sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Maailmanmestaruuspronssia Suomeen! Cheerleadingin MM 2013, Orlando

Tervehdys Orlandosta! Viimeistä päivää viedään. Kisat olivat toissapäivänä, eikä reissu tänne ollut turha.

Suomen naiset olivat cheerleadingin All Girl Premium -sarjassaan kolmansia. He siis uusivat viimevuotisen saavutuksensa. Kärjen järjestys oli aivan sama kuin viime keväänäkin. Voiton otti USA ja hopean vei Norja.


Aiheesta on uutisoinut jo ainakin yle: Ylen uutinen pronssimitalista

Täytyy sanoa, että nielin kyyneleitäni muutamia kommentteja uutisen perästä lukiessani. Rumpalin sanoja lainatakseni, "Ellei sinulla ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitää-ään."

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Ruokapäiväkirja 12-21.4.

Minulta pyydettiin ruokapäiväkirjaa. Muistelin vähän menneitä päiviä ja sain reilun viikon muistelluksi. Loppuviikosta jo vähän kuvailinkin tuotoksiani. Aika noloa tunnustaa lämmittäneensä kolmannen kerran samaa ruokaa...


Aamulla lapset syövät leipää. Yleensä tomaatti-mozzarella-leivät, mutta toisinaan graavilohivoileivät. Joku aamu leipiä menee jopa useampi. 125 gramman knölli mozzarellaa maksaa täällä edullisimmillaan 0,49 eur. Syödäänkin sitten mozzarellaa lähes päivittäin.


Koulussa lapset syövät pakkaamani eväät. Lounasta ei Grundschulessa tarjota. Kun he tulevat koulusta, syömme lounaan klo 13-14. Myöhäinen lounas johtaa siihen, että illalla ei varsinaisesti enää syödä lämmintä ruokaa. Joskus lämmitämme lounasta iltapalaksi, mutta yleensä syömme jotain muuta. Hedelmiä, muroja tai mysliä, leipää, pinaattilättyjä tai pannukakkua. Pinaattilättyni ovat aivan tavan lättyjä, mutta lisään niihin aina kourallisen pakastepinaattikuutioita. Ei muuta makua, mutta ovat asteen ravitsevampia kuin ilman pinaattia.


Perjantai 12.4.
Matille oli tulossa luokkakaveri iltapäiväksi leikkimään. Ajattelin tehdä jotain erityisesti lapsille maistuvaa ruokaa. Päätin tehdä sitä reilusti, koska se maistuu aikuisillekin. Tein kaksi isoa laatikkoa jauhelihalasagnea. Kevennän ruokaa siten, että kun suurustan juustokastikkeen vehnäjauhoilla, en käytä siinä voita ollenkaan. Juustokastikkeen ainoa rasva on maidossa ja juustossa oleva rasva. Jauhelihakastikkeeseen laitan lisäksi kinkkua ja porkkanaa, tällä kertaa raastoin mukaan myös palsternakkaa. Kukaan ei huomannut.
Onneksi tein reilusti, koska Helmi toi yllätysvieraan. Neljä lasta vetaisivat aika nopeasti toisen laatikollisen melkein kokonaan ja kulhollisen tomaatti-mozzarella-salaattia.

Lauantai 13.4.
Isi löytyi aamulla kotoa nukkumasta oltuaan koko viikon reissussa ja tultuaan yömyöhällä kotiin. Jakauduttiin tyttöihin ja poikiin ja lähdettiin yhdeksän maissa kumpikin pari omiin jalkapallopeleihimme. Kumpikin porukka tuli kotiin voittajana. Matilla oli tunnin huoltotauko ja sitten kaverisynttärit.
Ruoaksi lämmitimme lasagnea siitä toisesta laatikollisesta. Ja sitten poikaa viemään ja kaupoille!

