sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Helmi 10 vuotta

Helmi täytti pyöreitä jo reilu kuukausi sitten. Juuri sinä päivänä, kun suuntasimme edellisen kerran laskettelemaan. Hotelliin, jossa yövyimme, oli ilmoitettu saapuvasta syntymäpäiväsankarista, joten illallisella schwarzwaldilaisen hotellin ravintolassa Helmin tuolin selkänojassa oli muutama ilmapallo, ja servietti oli lastensorttia. Helmistä sekin oli ihan mukavaa. Luultavasti homma kestettiin sillä, että varsinaiset juhlat oli kyllä tarkoitus järjestää sitten myöhemmin. Aikaisemmin niitä ei juhlita. Sellainen vaan ei ole maan tapa.

Saimme sitten vihdoin juhlat järjestettyä reilu kuukausi jälkikäteen. Ei haitannut mitään. Yhden kaverin juhlat järjestettiin kerran puolikin vuotta jälkeenpäin. Onhan kesällä hauskempaa pitää lastenkutsuja. Syntymäajankohdasta huolimatta.

Miten tämä stressi aina onkin yhtä valtava! Varsinkin, kun kukaan ei täällä juhli kolmea tuntia vähempää. Enkä muista onko kukaan koskaan pitänyt vain kolmen tunnin syntymäpäiväjuhlia. Me nyt kuitenkin pidettiin, vain. Ja kaikki meni niin hienosti! Enkä olisi ikinä uskonut.

Kirjoitan tästä vain sen vuoksi (en siis ollenkaan muistellakseni päivää), että joku voisi saada jotain helpotusta omiin järjestelyihinsä. Jos siis joku sattuu painimaan samanlaisten ongelmien kanssa. Kaikki eivät ole leikkitätejä syntyjään.


Koska juhlat kestävät tällä niin pitkään, on yleensä oletus, että lapset myös saavat syödäkseen juhlilla. Parhaat juhlat ovat kestäneet muistaakseni 5 tuntia. Niinpä minäkin järjestin aika alkuun jo ruokailun. Lasten saapumisen jälkeen Helmi arpoi lahjojen avaamisjärjestyksen. Lapset istuivat ringissä lattialla tyynyillä ja odottivat jännityksellä omaa vuoroaan. Äidin jännitys nousi huippuunsa, kun Helmi luki ääneen erään vieraan korttiinsa kirjoittaman pitkän onnittelutekstin. Siinä kiitettiin kutsusta ja kerrottiin kuinka iloinen ja jännittynyt kutsun saaja oli siitä, mitä kaikkea syntymäpäivillä tehtäisiinkään. Mahtaisivatko vieraat olla tyytyväisiä juhlien jälkeen täällä lastenkutsujen kilpavarustelumaassa?

Lahjojen avaamisen jälkeen lasten alla olleet tyynyt toimivat seuraavan kilpailun välineinä. Tarvittiin yksi tyyny vähemmän kuin osallistujia oli. Pikkuveli toimi tiskijukkana ja Gangnam Style musiikkina. Musiikin pysähtyessä tyynyttä jäänyt sai tulla ruokapöytään täyttämään lautasensa. Näin tarjoilu sujui jouhevasti. Kokeilin ensimmäistä kertaa "reseptiä", johon törmäsin netissä. Makkaranpalojen läpi tungetut spagetit! Ainoa ihastunut kommentti tuli tytöltä, joka näki urakointimme keittiön puolella. Lautasella taideteoksia ei ihmetellyt kukaan. Melkein puolet tenavista halusi muutenkin pelkkää spagettia ilman makkaraa tai ketsuppia. Kävi vähän kuten pitsojen kanssa vuotta aiemmin... Helmin 9-vuotisjuhlat  Ja minä kun laskin taas sen varaan, että kaikki saksalaiset lapset (kasvissyöjää lukuunottamatta) syövät Bratwursteja ja Rindwursteja.


Lapset kuitenkin viihtyivät pöydässä keskenään seurustellen yllättävän kauan. Ja kello kävi! Sen jälkeen lanseerasimme Suomen teeveestä tutun leikin. Putouksesta tietysti. Aivan perinteisen Juorun tai Rikkinäisen puhelimen tai millä nimellä itse kukainenkin sitä kutsuukaan. Yritimme Helmin kanssa vuoron perään selittää ideaa porukalle, mutta harva jaksoi keskittyä selitykseen niin kauaa, että olisi ymmärtänyt juonen. Niinpä ohjasimme lapset vierashuoneeseen lastenohjelmaa katsomaan arvottu numerolappu kourassa. Helmi vetäisi ensimmäisen roolisuorituksen ja selitti sen jälkeen lapselle numero yksi, mitä sen tulisi tehdä lapselle numero kaksi. Sama toistui kaksitoista kertaa. Isi kuvasi kaiken videolle, ja useimmalle juoni selvisi vasta taltiointia katseltaessa. Sen jälkeen olisi ollut täydellistä ottaa homma uusiksi, mutta aika oli vierinyt taas mukavasti eteenpäin.

