torstai 6. joulukuuta 2012

Naapurin rouva ja sen kirjahylly

Suoraan vastapäätä meitä, tien toisella puolella on upea 3-kerroksinen omakotitalo, jossa asuu yksin rouva, joka on hyvästi yli 90-vuotias. Laskujeni mukaan 92...

Mitäs siinä sitten. Onhan toki hämmästyttävää, että hän edelleen pärjää yksin. Lapsia asuu kyllä lähellä, lapsenlapsia myös. Yksinäinen hän ei millään muotoa ole. Rinnetalonsa alimman kerroksen hän on vuokrannut lääkäripraktiikkaa pyörittävälle rouvalle, joka oli aikoinaan naapurini miehen yhtiökumppani. Lääkärismies on kuollut jo vuosia sitten. Päivisin talossa siis riittää elämää.

Huono ei myöskään ole rouvan taloudellinen asema. Kotona käy kotiapulainen muutamana päivänä viikossa sekä puutarhuri pari päivää kuukaudessa. Kaikesta tästä huolimatta, rouva riipii rikkaruohoja puutarhastaan, siivoilee autotalliaan, kiillottaa autoaan ja käy autollaan kaupoissa. Ajaa autonsa talliin takaisin ja KANTAA ostoksensa sisälle. Pukeutuu tyylikkäästi, ja joka päivä erilaisiin vaatteisiin. Ottaa kontaktia sisältä tai ulkoa. Heilutellaan aina ohimennessämme, joko pihaan tai ikkunasta. Siunaukset toivotellaan lapsille lukuvuoden ensimmäisenä koulupäivänä, ja lomasuunnitelmat käydään läpi ennen lomaa ja kuulumiset loman jälkeen. Järki toimii yhtä hyvin kuin fysiikka, paremminkin.

Minut on kerran kutsuttu taloon sisälle tutustumiskäynnille. Vanha talo on täynnä upeita, tummia, huonekaluja, valkoisia orkideoja, aitoja mattoja, viherhuoneessa on hedelmää tekevä mandariini ja puutarhassa pieni uima-allas. Rouvasta on avoimuutensa ja sosiaalisuutensa vuoksi helppo pitää.

Kun lapsenlapsi, aikuinen nainen jo, otti koiranpennun, mustan labdadorisekoituksen, hoitelee rouva pentua hädän hetkellä. Rouvalla on ollut vuosikausia koira itselläänkin. Hädän hetki tuli mm. kun lapsenlapsi synnytti lapsen. Vanha rouva hoiteli koiranpentua sillä aikaa. Moni varmaan tietääkin, kuinka paljon koiranpennut vaativat.

Jos kaikessa tässä ei vielä ole tarpeeksi tekemistä yli 90-vuotiaalle, niin lisätään joukkoon vielä tämä vastasyntynyt. Varma nyt en voi olla mistään, mutta tänään tapasin lapsenlapsen rouvan pihalla hamsterinsa kanssa. Hamsua piti viedä eläinlääkärille. Pihassa olivat vauvanrattaat, mutta vauvaa ei näkynyt. Oletin, että Uhroma eli isoisoäiti piteli neliviikkoiselle pojalle seuraa silläaikaa. Jos rouva ajaa autollaan, kantaa ostoksensa sisälle, pesee autoaan, niin varmaan hän myös hoitaa vastasyntynyttä!

Ja silta oli pitkä aiheeseeni. Aasi on jo lopen uupunut. Rouva siivosi mitälie kellariaan tai ullakkoaan apulaisensa kanssa ja kadun varteen nostettiin kaatopaikkatavaraa. Täällä tilataan auto hakemaan rojut. Ilmaiseksi. Ei tarvitse miettiä missä on kaatopaikka, saati maksella jätemaksuja. Olimme juuri lähdössä kiireellä jonnekin. Näin nurkalla kirjahyllyn. Olin pitkään katsellut kaikenmaailman hyllyjä sillä silmällä, että niistä tulisi autotalliimme upea retrohylly kypärille, hanskoille, esitteille, ym. rekvisiitalle, jota harrastuksemme ympärille voi kehitellä. Tässähän oli täydellinen!