Sunnuntai 14.4.
Viikonloppuna useimmiten grillataan jompana kumpana päivänä. Talvella ei ihan joka viikonloppu, mutta kyllä me läpi talvenkin grillailimme. Kun grilli on parvekkeella, eikä lunta ole, niin kynnys kaasuhanan avaamiselle ei ole niin suuri.
Kävimme polkupyörälenkillä Schriesheimissa ja palattuamme grillasimme marinadiin jättämäni possun sisäfileet sekä kesäkurpitsaviipaleet. Lisukkeeksi tarjosin valkosipulissa freesattuja papuja, marinoituja herkkusieniä ja paprikaa sekä tomaattisipulisalaattia. Tästä ateriasta karsimme turhat hiilihydraatit pois. Viiniä ei myöskään tarjoiltu, koska olimme lähdössä vielä kevään ensimmäiselle moottoripyörälenkille.

Maanantai 15.5.
Minun on edelleenkin vaikeaa laittaa ruokaa vain neljälle. Eikähän se ole niin huono asia, kun siten voi aina toisinaan säästää päivän ruokaa laittamatta.
Lämmitimme siis lasten kanssa edellisen päivän grillauksia. Lisukkeitakin oli vielä jäljellä. Ja sitä lasagnea...

Tiistai 16.4.
Grillauksen lisukkeet syötiin maanantaina, mutta possua oli vielä muutama pala. Tein lihalle kaveriksi pinaattimuhennosta siten, että sitä pinaattia oli enemmän kuin sitä kastiketta. Italiassa pinaattia paistettiin lisukkeeksi ihan vaan voissa, mutta lasten vuoksi lisäsin siihen vähän vehnäjauhoja ja maitoa. Oma inhokkini lapsuudesta maistuikin yllättäen lapsille ihan kivasti.


Keskiviikko 17.4.
Kalaa tulee syötyä aika huonosti. Siksikin teen aamuisin tai iltapalaksi usein graavi- tai kylmäsavulohivoileipiä.
Tonnikalasalaatti on yksi kalaruoistamme. Korvaan sillä yhden lämpimän aterian surutta. En talvisaikaan, mutta heti, kun alkaa lämmetä. Lisukkeeksi keitin kananmunia ja pastaa. Niitä sai ottaa halutessaan. Itse jätin pastan väliin.
Olen hurahtanut erilaisiin smoothieisiin. Taivuttakoon, ken osaa. Teen niitä sekä hedelmistä että kasviksista ja sekä että. Tarjoan niitä aina lapsillekin, ja joskus menestyksellä. Viherpirtelöt ovat uusi aseeni painonhallinnassa. Kun jotain tekee mieli, kaadan itselleni lasillisen viherpirtelöä, joka on tehty vedestä, öljystä, salaatista, rucolasta, varsiselleristä, fenkolista, porkkanasta, kurkusta, kiwistä, mangosta, omenasta, päärynästä, banaanista, basilikasta, persiljasta, pinaatista, punajuuresta, tomaatista tms. Kaikkea ei toki kannata sekoittaa keskenään, ja kaikesta ei aina tule niin hyvää, mutta tässä sillä ei niin ole merkitystä. Tärkeintä on, että mieliteko on tiessään, kun saa lasillisen nenänsä ääreen. Eiku. Lasillinen viherpirtelöä siirtää näläntunnetta hyvin tunnilla - parilla. Ja terveellistäkin sen luulisi olevan.


Torstai 18.4.
Tutkisteltiin tyttäreni kanssa ruoka-ainesten säilymisaikoja pakastimessa. Ne olivat yllättävät lyhyet. Jotenkin aina ajattelee, että ruoka säilyy pakasteessa ja piste. Moni liha ja varsinkin valmisruoka eivät kestä säilytystä montaakaan kuukautta.
Siksipä siis ja torstain vuoksi, sulatin jouluhanhen lopusta keittämäni hernekeiton lopun pakasteesta. Otin samalla sulamaan joululaatikoista ylijääneet pienet purkilliset porkkana- ja lanttulaatikkoa, ja ajattelin, että joku voi niitä sitten lämmitellä iltapalakseen. Minähän se joku olen sitten koiran kanssa ollut. Koira-parka kun ei voi itse valita.


