maanantai 18. helmikuuta 2013

Nälkä - mikä ihana tunne

Viikko rinteessä tarkoittaa viikkoa pakkasessa, viikkoa ulkona lumisateessa tai auringonpaisteessa, viikkoa sukset jalassa tai kainalossa ja isot, kömpelöt monot jaloissa.


Joka aamu istuttiin tukevalla hotelliaamiaisella kello 8. Sillä piti jaksaa lounaaseen saakka. Jääkaappi ei kulkenut repussa mukana. Tosin järjestelmäkamera joskus tuntui melkein sellaiselta. Lounasaikaan meni usein jo mielellään rinneravintolaan vaikka vain siitä syystä, että varpaat ja sormet olivat aivan jäässä. Lämpötilasta ja tuulen nopeudesta riippuen jäässä saattoi olla osa kasvojakin. Ja kun ravintolassa istuu, täytyy siellä jotain syödäkin, varsinkin lounasaikaan, kun kaikki pöydät ovat kiven tai toisten asiakkaiden alla. Helpointa on syödä pastaa tai gulassikeittoa. Polenta ei uppoa meille, eikä kylmissään viitsi juusto- tai kinkkulautastakaan tilata. Oikeasti, näin kerran viereisessä pöydässä istuvan naishenkilön syövän lounaaksi puolisen kiloa erilaisia juustoja!

Joka ilta lämpeni suomalainen sauna. Viidentenä tai kuudentena iltana ajattelin, että voisin jättää väliin, kun päiväkin oli ollut aurinkoinen eikä ollut palellut rinteessä ollenkaan, mutta en voinut, kun tiesin, että seuraavaan saunapäivään on varmastikin ikuisuus. Ellei ole, niin ainakin se tulee tuntumaan siltä.

Saunan jälkeen täytyi syödä illallinen. Koska oli jo nälkä eikä aamuun pärjää pelkällä lounaalla, ja kun hotellihuoneessakaan ei sitä jääkaappia ole. Lähin pizzeria oli vajaan kilometrin alarinteeseen. Söimme siellä tuloiltanamme, koska hotellillamme ei järjestetä vaihtopäivänä eli lauantaina illallista. Ruoka oli mahtavan hyvää, mutta nukkumaanmenoaikaan oli lasten vaikeaa kavuta sitä kilometriä takaisin, joten jäimme kaikkina muina iltoina syömään hotellillemme.

Hotellimme ruoissa oli vain yksi vika. Sitä oli aina liikaa. Ja toinenkin pieni miinus, illalliset ovat pääsääntöisesti liian myöhään Etelä-Euroopan maissa. Meille ehdotettiin illallisen ajankohdaksi aina puolta kahdeksaa, mutta kiristimme aikataulua hyvin nopeasti kello seitsemän alkavaksi. Ja todellakin, ruokalajeja oli joka ilta neljä. Ensimmäisen illan jälkeen pyysimme menuun vain kolmelle. Pienille jaettiin yksi, eivätkä he jaksaneet siitäkään huolimatta syödä kaikkea lautasille lastattua. Eikä kyllä aina aikuisetkaan jaksaneet. Ja se oli noloa, koska emäntä sekä valmisti ruoan että tarjoili sen meille. Ei ollut kivaa selitellä kerta toisensa jälkeen. Varsinkaan, kun kerran huomasin emännän ristivän kätensä ja katsovan kiitollisena ylöspäin, kun kaikkien antipasti-lautaset olivat tyhjät. Meiltä kysyttiin välittömästi haluaisimmeko lisää. Kolme ruokalajia oli vielä edessä...

Yhden illan menú on pakko kuvailla. Alkupalaksi oli muffinssin kokoinen briossi, jonka taikinassa oli varmaankin juustoa ja päälle oli valutettu kuuma juustokastike. Ensimmäinen ateria oli ricotta-juusto- ja pinaattitäytteisiä tortellineja, päällä parmesania. Toinen ateria oli pekoniin kääritty pyöreä, sula juusto, ehkä joku Handkäse -tyylinen, rucolapedillä. Jälkiruoaksi oli tiramisu aitoon mascarponeen tehtynä. Neljän juuston illallinen! En halunnut seuraavaksi illaksi raclettea.

Onneksi viimeviikon Faschingin eli karnevaaliviikon jälkeen alkoikin sopivasti Fastenzeit eli paastonaika, joka kestää pääsiäiseen. Meidän paastomme saa luvan kestää sen vajaan kaksi viikkoa, joka meillä on seuraavaan matkaamme. Siihen saakka yritän täyttää lautasemme kasvisvoittoisesti, eivätkä lasimme täyty viinillä. Potkua tähän kasvispainotteisuuteen antaa hotellimme ravintolassa selaamani paksu teos italialaisista lisukkeista eli contorneista. Enhän minä italiaa ymmärrä, mutta kuvia söin silmilläni. Löysin myös kivan blogin, jota ryhdyin seuraamaan. Siinä Roomassa asuva nainen bloggaa italialaisesta ruoasta ja ravintoloista englanniksi. Eilen väsäsin jo caponataa, josta en ollut ennen edes kuullut, mutta jota tulen tekemään vielä monta kertaa.

Tässä avain aarreaittaan: http://www.aglioolioepeperoncino.com/
Reseptit löytyvät omasta osiostaan kivasti otsikoituina.

2 kommenttia:

  1. Onpas ollut ruokaa tarjolla. Italiassa se on kyllä yleensä aina hyvää -vuorillakin- joten mitäs siinä sitten. Syö pois vaan.
    Onko seuraava reissu johonkin lämpimänmään? Toivottavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämpimään hyvinkin. Plus kaksi kiloa lanteilla on hyvä motivaattori parin viikon kurinpalautukselle.

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!