keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Ylpeys käy lankeemuksen edellä

Olen ollut niin tyytyväinen siitä, että meillä sairastetaan niin vähän. Ajattelin, että kun elämäntavat ovat säännölliset, syödään terveellisesti ja liikutaan paljon, niin sillä pidetään isot ja pienet terveinä. Näköjään kaikkeen ei voi itse vaikuttaa.

Matti sai kuumeen torstai-iltana. Helmille kuume nousi lauantaiaamuna. Maanantaina lääkärissä kuultiin, että vastaanotto on pullistellut viikonloppuna virustartuntaisia lapsia. Helmin parhaan kaverin perheestä kaatui enemmät puolet, meiltä vain lapset.

Mutta kun meidän piti lähteä pääsiäsloman viettoon sunnuntaiaamuna. No ei tietenkään lähdetty, kun parhaat lukemat ylittivät 39 astetta, reilusti. Maanantaina lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että voitaisiin ajaa Champoluciin, Italiaan ja soittaa seuraavana päivänä nieluviljelyn tulokset. Penisiliini saatiin varalta mukaan, ja hyvät reseptiyskänlääkkeet.


Otettiin matkalle mukaan pehmeät tyynyt ja torkkupeitot. Lasten matka menikin pääasiassa torkkuen. Mitä ei otettu mukaan (vahingossa), oli Ellin lemmikkieläinpassi. Siitä käy ilmi Ellin voimassaolevat rokotukset. Rajoilla peiteltiin Elliä mukanamme olevilla torkkupeitoilla, eikä kukaan onneksi kysynyt mitään. Takaisintullessa on taas kaksi rajaa ylitettävänä. Italiasta Sveitsiin ja Sveitsistä Saksaan. Jännitys säilyy melkein loppuun saakka.


Tiistaina isi lähti yksin rinteeseen. Lapset jaksoivat syödä yhden illallisen viidestä ruokalajista. Ja ei, se ei ollut edes jälkiruoka. Molemmat halusivat vuoteeseen ennen jälkiruokaa. Täällä on hyvä systeemi illallisen suhteen. Seuraavan illan menú valitaan jo edellisenä iltana. Korttiin merkitään mitä tarjolla olevista ruokalajeista haluaa syödä.


Keskiviikkonakin isi lähti rinteeseen. Ei yksin, vaan Alberton kanssa. Hän halusi oppaan, jonka kanssa mennä vähän vaikeammille reiteille. Pienillä oli kuume 37 asteen molemmin puolin. Ajattelin viedä heidät hetkeksi ulos raittiiseen ilmaan. Lähellä on kiva leikkipuisto. Ja se Helmin nieluviljely oli negatiivinen. Eli täytyy vaan parantua ihan omin voimin.


Keskiviikkoa eletään, ja Matti saattaa päästä huomenna rinteeseen. Helmin kuume alkaa taas nousta. Lauantaina pitäisi ajella takaisin kotiin. Isosisko tulee sunnuntaina viikon lomalle poikaystävänsä kanssa.


Että tällainen lasketteluloma. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Onneksi meillä on pieni parveke suoraan etelään. Ja onneksi minulla on hyvää lukemista mukanani. Pieniä se ei tosin paljoa lohduta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Iloitsen jokaisesta kommentista!