Perjantai 19.4.
Suomalaisten varoittelun vuoksi keitin lapsille tummaa spagettia. En kuitenkaan luovu valkoisista vehnäjauhoistani kokonaan. Joskus on saatava jotain kunnolla hyvää. Meille se hyvä on yleensä pullaa kanelikierteillä. Tein pastalle kaveriksi pestoa, johon laitan yhtä paljon basilikaa, persiljaa ja pinaattia. Pinjansiemenet olivat lopuillaan, niin jatkoksi täytyi lisätä cashew- ja saksanpähkinöitä. Kukaan ei taaskaan huomannut mitään. Paistoin mukaan matkaan valkosipulilla maustettuja kesäkurpitsan viipaleita, mutta en paista toiste. Grillattuna ne ovat herkullisia, mutta pannulta tultuaan vetisiä. Tai sitten en vain osannut. Tomaattia kaveriksi.


Lauantai 20.4.
Matilla oli reilun kahden tunnin jalkapalloturnaus aamulla kymmeneltä. Helmillä oli 2 x 25 minuutin peli kolmelta. Ehdimme siinä välissä mainiosti sushille. Sushibaariin, jossa hihnalta otetaan annoksia sen mukaan mitä ja kuinka paljon haluaa syödä. Tässä tankattiin taas kalaa.
Pelien jälkeen menimme kahvilaan ja söimme hyvää niin paljon kuin kukainenkin halusi ja jaksoi. Itsehän otin vain kupin vihreää teetä ja vain maistelin toisten kakkusista. Aivan kaikkea ei kyllä jaksettu syödä. Kuvan kakkujen lisäksi muksuilla oli pirtelöt ja aikuisilla kupilliset teetä. Hinta ei huimannut. 19,60 eur.


Sunnuntai 21.4.
Grillauspäivä. Aamukirkon ja kiipeilyn jälkeen tulimme taas grillaamaan. Marinadissa oli tällä kertaa possun sisäfilettä, herkkusieniä ja punaista paprikaa. Kaveriksi tein feta-salaatin. Perjantaista pestopastaa sai, ken halusi ja tarvitsi hiilareita.
Kirkonpenkissä aamulla istuessani mietin, että olen täällä nyt vajaan kahden vuoden aikana osallistunut useampaan jumalanpalvelukseen kuin Suomessa viimeisen 10 vuoden aikana. Täällä lukukaudet aloitetaan ja lopetetaan kirkoissa, joten jo koulun tilaisuuksista tulee useampi hartaushetki vuodessa. Molemmat lapset ovat myöskin kirkon kuoroissa, joten esiintymisiä jumalanpalvelusten yhteydessä on pitkin vuotta. Enää tarvitsisi ymmärtää kieltä, niin saisi täyden hyödyn tilaisuuksista.

Maanantaina 22.4. syödään taas eilistä grilliruokaa, jahka lapset tulevat koulusta.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Niksinurkka

Isäni tekee arjen pieniä keksintöjä. Sellaisia, jonka kaltaisia löytyi aikoinaan Niksipirkasta. Mitä voi tehdä sukkahousuista, miten narulla ja rautalangalla saa korjattua tai paranneltua monenlaista, miten superlonin tai styroksin avulla hoidetaan monta ongelmaa, silikonia ja teippiä unohtamatta. Olen onnekseni saanut tuon saman geenin. Taisin saada pikkuveljellenikin varatun. Viidestä lapsestani vain Helmi on tainnut onnistua arvonnassa...

Muistelisin, että olin aivan ensimmäisillä luokilla koulussa, kun jo aloin itse rassata polkupyörässäni kanittavat kohdat kuten kettinginsuojiin hinkaavat kettingit ja polkimet sekä renkaisiin hierovat kurakaaret. Tällaista lapsen ajopelille pääsi aina joskus käymään. Ilmaa olen pumpannut renkaisiin niin kauan kuin muistan. Tästä oli suora jatkumo siihen, kun ensimmäiseen avioliittooni tuli syksy ja piti vaihtaa talvirenkaat autoon ensimmäisen kerran itse. Tunkki käteen ja vivun päälle pomppimaan, ellei pultti muuten antanut periksi. Naapurien isännät katselivat hymyillen.

