lauantai 3. marraskuuta 2012

Pienimuotoinen öljykatastrofi

Pimeä laskeutuu kuuden aikaan illalla. Silloin nuhjuisinkin ympäristö alkaa näyttää huomattavasti viehättävämmältä. Parvekkeemme aukeaa puutarhaan, joka on hotellin ja allasosaston välissä.
Kuva on parvekkeeltamme hotellin suuntaan. Altaat ja meri sijaitsevat vasemmalla.


Söimme illallista viehättävässä thaimaalaisravintolassa. Yleensä saa valita haluaako syödä sisällä, ilmastoidussa tilassa, vai ulkona. Juuri nyt on juuri sopiva lämpötila iltaisin, ettei ole liian kuumaa ulkonakaan. Syömme siis yleensä ulkona. Ja kun saarella ollaan, niin ravintolat sijaitsevat rannan välittömässä läheisyydessä. Aallot lyövät rantaan ja pieniä lyhtyjä on sytytelty muuten täydelliseen pimeyteen. Paitsi että, nyt kuu on kyllä ollut melkein suurimmillaan, ja luonut sinisen tunnelman valollaan.

Ravintola oli tunnelmallinen, ja mikäli jonkinlaista nuhjuisuutta olisikin ollut päivänvalolla huomattavissa, en huomannut kerrassaan mitään tunnelmavalaistuksessa. Ja koska tunnelma oli niin hyvä, päätimme taipua myös viinipulloon, joka oli taas ravintolalaskun loppusummasta noin kolmanneksen. Muista näin raitista lomaa aikapäiviin...

Illallisen jälkeen riisuimme kengät jaloistamme ja päätimme oikaista kuunvalossa kylpevää rantaviivaa pitkin hotellillemme. Lapset olivat haltioissaan ja niin olin minäkin. Jopa isi riisui sandaalinsa ja tuli liottamaan varpaitaan. Yritin vangita hetken, mutta näinhän siinä kävi:



Harvoinhan mikään on täydellistä. Ei tälläkään kertaa. Pimeässä kirmatessamme, emme huomanneet emmekä olleet osanneet varautuakaan, että valkoisella hiekalla saattaisi piillä musta vaara. Monsuunituulet tuovat kauempaa mereltä epämiellyttäviä tuomisia mukanaan. Rantaan ajautuu pieniä peukalonpään kokoisia raakaöljymöykkyjä. Kuin tervaa. Ne eivät lähde pois millään tavanomaisella pesumenetelmällä. Ja se haisee. Kuin autokorjaamolla.


Hipsimme varpaillamme huoneeseemme ja soitimme vastaanottoon. Selitin kyllä ongelmamme, mutta siltikin paikalle tuli yksi mies paljain käsin, löysi meidät istumasta huoneistomme kylpyhuoneen lattialta ja lähti kiireesti tulosuuntaansa. Ajat sitten oli hymy jo hyytynyt osalla seurueemme jäsenistä. Puolen tunnin kuluttua ensimmäisestä soitostani saapui kaksi miestä tinneripullon ja vanhan pyyhkeen kanssa. Sillä hierottiin sitten miehissä jalkojamme, käsiämme ja valkoisia vaatteitamme! Ei vastannut aivan käsitystäni trooppisesta hieronnasta, jota alueellamme on tarjolla. Tämän jälkeen voin vain kuvitella onnettomuuden suuruutta ja laajuutta, kun suuri öljylautta rantautuu jollekin rannnikolle...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Iloitsen jokaisesta kommentista!