Olimme piilottaneet jättisaippuakuplia tekeviä miekkoja (?) huoneistoomme. Näytimme lapsille yhtä, ja kerroimme, että jokainen saa etsiä yhden itselleen (aarteenetsintä). Sen jälkeen painelimme koko popula viinitarhalle miekkoja heiluttelemaan ja kuplia taikomaan. Tuuli hauskutti asiaa niin, ettei tarvinnut välttämättä kuin nostaa miekka ilmaan, ja valtavia kuplia pulppusi sauvasta. Kaikki olivat innoissaan. Onneksi ei satanut. Ei tosin enää paljoa paistanutkaan. Mutta ei kuitenkaan tullut lunta eikä ollut enää pakkasen puolella. Kumma kevät.


Sisällä olin kattanut pöytään munkkeja, suklaamuffinsseja, karkkeja, sipsejä, vohveleita, keksejä ja Helmin koristeleman täytekakun. Yli puolet jopa maistoivat kakkua! Paljon onnea vaan laulettiin kolmella kielellä. Suomalainen versio huvitti vieraita. Ihastuneet vieraat viihtyivät hyvin jälkiruokapöydässä, kuten he asian ilmaisivat, Nachtisch.


Helmi laittoi valitsemansa videon pyörimään, ja sen aikana lapset tulivat aina kaksi kerrallaan luokseni keittiöön värjäämään kukin oman keitetyn kananmunansa viidestä vaihtoehdosta valitsemallaan värillä. Munan kuivuttua, se koristeltiin pienillä pääsiäisaiheisilla tarroilla, ja kukin sai pakata munan mukaansa kotiin. Kaikki tykkäsivät tästä ohjelmanumerosta kovin. Parhaimmillaan keittiössä värjäsi muniaan kaksi lasta, ja kaksi kiinnitteli pieniä tarroja omiinsa.


Kotiinlähtiessä kaikki saivat munapussiinsa muistoksi vielä pienen pääsiäislampaan ja pari suklaakolikkoa.


Heti juhlien jälkeen, pyysimme yhden vieraan vanhemmat jäämään rääppiäisiin. Istuimme mukavan illan valmiiden tarjoilujen ääressä. Seuraavana päivänä kutsuimme päiväkahveille toisen perheen. Syntymäpäiväsankari oli juhliinsa tyytyväinen, vanhemmat kokivat päässeensä suhteellisen helpolla ja seuraavana päivänä kuului erään pienen vieraan äidiltä, että lapsi oli ollut ihastuksissaan juhlien toiminnasta.

5 kommenttia:

  1. Aivan ihanat juhlat!
    Tulipa niin elävästi mieleen tyttäreni 7v juhlat, jotka vietettiin Sveitsin lomamatkalla, kun asuimme Saksassa.
    Hotellissa oli tehty kakku , koristeltu pöytä ymym. Aika oli huhtikuuta, saimme nauttia auringosta ja olla pienillä kesävaatteilla.
    Seuraavana aamuna herätessä, oli joka paikka täynnä lunta, jota oli tullut paljon.
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Voi kun meille ei enää annettaisi lunta! Naapurikadulla on jo yksi mantelipuu kukassa. Kyllä nyt jo pitäisi lämmetä.

      Poista
  2. Hienoa, että juhlat onnistuivat. Montako lasia skumppaa kului keittiön nurkassa? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt voi henkäistä taas puoli vuotta lastenkutsujen osalta. Skumppa on kyllä minun mielessäni yhtä kaukana lastenkutsuista kuin ristiäisistä ja rippijuhlistakin. Muihin tilaisuuksiin se sopii kyllä hienosti:)

      Poista
  3. No hyvä! Sitten ei ollut ihan epätoivoinen emäntä. :D Olen kuullut, että näillä seuduin pikkulasten synttäreillä, joihin vanhemman täytyy tulla mukaan, on yleistynyt äitien skumppatarjoilu. Kaikki kuulemma viihtyvät mainiosti, myös emäntä. Samoin äitiyslomalla olevat äidit vauvoineen tapaavat perjantaisin shampanjabrunsseilla. Nuoremmat tutut ovat kertoneet.

    VastaaPoista

Iloitsen jokaisesta kommentista!