Edelleen minä olen meillä se, joka tietää työkalujen paikan, ja minä olen myös se, joka niitä käytän. Tosin minä olen myös yleensä se, joka olen kotona, mikäli jotain menee epäkuntoon. Minä kasaan huonekalut ja minä seuraan lämmityskattilaa pannuhuoneessa (naapurinkin puolesta). Tämä järjestely sopii meille kaikille.

Tällä viikolla käytin moottoripyöräni tarkastuksessa, kun valmistajalta tuli kirje, että kettingeissä on tässä mallissa jotain, mikä vaatii kaikkien huoltoonkutsun. Autolleni tilasin juuri ajan huoltoon, kun se näyttää tiputtelevan öljyä. Kaksi vuotta vanha auto! Selvitin nettitohtorilta (kiitos Pekka) jo vaivan syynkin. Täytyi aloittaa kysymyksellä, mistä koko värkin konepellin saa auki. Sen jälkeen kaikki olikin pelkkää pässinlihaa. Öljynlauhdutin on ilmeisestikin hajonnut. Ja oikean vastauksen kuulen vasta kuudes toukokuuta. Että ei tämä elämä täällä pelkkää pannukakun leipomista ja kynsien lakkailua ole.

Jaan tässä muutaman arkea ja juhlaa helpottavan oivalluksen, joita reppuun on matkan varrella kertynyt. Nämä eivät ole varsinaisesti mitään keksintöjä, vaan arkea helpottavia juttuja. Aloitan arkisemmista asioista ja siirryn kohti juhlavampia.


Pikkukomposti keittiön työtasolla
Ruokaa laittaessa koin ongelmalliseksi vähän väliä avata roskakaapin ovea likaisin käsin ja lisätä kompostiroskikseen mitä milloinkin. Ruoanlaitto keskeytyi aina ikävästi. Hain kellarista ensimmäiseksi käteeni sattuneen kukkien suojaruukun työtasolle ja lisään siihen kaikkea roskikseen jonottavaa. Sipulinkuoret, tomaatinkannat, porkkanankuoret, kaiken sen pienen, jonka voi tyhjentää sitten yhdellä kerralla, kun ruoka on valmis. Tiedän, että joillakin on keittiön työtasossa pieni luukku, josta voi pudottaa jätteet kätevästi alla odottavaan jäteastiaan. Vaan kun minulla ei ole.

Vesi höyrysilitysrautaan kuivausrummusta
Suomessakin silitysrautani kalkkeutui, ja täällä Saksassa vesi on vieläkin kalkkipitoisempaa. Kaupoista voi ostaa puhdistettua vettä sellaisiin kodinkoneisiin, joissa tukkeutuminen on ongelma. Naapurin vinkistä olen alkanut ottaa veden silitysrautaani kuivausrummun vesisäiliöön kondensoituneesta vedestä.

Raaka kananmuna huoneenlämpöiseksi lämpimässä vedessä
Majoneesiainesten tulee olla huoneenlämpöisiä juoksettumisen ehkäisemiseksi. Minä säilytän kanamunani jääkaapissa (oikein tai ei), enkä minä ainakaan muista ottaa munia huoneenlämpöön paria tuntia aiemmin. Kun munan upottaa kuppiin, jossa on lämmintä vettä, lämpenee munakin huoneenlämpöiseksi muutamassa minuutissa.

Pihka lähtee vaatteista voilla
Pihka sulaa voihin. Pihka lähtee myös hiuksista voilla. Tämä testattiin kerran vuosia sitten, kun tyttäreni tuli itkien kotiin. Puistossa oli joku ajattelematon tuttu poika pyyhkinyt kätensä tyttäreni pitkiin hiuksiin sen jälkeen, kun ne olivat tulleet puussakiipeilyn jälkeen pihkaisiksi. Kyseessä oli tuore, kirkas pihka. Miten kukaan voi edes ajatella tekevänsä jotain tuollaista! Ellen olisi tiennyt tätä voin ja pihkan vihasuhdetta, olisi hiukset ollut leikattava suhteellisen lyhyiksi. Hiukset käytiin läpi jokainen suortuva kerrallaan. Hierottiin voita ja kammattiin sula töhnä pois. Vaatteiden kanssa sama juttu. Hierotaan pihkakohtaa voilla, hierotaan vaatetta sormien välissä niin kauan, että pihka "sulaa", sitten pestään pyykkikoneessa. Voita kannattaa kokeilla myös purukumiin. Sitäkin on pitkistä hiuksista joskus voilla sulateltu...

