keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Ellin suuri päivä: narttukoiran sterilisaatio

Elli on pieni koira. Vaaka näytti aamulla 8 400 grammaa. Pienet koirat tulevat aikaisin sukukypsiksi ja tulevat kiimaan kaksi kertaa vuodessa. Kiima-aika kestää noin 3 viikkoa kerrallaan. Tuona aikana koira on pidettävä kiinni mahdollisten vahinkoraskauksien vuoksi, kastroimattomat uroskoirat on pidettävä erossa kiimaisesta tyttökoirasta ja vuotoa saattaa tulla koko sen kolmen viikon ajan. Koirahoitolat eivät ota vastaan juoksuista narttua eikä sellaista viitsi antaa kenellekään tuttavallekaan hoitoon. Hotelliin ei viitsi ottaa tiputtelevaa koiraa sotkemaan eikä sellainen ole kiva kotonakaan.

Vaikka koiran sterilointi saattaa muuttaa jonkin verran koiran luonnetta, koska munasarjat ja kohtu poistetaan kokonaan ja niissä tapahtuu osa koiran hormoonitoiminnasta, ovat steriloimisen hyödyt kuitenkin niin suuret, että se kannattaa tehdä. Varsinkaan, kun tällä sekarotuisella ei ole mitään järkisyytä teettää pentuja. Tunnepuolella ajatellen olisi ihanaa antaa Ellin tulla kerran äidiksi ja hoidella itsekin pieniä pipanoita. Maailma on kuitenkin täynnä kotia tarvitsevia ja huonoissa olosuhteissa eläviä koiria. Kohdun ja munasarjojen poistaminen myös suojaa koiraa mahdollisilta tulehduksilta. Eipä ole mitä tulehtua! Leikkauksen aiheuttama mahdollinen inkontinenssi ilmenee kuulemma sitten vasta vanhemmalla iällä, joten sitä pelätessä tässä sitten.

Viimeiselle tuomiolle lähdettiin sitten tänään. Seuraava kuvasarja kertoo koruttomasti tämän aamun tapahtumat, joten mikäli joku uskoo, ettei halua katsoa yksityiskohtaista kuvasarjaa leikkauksesta, niin voinee päättää tämän kirjoituksen lukemisen tähän. Ajattelin, että tämä saataa olla informatiivinen jollekin, joka miettii samaa omalle koiralleen. Tilanne tällä hetkellä on, että Elli nukkuu edelleen leikkauksen höyryjä päästään pois. Tehdään uusi kirjoitus sitten, kun on taas jotain kerrottavaa!

 
"Minä aavistan, että kaikki ei ole nyt aivan samoin kuin jokaisena muuna aamuna. Aamulenkillä on jo käyty, enkä minä ole vieläkään saanut mitään syötävää." 

 
"Arvasin. Tämä ei ole hyvä paikka. Olisit päästänyt minut ovesta ulos. Tai olisi pitänyt aamulenkillä ottaa jalat alle, kun se oli mahdollista." 

 
"Myönnetään, minä olen utelias ja epäluuloinen. En vaan ollut koskaan ennen nähnyt partahöylää enkä voinut aavistaa, että se voi puraista, jos sitä tökkää kuonollaan. Mutta että kymmenen minuuttia vuotaa! Eikä muka koskaan aiemmin kenellekään muulle..." 


"Äiti. Vielä voitaisiin perua koko homma, mennä kotiin ja olla, niinkuin ei koskaan oltaisi missään oltukaan. Vatsakarvat kyllä kasvavat takaisin ihan hetkessä, ja minä lupaan unohtaa, mitä juuri aioit tehdä minulle."

 
"Nyt se löysi sen! Tuolla minä kasvattaisin omia pienokaisiani. Kiristää. Minähän en kyllä nuku! Vaikka kaikki muut yleensä kuulemma nukkuvat. Alan itkeä nyt. Lisäävät vähän morfiinijohdannaista kanyyliin."


"Nyt lähti! Eipähän tule kohtutulehduksia ainakaan. Jos nyt jotain positiivista minun näkökulmastani pitää löytää." 


"Homma takaisin pakettiin. Arvella ei ole mitään väliä. Sinnehän se jää karvojen peittoon. Jahka kasvavat takaisin."