Mieheni ei ollut ollenkaan varma asiasta. Hylly näytti homeiselta, oli pölyinen, kenties hajoaisi ilmaan nostettaessa. Halusin sen palavasti. Nostimme sen autotalliin odottamaan inspiraatiota. Sitten tuunaisin sen uuttta tarkoitustaan varten.

Kesti useamman kuukauden. Prätkäkausi meni ohi ja hylly homehtui autotallissamme. Kynnys lähteä tuunailemaan vanhaa kirjahyllyä kylmään autotalliin, oli aika korkea. Kun tässä ei paljoa muutakaan ole jaksanut viime päivinä tehdä... Ruokaa kyllä!

Mieheni ostaa aivan jokaisella suomenmatkallaan uuden kirjan, tai kaksi. Yhtään välittämättä siitä, että kesälomamatkalta on toistakymmentä kirjaa lukematta. Se on hänen heikkoutensa, ja yritän ymmärtää sen. Jotain iloa siitä toki on minullekin. Se, mikä on vaikea ymmärtää, on, että kirjat ovat aina pokkareita. Olen taistellut nyt tuulimyllyä vastaan kohta 10 vuotta, mutta aina meille tulee pokkareita. Haluaisin niin, että kirjastomme pursuaisi sidottuja klassikoita. Mielestäni ihmiselämä on liian lyhyt pokkarien lukemiseen, kun maailma on täynnään upeita klassikoita. Oma elämäni ei ainakaan riitä kaikkien lukemiseen.


Niille, jotka muistavat, että aloitin kesällä kirjastomme läpikäymisen aakkosten alusta, kerron, että olen menossa nyt B-kirjaimessa. Tässä kohden saa nauraa. Mutta oli niitää A:llakin alkavia ihan hyvin. Ja lomamatkalla lukaisin jokin ihan ohi aakkosten, mieheni pinosta.

Ja se kirjahylly. Selvää varmaan on, että kirjahyllymme täyttyvät jatkuvasti osteltavista kirjoista. Kellariin olen siirtänyt eniten halveksimiani dekkarikirjailijoita (Nesbo). Ajattelin, että minullahan on The Kirjahylly autotallissa. Puoli vuorokautta mietin sille sopivaa paikkaa. Niitä ei ole montaa vapaana enää. Kun mieheni oli työmatkallaan, kannoin hyllyn noin kolme kerrosta ylös. Toivon, ettei naapurin vanha rouva huomannut ikkunastaan, että raahasin hänen hävittämäksi tarkoittamansa ja minun autotallikäyttöön pelastamaani hyllyä asuinkerroksiin.

Minua vaivaava noidannuoli iski tietenkin välittömästi. Paikat ovat oikean kankun päällä tai oikean hartian alla lapaluussa. Nyt isku tuli lapaan. Lämpökääreellä paikat olivat kunnossa seuraavaan aamuun mennessä. Ja työhuone myös.

Oi elämä! Puhdistin hyllyn, tiedustelin mahdollisten homeiden vaikutuksista parhaalta mahdolliselta asiantuntijalta (kiitos Hanna), täytin sen musiikkikirjastollamme sekä kaikella sellaisella sälällä, mitä ei voi aakkostaa varsinaisiin kirjahyllyihimme. Matkaoppaat, runoteokset, harrastekirjat, muistelmat, tietoteokset, sanakirjat... Siitä tuli niin kaunis. Ja kirjahyllyihimme saatiin tilaa uusille kirjoillemme, sekä niille Nesbo'lle.

Mieheni tuli työmatkaltaan. Hän ei voinut käsittää. Työhuone oli kokenut täydellisen kasvojenpesun (no, pyyhin samalla hämähäkinseitit nurkista). Mutta itse hylly! Mieheni sanoi, että jos olisin kertonut hänelle aikeistani, hän olisi mennyt autotalliin ja laittanut hyllyn sahalla palasiksi, ettei se vain olisi tullut meille sisälle. Mieheni mielestä hylly on ihana. Ja sopii niin muuhun sisustukseemme.

 
Homeen haju kuulemma lakkaa aikanaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Iloitsen jokaisesta kommentista!