Vanhoista tai alennuksessa olevista paneeliverhoista tulee käteviä kaitaliinoja
Pöytäliinat ovat monasti aika kalliita. Valikoimat ovat myös usein aika suppeat. Verhoja on sitä vastoin jos minkäsorttisia ja kaikkia maailman värejä. Hemtexistä tai Kodin Anttilasta tekee monasti edullisia löytöjä tarjoukseen laitetuista paneeliverhoista. Itselläni on pitkä ruokapöytä, ja vanhat käytöstä poistetut tai alennuksesta ostetut paneeliverhot toimivat edullisina kaitaliinoina ruokapöydässä. Voi surutta vaihdella tyylejä ja värejä!

Juhlajärjestelyjen avuksi aina lista
Suurempien juhlien alla kannattaa tehdä lista tehtävistä, ostettavista ja muistettavista asioista. Listan voi laatia päiväkohtaiseksi ja suunnitella milloin mikäkin yksityiskohta pitää tehdä tai hoitaa. Tämä helpottaa varsinkin yöunia, kun ei tarvitse nukahtamishetkellä muistella, onko kaikkea varmasti ajateltu ja muistinko varmasti tänään kaiken tai muistanko huomenna. Tätä olen joskus pohtinut jo aiemminkin: Frauenabend

Täytekakkujen täyttäminen vuokiinsa
Tästä kerroin myös eräässä vanhassa postauksessani: Elämän juhlahetkiä Kun täytekakun kokoaa edellisenä iltana siinä paistettuun vuokaansa ja kumoaa sen juhlapäivänä koristelua varten, tulee kakusta jämäkkä ja säännöllisen muotoinen. Samalla tavoin kokoan voileipäkakut. Nurinperin.

Punaviinin loput marinadiaineksiksi
Jos juhlan tai aivan tavallisen arki-illan jälkeen on punaviinipullon pohjalle jäänyt jotain (siis, jos), kannattaa laittaa korkki (tai kumitulppa) kiinni ja pullo jääkaapin oveen. Mitä kauemmin pullo etikoituu jääkaapissa, sitä parempaa se on grillilihan marinadiin. Öljyä, punaviinietikkaa tai etikkaista punaviiniä, valkosipulia, hunajaa, suolaa ja mausteita maun mukaan. Siitä on hyvä marinadi tehty!

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Keväisiä kiitoksia

Haluan kertoa teille, kuinka mielissäni olen aina, kun saan kommentteja. Olen jokaisesta tosi iloinen! Näenhän minä, että vierailijoita käy, mutta yksinäistähän tämä olisi ilman teidän vuorovaikutustanne.

On myös mukavaa saada ehdotuksia uusista postausaiheista. Itse ei välttämättä tule aina ajatelleeksi, mikä voisi olla kiinnostavaa muiden mielestä.

Tätä iloista tunnelmaa kuvaamaan liitän kuvia Bergstraßen rinteen keväästä. Kevät on täällä kauneinta aikaa. Kukkivia puita on niin paljon: omena, kirsikat, luumut, magnoliat ja mantelit. Lisäksi kaikki ne puut, joiden nimeä en edes tiedä. Ja pensaat.

Omistan nämä kuvat tyttärelleni Essille, joka halusi nähdä tämän kevätloiston, mutta ei ehtinyt, koska luonto myöhästyi tänä vuonna useammalla viikolla.


Kotikatumme etelään päin. Ikivihreitä kasveja on paljon, joten vaikka lehti ei olekaan vielä aivan täydessä, niin vihreää silti riittää ympäri vuoden.


Kun hapankirsikka kukkii, näyttää se kauempaa aivan vaaleanpunaiselta hattaralta.


Jotain sinistä...


...ja valkoista.


Ylhäällä on kotikatumme. Oman kotimme katto pilkistää hiukan mustana punaharjaisen talon oikealla puolen. Kaikki, mikä on valkoista, on kukkivia hedelmäpuita.