"Onhan se hyvä, että sain hopeansävyisen suojan ajellun ja leikkauksen jälkeen mustelmaisen ihon peittämiseksi. Paranee siellä kaikessa rauhassa."


"Aja nyt! Lähdetään täältä, vaikka auton lattialla, aivan sama. Ja huomasitko, että naapurin musta koiranpentu ei haukahtanutkaan, kun minut näki. Tajusi sekin, että kaverilla ei nyt ole kaikki ihan kondiksessa."


"Antakaa mun nyt levätä. Lääkärikin sanoi niin. Ehkä käydään illalla pisulla. Ei valoja, ei kovia ääniä, kiitos. Nukun nyt nämä huurut pois päästäni."

14 kommenttia:

  1. Voi Elli raasua, kyllä se siitä... Tsemppirapsutukset täältä meiltä. T.soile ja pojat

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Iso juttu meille, mutta tuhannet ja taas tuhannet eläimet käyvät tämän saman läpi. Että ihan rutiinijuttu! Kiitos teille!

      Poista
  2. Hei Hanna,
    hurja päivä ollut teillä. Omat tunteeni täällä vähän "vellovat" muistojen parissa. Itselläni oli noin kymmenen vuotta sitten kultainennoutaja uros. Sain nauttia hänen touhuilustaan kahdeksan vuotta ja sitten tuli syöpä. Ellin leikkauskuvat toivat monet muistot mieleen Espoon eläinsairaalasta ja meidän ihanasta omasta lääkäristämme Maija Räihästä. Jouduin silloin tekemään kasvaimen löydyttyä rankan päätöksen. En voinut antaa rakkaan koirani kärsiä itsekkäistä syistä ja luovuin parhaasta ystävästäni. Kun koirani nukkui syliini viimeistä kertaa, tuntui etten koskaan voi joutua mihinkään niin raskaaseen tilanteeseen. Vieläkin tulee kyyneleet kun kirjoitan tätä. Teidän Elli on todella suloinen koira ja luulenpa että leikkaus oli oikea ratkaisu. Tulehdukset ja kasvaimet ovat tosi yleisiä ja edessä olisi saattanut olla yhtä ikävä päätös kuin minulla aikoinaan. Toivon Ellille monia terveitä vuosia rakkaidensa parissa. Hyviä aamulenkkejä ja patikointiretkiä teille sinne.

    Päivi Keski-Suomesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävää, että nostatin surullisia muistoja mieleen. Onneksi on niitä hyviäkin hetkiä muisteltavana. Pikkuinen itkaisu tuli itselläkin, kun olin kantanut Ellin petiinsä ja istunut teekuppini ääreen. Piti näytellä kovaa, kun sain luvan jäädä seuraamaan leikkausta.
      Ja tottahan se on, ettei niitä pentuja Elli olisi koskaan varmaan saanut ilman tätä leikkaustakaan, joten hyvä juuri näin.
      Kiitos toivotuksista!

      Poista
  3. Koiran sterilointi tai kastrointi on mielestäni aina hyvä ratkaisu, jos pentujen hankkiminen ja näyttelyt eivät ole mielessä. Koiralle siitä on loppujen lopuksi paljon plussaa tulevaisuudessa. Pikaista toipumista Ellille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siltä minustakin nyt alkaa tuntumaan, kun Elli nousi aamulla jaloilleen, ja heitettiin yhdessä pieni pisulenkki. Kiitos paljon!

      Poista
  4. Hyvää toipumista Ellille täältä kurnuttelee neljä onnellista kastraatti Kisua!!

