keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Elämän juhlahetkiä

Kommenttilaatikossa oli kysymys voisinko kirjoittaa jotain vietetyistä perhejuhlistamme. Ensin ajattelin, että menneiden muisteleminen ei oikein sovi linjaani, mutta sitten ajattelin, että eihän minulla mitään linjaa ole. Voisihan olla kivaakin palata menneisiin, kun eivät nuo hetket takaisinkaan enää tule.

Kaivoin perhealbumini, lue: ulkoisen kovalevyn, ja aloin etsiä vanhoja valokuvia. Olimme hankkineet ensimmäisen digikameramme näköjään jouluna 2004. Helmi on syntynyt 2003 ja Matti 2004. Itkuhan siinä tuli, kun viinilasi kädessä selailin vauvakuvia pienistä, enkä mitään perhejuhlakuvia saanut etsityksi. Tänään aloitin homman alusta.

Selkeästi huomasi, koska olin aloittanut blogin kirjoittamisen. Aiemmin ei tullut dokumentoitua asioita yhtä tarkasti. On juhlittu useammat juhlat läpi niin, ettei tarjoiluista ole otettu yhtään kuvaa. Eikä kiireen keskellä ole niin ollut aikaakaan kuvailuun. Joskus ainoa, mitä tarjoiluista on dokumentoituna, on menú.


Kuten Ollin lakkiaisissa. Olli kirjoitti syksyllä. Koska lakki painettiin päähän vasta koulupäivän päätyttyä, pidettiin juhlatilaisuuskin vasta illalla. Raskaampi ruoka sopi hyvin joulukuiseen perjantai-iltaan.


Olli ei viihdy kameran edessä. Tämänkin kuvan päähenkilönä on ensimmäisen lyyransa saava äiti.


Toisin on tyttöjen laita. Kuvia löytyy joka lähtöön! Essin lakkiaisissa oma sisko valokuvasi ja kuvien näyttämönä toimi kotipiha. Taustalla omenapuu. Essi halusi lakkiaisiin vain kiharat. Kampaus ei lakin kanssa niin hyvin toimisikaan.



Jotain on onneksi taltioitukin. Salaattibaari Annin rippijuhlista ja voileipäkakkupöytä Essin lakkiaisista.



 
 
Täytekakkuja täytyy olla riittävästi. Essin lakkiaisiin tein kolme isoa prinsessakakkua. Liekö suurimmat kahdeksan tai kymmenen munan. Yksikin olisi sitten riittänyt. Kokoan täytekakut aina vuokiin edellisenä iltana. Juhlapäivän aamuna kumoan kakut vuoistaan. Vuokaan rakennettu kakku on kostunut sopivasti yön aikana, jähmettynyt tasaiseksi muotin mukaan, ja näin kakku on helppo koristella, kun kerrokset eivät hylly tai ole kallellaan joka suuntaan.



Prinsessakakkuja Annin rippijuhlista ja Essin lakkiaisista. Ollille en tehnyt prinsessakakkuja. Taustalla myös iki-ihana Sacher-kakku.

Minulla on monasti teemaväri juhlissani. Kukat toistavat tätä väriä samoin kuin servietit. Joskus teemaväri tulee sankarin vaatteiden mukaan.




Ylin pöytäasetelma on Annin rippijuhlista, keskimmäinen Ollin rippijuhlasta ja alin Ollin lakkiaisista. Ollin rippijuhlissa teemaväri oli vihreä, joten siitä kimpun sävy. Ollin lakkiaisasetelmaan valittiin miehekkään kokoiset kukat ja sekaan joulunpunaista vuodenajasta johtuen.

Wanhojen tansseissa ei onneksi ole muuta laittamista kuin itse tanssijat. Ei leipomista, ei siivoamista. Ainakin noissa neideissä on riittänyt työtä.


Molemmat tytöt ovat käyneet kampaajalla aina juhliansa ennen aamulla. Monena kertana kampauksia on säädetty kotona itkien ja kiukuten. Kampaajan näkemys asiasta ei aina ole sama kuin neitosten. Koska äidillä ei juurikaan ole mitään tekemistä tuntia ennen juhlaa, niin kampaamosta nyyhkien palaavan neidin nutturaa ruvetaan löysäämään pinni kerrallaan. Äidin omat hiukset jäävät hyvin usein vähälle huomiolle, meikistä puhumattakaan. Tämä kampaus taisi kyllä mennä läpi aivan tällaisenaan.


