maanantai 25. helmikuuta 2013

Näin sitä laihdutaan!

Reilu viikko jo takana (ja vajaa viikko enää edessä). Ei täysinäisiä vatsoja, ei pisaraakaan alkoholia, ei myöskään mehuja. Syödyt leivät voi laskea kahden käden sormilla. Ei ainoaakaan keksiä tai makeista. Viimeinen on helppo minulle. En syö karkkia muutenkaan, enkä juurikaan edes suklaata. Sitävastoin on mennyt kukkakaalia, kesäkurpitsaa, salaatinlehtiä, tomaattia, paprikoita, mansikoita, luonnonjugurttia, raejuustoa, porkkanaa ja yksi korvapuusti.

Käytin myös ensimmäisen kerran elämässäni kalorilaskuria. Ilmaisessa ohjelmassa saattoi sisään syöttää omat perustiedot ja päivän aktiivisuuden. Mittari laski kokonaiskulutustarpeen, joka minulla oli melkein 2500 kcal. Sitten jokainen nautittu ruoka-aine listataan kappalemäärissä, grammoissa tai kaloreissa. Sivusto kertoo painoindeksisi, antaa ohjeita, kertoo, mitä tulisi saada enemmän ja mitä vähemmän. Maksullisella puolella on vielä lisääkin ominaisuuksia. Minulle jo yhden päivän kokeilu antoi hyvän suunnan sille, minkä verran päivän aikana voi ja kannattaa syödä. http://kalorilaskuri.fi/

Noin kello 19 pesen hampaat. Tämä on hyvä! Yritän muutenkin olla syömättä mitään enää kello 18 jälkeen. Vastaheränneenä ihminen on parhaimmillaan. Mitä siinä päivän aikana aina tapahtuu? Illalla vatsanahka on taas paljon löysempi, ja turvotusta on. Vaikka kuinka olisi treenannut päivän aikana, ja syönyt kuin lintu.

Joka päivä liikutaan! Aamulenkki vaihtelee 2-8 kilometrin välillä. Riippuen siitä, mitä muuta on päivän ohjelmassa. Mikäli en käy kuntosalilla, vedän pitkän lenkin nopealla tempolla. Joskus vedän pitkän lenkin, ja sen jälkeen menen kuntosalille. Kuntosalilla olen lisännyt toistoja. Aina siihen saakka, kun en enää jaksa. Pian lisään nilkkapainot lenkkeillessä. Ja kymmenen kilon käsipaino lepää kotona keskeisellä paikalla, ettei totuus pääsisi unohtumaan.

Vähäisestä ravinnosta ja runsaasta liikunnasta johtuen olen alkanut mennä nukkumaan aiemmin kuin ennen. Nälkää on paljon helpompi pitää unissaan kuin valveilla.

Tilasin netistä pikkuisen liian pieniä matkavaatteita. Tämäkin tuntuu todella tehoavan! Pukeutumisessa ja riisuutumisessa tarvitsen kyllä vähän apua, ja kiemurtelua.


Tuttavaperhe kysyi meitä taas viikonloppuna patikoimaan. Eikähän meitä tarvinnut houkutella. 20 kilometriä taivallusta lumisessa Odenwaldissa teki hyvää reisille. Korkeuseroa oli noin 300 metriä.


Mikä ei tehnyt niin hyvää reisille, oli puolimatkan krouvi, "Michelin-palkittu" hotelli-kahvila-ravintola...


...jonka tortut ja kakut olivat voittaneet monenlaiset kilpailut ja palkinnot. Mutta me pysyimme tiukkoina! Jaoimme Mikon kanssa kaksi kylmää forellifilettä ja yhden kakunpalan. Kymmenen kilometrin patikoinnin jälkeen, ja ennen kymmenen seuraavan kilometrin patikointia! Toimitus huomauttaa tässä, että ennen retkeä söimme yhdet porsaan sisäfilepihvit ja muutaman kesäkurpitsaviipaleen couscous-salaatin kanssa, että emme me aivan ilman ravintoa olleet liikkeellä. Ja kerrotaan samalla, että lapset kyllä söivät annokset mieheen, ja tilasivat kumpikin omat torttunsa.


Maisemat olivat lumiset ja kauniit. En siltikään laita yhtään hanttiin, jahka kevät ilmoittaa tulostaan.


Lapset nauttivat...


...ja koira nautti. Niin paljon, ettei illalla huvittanutkaan nauttia enää mistään. Kaveri piti kantaa nurkan taa iltapissalle. Juoksi kyllä tosin vikkelästi takaisin sisälle. Jos me patikoimme 20 kilometriä, niin Elli kulki vähintään 30 kilometriä. Ja pitkiä pätkiä aivan umpisessa hangessa.

7 kommenttia:

  1. Teillä on hyväkuntoiset ja liikunnaliset lapset! 20km lenkki korkeuseroineen on lapsille kova juttu. Minkä ikäiset teidän lapset on? Meillä nuorin täyttää pian 3-vuotta ja vanhin on 7v. Ihan vielä en uskaltaisi ihan noin pitkälle vaellukselle. Alpeilla ollaan kyllä haikkailtu aika pitkiä pätkiä, mutta ensin konevoimin ylös ja kävellen alas. Ja nuorinta varten on ollut varmuuden vuoksi mukana kantorinkka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin taitaa kyllä olla :D Lapset ovat nyt 10 ja 8,5 -vuotiaat. Patikka-tunnisteen alla ovat kaikki viimeaikoina tekemämme reissut, ja katsoin sieltä, että ensimmäinen kunnon reissu tehtiin kesällä 2011 Comolla, kun Matti, eli nuorin, oli 7 vuotta.

      Lapset liikkuvat niin paljon arkena, että kyllä pärjäävät meille hienosti. 3 kertaa viikossa jalkapalloa, Helmillä lisäksi baletti ja voimistelu, 3 viikkoa vuodessa laskettelua, seinäkiipeilyä satunnaisesti, kesällä jonkin verran pyöräretkiä ja sitten nämä haikkaukset.

      Poista
  2. Ihan sota-ajan tunnelma mustavalkoisissa kuvissa. Toivottavasti suomalainen sissimeininki puree. Onko dietti jo tuottanut tulosta? Toivottavasti.

    Kaksi viikkoa on kyllä lyhyt aika. Lähtee, lähtee! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin ne Italian tuliaiset on lähteneet eli se kaksi kiloa. Peilinkin mukaan voisin ne bikinit pakata mukaan :)

      Kolme päivää vielä aikaa!

      Poista
    2. Niin sitä pitää. Mikä laulaen tulee se viheltäen menee. =)

      Poista
  3. Jeepsis, saan tsempit tästä, kiitti!! On niin vaikeeta palata arkeen lasten lomien jälkeen, toisin sanoen, korvapuustit................. pannarit.......letut....kermavaahdot ja ahh hillot NO kuriin kaikki vaan! DDDDDDDDDDDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä hyvä! Ja kun lyhyen hetken jaksaa rypistää pudottaakseen painoaan tai kiinteytyäkseen, niin ihannepainossa pysyminen ei vaadikaan sitten enää niin suurta kurinalaisuutta.

      Pari viikkoa seisoo vaikka päällään!

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!