Äidin keltanokka on haistellut muutakin kuin omenankukkia.


Tässä kasvaa syksyllä oman alueen omenaa.


Ja tässä!


Pesäpuu löydetty!


Heräilevä kotikylämme.


En tiedä olenko koskaan nähnyt kauniimmin kukkivaa puuta kuin magnolia. Kukinto on naisen kämmenen kokoinen! Tämä ihanuus kukkii vain reilun viikon. Sade ja tuuli tekevät ikävää jälkeä kukkivalle puulle. Tällä viikolla ei ole onneksi satanut.

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Terveyspannarin ohje

Kun on kevät, ja pitäisi pitää kirkkaana mielessä kesä ja niin edelleen, on ehkeensä normaaliakin tärkeämpää miettiä mitä suuhunsa pistää. Mutta joskus täytyy saada jotain hyvää ja terveellistä. Onko sellainen yhtälö mahdollinen?

Ja ajatushan lähti, kun luin ravintoasiantuntija Juhana Harjun (aivan tuntematon suuruus minulle) blogista (Aamiainen ruohikolla) järkevältä kuulostavaa asiaa siemenistä ja pähkinöistä: Siementen terveysvaikutuksista


Olen nyt parisen vuotta kirjoitellut tätä blogiani. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun laitan minkäänlaista reseptiä ruudulle. Kun verkko on pullollaan hyviä ruokaohjeita, ovat ne omatkin reseptit monasti sieltä napattu. Tässä nyt kuitenkin tämänpäiväinen ahaa-elämykseni, jos vaikka joku muukin haluaa hyvää ja helposti, vähän paremmalla omallatunnolla.

Terveyspannari Pfannkuchen

1 litra maitoa Milch
4 kananmunaa Eier
0,5 dl sokeria Zucker
1 tl vanilijasokeria Vanillezucker
1 tl suolaa Salz
1 dl ruisjauhoja Roggenmehl
0,5 dl grahamjauhoja Vollkornmehl aus Weizen
4 dl vehnäjauhoja Weizenmehl
vajaa 1 dl omega 3-rypsiöljyä (tai mitä öljyä tapaatkaan käyttää) Rapsöl mit Omega-3
0,5 dl kuorittuja auringonkukansiemeniä Sonnenblumenkerne
1 rkl tummia sesaminsiemeniä  (1 El) Sesam ungeschält

Vatkataan sekaisin ja turvotetaan hetki. Paistetaan 225 asteessa 20-30 minuuttia uuninpellillä.

Tenavaraadista toinen puoli piti tavallista pannaria parempana, mutta toinen piti tästä enemmän. Pisteitä saivat varsinkin hampaissa narskuvat auringonkukansiemenet.


Rumahan tämä kyllä vähän on...

maanantai 15. huhtikuuta 2013

En ole koskaan

...käynyt kosmetologilla. Minulle ei ole koskaan laitettu ripsienpidennyksiä, ei tehty minkäänlaista kasvohoitoa tai ihonpuhdistusta eikä minulla ole koskaan ollut rakennekynsiä. Joku voi ajatella, etteivät näin vanhat sellaisia enää tarvitsekaan :)


Itse sen sijaan olen hoitanut varsinkin kynsiäni säännöllisen epäsäännöllisesti. Tänään oli taas tuon epäsäännöllisen aika. Menin ostamaan pojan luokkakaverille syntymäpäivälahjaa sekatavarakaupasta, jossa hänellä oli lahjakori. Täällä voi syntymäpäiväsankari laittaa muutamaankin liikkeeseen lahjakorin halutessaan. Kirjakauppa on yksi niistä. Luulisi olevan houkuttelevaa Suomessakin ehdottaa esimerkiksi Prisman myymäläjohtajalle tai Suomalaisen kirjakaupan myymälävastaavalle, että laittaisimme pienen korin pariksi viikoksi pystyyn, ja lähes kaikki siitä on mennyt määräpäivään mennessä. Korissa oli enää yksi lahja jäljellä, ja se oli minun budjettiini nähden kaksinkertainen hinnaltaan, joten ostin sitten vain yhden uuden kukkavaasin itselleni, Carpe Diem, ja sen pohjalle kourallisen kosmetiikkaa.