    Tuo oli hyvä ratkaisu. Vaikka Elli nyt vähän joutuu "kärsimäänkin". Kastraattina/steriloituna elämä on leppoisan rentoa ja poistaa monet terveysriskit. Voi kaikkien kisujen ja koirien omaistajan pitäisi ymmärtää tuo.Monesti ihmiset sanovat vain että kun se laikkaus on kallista.
    Minulla piti vuosi sitten tehdä raskas päätös luovunko haavaastani, rotukissa pennuista. Nuorin kissoista Sitre oli hankittu tätä varten. Lisäksi kasvattajakurssin olin käynyt ja kasvattajanimen hankkinut. Oli tehtävä päätös tehdäänkö kaikki terveystestit vaiko kastraatio. Kun tämä haave Saksaan muutosta oli myös toteutunut vuotta aijemmin. Oli paljon asioita joita pohdin kun olisi ollut eka pentue minulle. Vielä sekin asia meillä on vuokrasopimuksessa merkittynä neljä kissaa ja se ettemme olisi karavaanareina päässeet yli puoleen vuoteen tien päälle. Surullisin mielin luovuin pentu haaveesta ja Sitren leikattiin. Juoksuja oli ollut kolme ja reilun puoli vuotta syönyt pillereitä. Juoksu tuli heti kun pillerit lopetti. Tuossakin on isot riskit vaikka jotkut syöttääkin pillereitä vuosia. Sitren kohtu oli vähän suurentunut, ilmeni leikkauksessa. Mitään oireita ei ollut. Halusin tietysti kohdun tutkittavan, oliko se epämuodostunut vaiko alkava kasvain? Sitren kohdussa oli hyvin lievä tulehdus, muuten normaali. Eli leikkaus ratkaisu oli tosi hyvä tuon ja Sitren terveyden takia.
    Täällä sisarukset, Sitren täti Solei ja eno Ramses täyttävät huomenna 6-vuotta. :)
    Muuten Ramses-kissa on keskikokoinen uros ja painaa suunilleen saman verran kuin teidän Elli. :)
    Olipa aika erikoista kun sait itse olla mukana seuraamassa leikkausta.
    Silityksiä Ellille! Ja mukavaa alkanutta Uutta Vuotta 2013!
    ps. Oli niin huippua kun rakkaimpia oli täällä. Heidän lähdön jälkeen kaksi niin kurjaa itku päivää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla päätös on ollut varmaan vaikeampi, jos rotukissasta on vielä kyse ja töitäkin tehty mahdollisten tulevien pentujen eteen. Ellihän on sekarotuinen, joten mitään järkisyytä ei lisääntymiseen todellakaan olisi ollut.
      Eikähän täällä tapana ole, että leikkaukseen voi jäädä, mutta kysyin ja lupasin pärjätä, joten täytyi sitten niin tehdä :) Ja yrittää käyttäytyä :D
      Ja nyt vaan yritetään taas pärjätä ilman omia, isoja pentusiamme - seuraavaan lomaan!

      Poista
  5. Voi, pikku-koira, aivan ihana, mutta hieno juttu, noin yleisesti ottaen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja pikkukoirakin tuntuu voivan oikein hyvin :)

      Poista
  6. Meidänkin hauvaneiti steriloitiin jo hyvin nuorena, Turkissa kun nuo katukoirat hankaloittava lenkkeilyä jos on "huonot päivät" :) onneksi toipuminen on nopeaa, leikkauksen jälkeen tosin pari päivää minulle mökötti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me asutaan niin maalla (ja niin metsässä), että koirat saavat seurata lenkillä ilman hihnaa. Kaikki kaverit ovat yleensä kastroituja, mutta kiimainen narttu saattaa itse lähteä etsimään seuraa itselleen. Viikkotolkulla hihnassa talutettava koira metsäpoluilla, oli oikeasti rasite. Nyt lähtee viimeinen viikko, kun Elliä on pakko pitää hihnassa (haavan paranemisen varmistamiseksi). Uusi aika koittaa!

      Poista
  7. Mahtavaa kuulla, että Ellin sterilointi onnistui hyvin ja hauva on jo toipumaanpäin. Kunpa kaikki tekisivät yhtä hyviä päätöksiä lemmikkiensä suhteen! Aika hurjia kuvia kyllä tosiaan... Vaikka kaikki kolme koiraamme onkin steriloitu en tiedä miten minulta onnistuisi itseltä olla mukana oman koiran leikkauksessa. Hienoa toisaalta varmasti saada seurata, että kaikki etenee niin kuin pitääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Projektin viimeinen vaihe saavutettiin tänään, kun metalliset "tikit" poistettiin haavan päältä. Parin päivän päästä haavaa pääsee jo nuolemaan eikä tarvitse enää pukeutua bodyyn. Sitten vaan nautitaan elämästä ilman "naistenvaivoja"!

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!