sosiaalisia ja liikkuvat yksikseen lisääntymisaikaa lukuun ottamatta. Joskus ne saattavat matkata lisääntymisalueelle yhdessä. Merikilpikonnat liikkuvat pääosin matalissa vesissä, mutta vaeltavat joskus pitkiäkin aikoja avomerellä. Maalle ne nousevat vain munimaan tai satunnaisesti päivää paistattelemaan.
Sukukypsyyden saavuttaminen kestää jopa kymmeniä vuosia. Merikilpikonnat lisääntyvät yleensä tietyillä rannoilla, joille ne löytävät maan magneettikentän avulla. Vieläkään tosin ei tiedetä täysin miten ne kykenevät löytämään pesimärantansa. Merikilpikonnien lisääntymisaika vaihtelee lajeittain. Osa lajeista lisääntyy vain tiettynä aikana vuodesta, jolloin lajin yksilöt tulevat munimaan tuhansittain yhdellä kerralla. Osa lajeista lisääntyy puolestaan vuoden ympäri, jolloin yksilöt tulevat yksittäin rannalle. Costa Rican bastardikilpikonnia tulee Ostionalin rannalle kerralla jopa 500 000, kun taas litteäselkäkilpikonnia saapuu Australian rannikon saarille vain yksittäin, vuoden ympäri.
Naaraat kaivavat hiekkaan kuopan takaraajoillaan ja munivat sinne jopa 200 munaa. Munat kehittyvät hiekassa 45-70 päivää. Poikaset suuntaavat heti kuoriuduttuaan mereen turvaan maapedoilta. Yhtäaikainen muniminen lisää kuoriutuneiden poikasten elinmahdollisuuksia, koska pedot eivät ehdi syödä useimpia poikasia ennen kuin ne ehtivät mereen. Toisaalta yhtä aikaa munivat naaraat kaivavat usein toistensa pesiä ja suuri pinnalle jäänyt munajoukko lisää bakteerien määrää, jotka levivät nopeasti hiekassa. Poikasten nuoruusvaiheesta ei tiedetä paljoakaan." Wikipedia

45-70 päivää sitten oli hotellimme rannalle noussut merikilpikonnanaaras munimaan. Paikka oli eristetty välittömästi aidalla ja se oli merkitty varoituskilvin. Eilen aamulla siihen aikaan, kun me vielä yleensä lopettelemme aamupalaa, kiersi hotellin henkilökuntaan kuuluva nainen altaalla ja kertoi, että rannalla olevan pesän munat ovat kuoriutumassa. Ihmisiä virtasi rannalle juosten.



Aitauksen sisällä oli kaksi miestä pensselien kanssa auttamassa konnanpoikia kuoristaan. He nostelivat poikaset ämpäriin ja kantoivat ne ämpäreissään hiukan lähemmäksi vesirajaa. Kuulemma poikasen matka munasta veteen on se elämän vaarallisin matka. Tällä kertaa ainoat pedot lähimailla olivat kyllä ihmisiä, ja niistäkin vaarallisimpia olivat niiden poikaset, jotka eivät varoituksista ja kielloista huolimatta malttaneet pysyä poissa veteen juoksevien kilpikonnanpoikasten tieltä. Suureksi hämmästyksekseni yksikään ei tullut tallotuksi. Yhtä hämmästynyt olin, etten minä tai Mikko käyneet yhtä innokasta kiinalaispoikaa uimahousuihin kiinni...


Tämä naaras on ollut ainoa tänä vuonna tälle rannalle munimaan noussut kilpikonna. Sen vuoksi oli todellinen sattuma, että kuuden päivän lomallamme poikaset sattuivat kuoriutumaan juuri nyt. Tosin, kun kävimme ajelemassa saaren pääkaupungissa, Tanjung Pinangissa, näimme myynnissä astioittain höyrytettyjä kilpikonnan munia :(



Ämpärillisiä oli neljä. Kaiken kaikkiaan poikasia taapersi veteen satakunta. Ja vain yksi pienokainen ei jaksanut elää munasta kuoriuduttuaan. Tällä kerralla eloonjäämisprosentti lienee kuitenkin parempi kuin monasti muulloin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Iloitsen jokaisesta kommentista!