tiistai 1. tammikuuta 2013

Rautaisannos Itävaltaa

Toisena joulun pyhänä suuntasimme keulamme kohti etelää. Meillä oli varaus neljäksi yöksi Obergurgliin, Itävaltaan. Paikka oli ensimmäinen, josta nautin aivan täysillä. Maisemat olivat häikäisevät.


Laskettelukeskus oli pieni ja viihtyisä, mutta aivan tarpeeksi meidän perheelle. 14 kilometrin päässä oleva Sölden olikin sitten jotain aivan muuta. Ajoimme sen läpi kaksi kertaa, ja ihmisiä oli tungokseen asti. Pelkkä läpiajo kesti puolisen tuntia ihmisten purkautuessa rinteistä ja autojen koettaessa pujotella lomitse. Luulen, että meidän perhe lähtee Obergurgliin vielä toisenkin kerran!


Olimme reissussa yhdessä toisen suomalaisperheen kanssa. He asuvat Salzburgin kupeessa, pienessä kylässä nimeltään Großgmain. Tutustuimme heihin edellisellä laskettelureissullamme, ja siitä eteenpäin olemmekin pitäneet yhteyttä. Heille ajoimme Uuttavuotta viettämään.


Ystävämme asuvat valtavassa talossa, vuorten kainalossa. Vieraiden käytössä on oma kerros omalla kylpyhuoneella, ja keittiökin kuuluu varusteluun. Kellarikerroksesta löytyy suomalainen sauna ja uima-allas. Ikkunoista avautuu näköala vuorille ainakin kolmeen eri suuntaan, ja takapiha ja olohuoneen ikkunat avautuvat vanhoille linnanraunioille.


Uudenvuoden aattona paikallinen perinneampujaseura juhlisti päivää ampumalla raunioilta järeillä ruutiaseilla. Pauke oli mehevä. Sama seura jatkoi juhlintaa Uudenvuoden päivänä järjestämällä noin puoli tuntia kestävät ampumiset läheisellä nummella. Ampuminen ei ollut summittaista, vaan tapahtui tiukan ja vaihtelevan koreografian mukaisesti. Joko sarjassa hitaasti tai nopeammalla tempolla tai jylhällä yhteislaukauksella. Ympäröivät vuoret kertasivat kumeat jysäykset.


Jokaisen laukauksen jälkeen aseet ladattiin uudelleen mustalla ruudilla. Yhteen piipulliseen menee 30 grammaa.


Ase painaa seitsemän kiloa.
 
 
Ammuntojen jälkeen pormestari tarjosi isännille snapsit. Onneksi vasta jälkeen :)
 
 
Hattua koristaa saksanhirven luusta veistetty aseen pienoismalli sekä gemssin karvoista ja hampaista tehty tupsukka. Päivä oli upea siivu vahvaa itävaltalaisperinnettä. Olimme kerrassaan vaikuttuneita. Nahkahousutkaan eivät näytä silmissäni enää yhtään naurettavilta, vaan melkeinpä miehekkyyden mittarilta.

2 kommenttia:

  1. Mahtavat maisemat ja varmasti ikimuistoinen tapa viettää vuoden vaihdetta! Erinomaista uutta vuotta sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voit uskoa! Onneksi kuitenkaan kotiinkaan ei ollut ihan kauhean ikävää palata :) Kaikkea hyvää sinnekin!

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!