Ja tämä aasinsilta johti tuohon aluslakkaan, joka on kaiken kokeilemani jälkeen ehdoton. Kuvassa on vain yksi kerros värillistä lakkaa, ja lopputulos on tasainen ja hieno. Ja en nyt sano, että tuo aluslakka maksoikin vain 2,95 euroa, koska en muista hintaa varmasti ja kävin heittämässä roskapussinkin jo kuitteineen ulos...


...käynyt spinningissä, pilateksessa, kahvakuulassa, bodypumpissa, joogassa, tai mitä niitä onkaan.

Nuorena koululiikunnassa täytyi osallistua aerobiciin (onko sellaista enää olemassakaan), ja kerran kävin maksuttomassa esittelyzumbassa. Luulen siis tietäväni, mistä jään paitsi. Kuntosaliharjoittelu on minun juttuni. Jo vuodesta 1985. Kotimme rivitaloyhtiön kerhohuoneessa oli painonnostopenkki. Punnersin 17-vuotiaana 55 kiloa penkistä ja painoin noin 50 kiloa. Kerhohuoneesta johti suora tie Kemijärven uimahallin kuntosalille. Ja sillä tiellä olen edelleen.

...käynyt Kanariansaarilla. En myöskään Kreikassa, ellei Kyprosta lasketa.

Jonkin verran on tullut tähän ikään matkusteltua. Koskaan en kuitenkaan ole käynyt näillä supersuosituilla saarilla. Olen kyllä sitä mieltä, että miljoonat ihmiset eivät voi olla väärässä, joten jotain mukavaa siellä täytyy olla. Ehkä vielä joku päivä minäkin.

...surffannut puhelimella. Minulla ei edes ole sellaista puhelinta, jolla mentäisiin Internetiin. Luulen.

Käytän matkapuhelintani vain soittamiseen, tekstaamiseen, ajan näyttöön ja herätykseen. Kuviakin otan vain kamerallani. Lataan ne vanhanaikaisesti koneelleni ja jaan niitä sitten tarvittaessa sieltä. Katselen hämmästyneenä kahvilassa ympärilleni, kun ystävykset ovat kahvilla ja molemmat seurustelevat jonkun muun kanssa puhelimillaan! Tosin enenevässä määrin istun itsekin "yksin" kahvilassa, kun yleisimmällä seuralaisellani on Internet kännykässään...

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Kolme kertaa hiki

Eilen lauantaina oli kummallakin muksulla jalkapallopelit. Mikko paleli Matin viiden pelin turnauksessa, minä Helmin 2 x 25 min matsissa. Itselläni oli jalassa Salomonin paremman luokan varrelliset vaelluskengät ja kaksikerroksinen softshell-laskettelutakki, pipo oli päässä ja hanskat kädessä. Palelin kaikesta huolimatta. Sydäntä lämmitti sentään Helmin avausmaali sekä 2-1 voitto vastustajasta. Mikko pysyi lämpimänä Matin tekemällä avausmaalilla sekä poikien jokaisen viiden pelin voiton turvin.

Tänä keväänä on tuntunut siltä, että koko ajan palelee. Ulkona olen kulkenut pipo päässä eiliseen saakka, sisällä Aino-tossut ovat vakiovaruste ja yöllä nukun kuumavesipullon, kaksien sukkien ja villatakin kanssa. Monikaan ei ole kuullut minun valittavan, että on liian kuuma. Sellaista harvoin on.

Eilinen plus kymmenen ja sateen ja paisteen vaihtelu puolen tunnin välein heitti aivan yllättäen tänään häränpyllyä. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja mittarilukema kiipesi plus kahteenkymmeneenneljään.

Today
Apr 14th
Monday
Apr 15th
Tuesday
Apr 16th
Wednesday
Apr 17th
Thursday
Apr 18th
Mostly SunnyMostly Cloudy with ShowersMix of Cloud and SunMix of Sun and CloudSunny
24°C25°C
14°C
24°C
17°C
25°C
14°C
26°C
17°C

Kyllä olikin vaikeaa jättää pipo narikkaan, hanskat naulakkoon ja varsinkin se takki kotiin. En voinutkaan, vaan hanskat kulkivat repussa mukana ja takki lanteilla.


