maanantai 28. tammikuuta 2013

Tehtiin radikaalit

Viidestä lapsestani kolme ei ole koskaan käynyt ammattilaisella leikkauttamassa hiuksiaan. Ja pituudesta sen kyllä huomaa.


Isojen tyttöjen hiuksiin on kyllä teetetty kampauksia suurten juhlien aattona. Konfirmaatioon, Wanhojen tansseihin ja ylioppilasjuhliin. Matti on käynyt parturissa kerran kokeilumielessä ja Olli varmaan jo useammin, olosuhteiden pakosta. Mikollakin taitaa olla edellisestä parturikäynnistä jo useampi vuosi.

Innostuin nuorempana harjoittelemaan hiustenleikkausta poikaystäväni kanssa. Se oli niin hauskaa, että harjoiteltiin sitä joka viikonloppu. Sanonta: Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, vääntyi suussani aivan toiseen merkitykseen seuraavin sanoin: ...ja parturin lapsilla ei ole hiuksia. Jatkoin harrastusta sitten opiskeluaikanani tyttöystävieni hiuksilla. Elettiin 80-luvun loppua, ja kaikilla oli permanentit ja mielellään vielä pitkät hiukset. Ja se yhtälö oli opiskelijan kukkarolle monasti liikaa. Niinpä väänsin tyttöjen pitkiin hiuksiin Tukkataika-nimistä permanenttisysteemiä. Ja omiinikin. Ja leikkelin kerroksittain, muotia sekin.

Muoti muuttuu, mutta edelleen leikkelen hiuksia. Matin hiukset vedetään 18 millimetrin terällä noin kerran kuukaudessa. Sivuilta ja takaa lyhyemmäksi, aina 3 millimetriin saakka. Tänään poika halusi irokeesin. Yleensä aina sanon ehdotukselle tiukan ein. Ehdotus ei ole mitenkään uusi laatuaan. Tänään kuitenkin löysäsin pipoa ja ajattelin, että kukaan ei vahingoitu, jos pojalla hetken on irokeesi. Lauantaina on taas jalkapalloturnaus, ja vastapuolta voi vähän hämätä näinkin. Kahden viikon päästä on Fasching, mikä on kovin karnevaalitapahtuma koko vuonna. Mikäli tilatut naamiasvaatteet eivät ehdi juhlaperjantaiksi perille, niin aina voidaan pukea poika rokkariksi.


Lähtötilanne oli jo aika väsynyt.


Leikkauksen ja pesun jälkeen töyhtö näytti tältä.


Ja muotoonkuivauksen jälkeen oltiin sitten tämän näköisiä.

Helminkin kanssa oli tarkoitus tehdä jotain hurjaa. Helmin on vaikeaa itse hoitaa hiuksiaan. Hiusten pesu on projekti, johon ei ryhdytä edes joka toinen ilta. Minä harjaan hiukset pari kertaa päivässä, ja aina ne pidetään letillä. Muutoin niitä ei saisi selväksi. Puhuttiin, että leikataan hiuksia 5-10 senttiä. Haluttiin kuitenkin säilyttää hiukset yhä pitkinä.


Helmillä lähtökohta oli se, että hiusten pituus tyvestä latvaan oli 70 senttiä. Loppumittaus näytti, että jäljelle jäi 63 senttiä. Ihan riittävästi vielä.


Molemmat olivat tyytyväisiä lopputulokseen. Kunhan isikin olisi...edes sen kaksi viikkoa.

9 kommenttia:

  1. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa hipoiko mun sormet hiirtä, kun sängyllä istuskelin. Ja niin tulin vahingossa poistaneeksi viestisi, mutta luin sen kyllä ja kiitos paljon :)

      Poista
  2. Wau!!! Upea hiuksisia lapsia ja taitava äiti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Hiusten puolesta eivät kyllä ole tulleet äitiinsä kuin ehkä värin puolesta. Itse stressaan päänahallani niin, että surujen ja murheiden jälkeen alkaa kolmen viikon viiveellä puolen vuoden sulkasato. Kasvata siinä sitten pitkät ja paksut, kun niitä murheitakin elämään aina välillä ilmaantuu.

      Poista
  3. Hienolta näyttää!

    Olisikohan mahdollista saada kirjoitusta tai vaikka useampiakin näistä lastesi konfirmaatioista ja lakkiaisista ym.? Olisi niin mukava lukea ja katsella kuvia juhlista, tarjoiluista ja toki myös näistä juhlakampauksista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun tykätään. Eniten pelotti pojan opettaja, mutta sekin oli kehunut. Enää on jäljellä isi, joka tulee illalla.

      Rippijuhlista ja lakkiaisista voisi ehkä tehdä jonkinlaisen koosteen. Jälkikäteen tuntuu vähän hassulta referoida, mutta ehkäpä tosiaan :)

      Poista
  4. Jee! Poikien pitääkin saada olla poikia! Toihan sopii Matille tosi hyvin jopa ja Helmillä oli kasvanut hiukset näköjään taas ihan huimasti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matti on itse ainakin tosi mielissään. Tänään sitten ensimmäisenä aamuna satoi tietysti vettä, mutta hupun kanssa pärjättiin ja saatiin kampaus kestämään kouluun saakka. Kohta nähdään, miten fleda kestää jalkkistreenit :)

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!