Essille ostettiin sellainen puku, että Annikin voi sillä sitten tanssinsa tanssia. Selkäpuolella olevan nyörityksen vuoksi äitikin voi pukua käyttää heti, kun kutsu seuraaviin prinsessatanssiaisiin saapuu.


Vieraammat (joskus myös tutummat) eivät aina erota tyttöjä toisistaan. Anni tanssi omat wanhansa jo lukion ensimmäisellä luokalla, koska hän halusi olla vuotta vanhemman poikaystävänsä pari.

Seuraava rypistys onkin sitten Annin lakkiaiset reilun vuoden päästä. Oma roolini taitaa jäädä tilauksen suunnittelun asteelle. Luulen, että olosuhteiden vuoksi kaikki on hankittava valmiina.

12 kommenttia:

  1. Ihana postaus :) Jos mielenkiintoa ja aikaa löytyy niin voisitko tehdä postauksen teidän perheen matkustelusta ? Olisi ihana nähdä varmasti upeita kuvia ja kuulla mitä paikkoja suosittelet ja mitä et. Hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana :) Voinhan yrittää johonkin sopivaan saumaan muistella jotain menneistä reissuistamme. Vaikka niistä aivan parhaista. Kaikkea hyvää myös sinulle!

      Poista
  2. Äh. Just muistin, mitä kaikkea sähläsin siellä Ollin lakkiaisten valmistelussa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raisa! Ilman sinua lämmittelisin vieläkin ruokia vieraille :D

      Poista
  3. Voi kuinka kiva postaus. Kyllähän se on niin, että meitä kaikkia naisihmisiä kiinnostaa kovasti aina juhlien tarjoilut ja somisteet jne. Itsekin laitan aina teemavärin. Sinussa on kyllä kondiittorin "vikaa", siis olet varmaan leiponut ja tehnyt kakkuja tosi paljon, kun noi hyvältä koristeluineen näyttivät, myös voileipäkakut. Olisin mielellään katsonut paljon enemmänkin näitä ruoka-/juhlakuvia eli jos vaan löytyy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä kun ajattelen, että netti on pullollaan upeita kakku- ja ruokablogeja, enkä mitenkään koe pääseväni edes rinnalle. Laitoin nyt kyllä vähän parempilaatuiset kuvat tähän postaukseen, ja niistä kyllä huomaa, että amatöörihän se asialla :) Mutta kyllä joo. Viisi lasta, ja joka vuosi vähintään viisi kakkua syntymäpäiville, plus sitten perhejuhlat ja muutenvaan-kakkuset, niin on niitä kakkuja harjoiteltu. Koristelu tosin ei ole koskaan ollut vahvin valttini. Siksi niin monasti marsipaani :D Mutta kiitos paljon!

      Poista
  4. No joo, mut täähän onkin kai niinkuin tavallaan elämanmuutosblogi, niin jotenkin oli "nostetta", noi ruokablogit on ihan erikseen. Mut oikein kiva blogi, jota on ihana lukea.

    Niin ja vielä aivan huippu-upea toi vanhojentanssipuku, tosi hienoa, että on kahdelle käyttöä, kun ne on niin kalliita. Tyttäret myös siis... niin kauniita! Ja kyllä sulla joku huippukamera kyllä on, ainakin mun mielestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotileipurihan minä tosiaan... Kiitos kaunis.

      Kamera on Canon EOS 450D ja lisäobjektiivinä käytän monasti EFS 55-250:a. Käytän melkeinpä yksinomaan automaattitoimintoja, joten en osaa ollenkaan sanoa, onko se huippu vai ei. Kaipa se on, kun minäkin saan joistain kuvista vallan mainioita :)

      Poista
  5. Ihanat herkut oli Essin lakkiaisissa. Ei vähiten Piper-Heidsieck shampanja, jota isäntä runsaskätisesti tarjoili. Sori, kun join sitä kolmannenkin lasillisen, mutta kun oli niin herkkua ;) Viihdyimme tyylikkään rennoissa juhlissa loistavasti. Ja nyt tuli ikävä, kun rupesin muistelemaan. Tulkaa takas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolme...? Ja kaatuneita ei varmaankaan lasketa :D

      Poista
    2. Mmmulla mitään kaatunu. Pöh ;) Onneksi oli isäntä kuskina.

      Poista
  6. Siis oma mies tietenkin ajoi. Se se tästä vielä olisi puuttunut, että Mikko olisi joutunut kuskailemaa. =)

    VastaaPoista

Iloitsen jokaisesta kommentista!