Aamulla piti heittää lenkki Ellin ja Mikon kanssa. Pidettiin reilu tunti kovaa vauhtia yllä, ja valittiin jyrkimmät rinteet metsäpolkujen välistä ja tarvottiin umpisessa metsässä. Treenataan kesälomaa varten :) Nyt tuli hiki, ja sen kyllä huomas.


Suihkun ja kevyen lounaan jälkeen lähdimme DAV, Deutsche Alpenvereinin, Weinheimin Sectionin avointen ovien päivään. Perillä ihmeteltiin itsekin, mitä oikein ajattelimme. Paikkahan oli tukossa. Ihmiset söivät grillimakkaraa, leivonnaisia, kiipeilivät ja vain istuskelivat ja nautiskelivat auringossa. Tajusimme välittömästi, että jäseninä meillä on aivan sama, koska tulemme Via Ferrataa kokeilemaan. Ei meidän tarvitse tupata sinne avointen ovien päivänä. Makkaranhaju oli Ellillekin aivan liikaa.


Kannoimme reppumme takaisin kellariin ja vaihdoimme kevyempää päälle. Lämpötila kohosi tunti tunnilta. Lähdimme seuraavalle suunnitellulle etapille. Kevään/kesän/kevään/kesän ensimmäiselle polkupyöräretkelle. Ja koska periaatteeni on, että Elli otetaan mukaan aina, kun mahdollista, niin Ellihän tuli mukaan. Olkoonkin sitten vaikka minun selkänahastani.


Raskastahan tuo oli. Olinkin viimeinen joka ylämäessä. Painovoima hoiti hommat kotiin onneksi alamäessä. Ensilenkki, 15 km naapurikylään, otti kyllä minun reisilleni aika tiukille. Varsinkin, kun mentiin rinteitä molempiin suuntiin menomatkalla. Palatessa äänestin laaksonpohjan tasaisella ajamista, ja voitin. Kolmostietä seuraillessamme oli suureksi suruksemme auton alle jäänyt täysikasvuinen kettu. Aivan vast'ikään. Pääteltiin siitä, kun nostettiin se hännästä tien sivuun ja suusta valui kirkas veri. Lämminkin sen kylki vielä oli. Elliäkin jaksoi jännittää, mikä kaverilla oikein on. Äidin kettutytöllä taas tunteet ottivat ylivallan ja silmät vetistivät loppumatkan.
 

Kotona grillattiin, syötiin paljon kasviksia ja syötiin paljon. Sen jälkeen patisteltiin lapset pesulle ja lähdettiin tarkastamaan äidin rengaspaineet. Hurautettiin äidin Honda käyntiin ensimmäisen kerran talven jälkeen, ja vain kertapainalluksella. Ei yskinyt startti lainkaan. Olin kyllä aikataulusta pahasti jäljessä. Vakuutus on ollut voimassa jo 14 päivää! En vain voinut kuvitellakaan aiemmilla keleillä ajelevani. Nyt olivat ajotakin vuoretkin liikaa. Irroiteltiin niitä kilometrin päässä huoltoasemalla. Hauskaa oli, vaikka alkuun pelottikin, että aivan kaikki on unohtunut.


Oodi kesälle!

torstai 11. huhtikuuta 2013

Kilpacheerleading

Tyttäreni Anni on harrastanut jo ainakin viisi vuotta cheerleadingia. Hänellä oli aloitushetkellä useamman vuoden telinevoimisteluharrastus taustallaan.

Harrastettuaan ensimmäisen vuoden keski-uusimaalaisen seuran juniorijoukkueessa, hän pyrki erääseen Suomen kovatasoisimmista juniorijoukkuista, helsinkiläiseen HAC Junior Eliteen. Päästyään Junior Eliteen, Anni alkoi saavuttaa menestystä lajissa. Tuli suomenmestaruuksia, euroopanmestaruuksia, ja nyt senioritasolla (16-vuotiaasta ylöspäin) he ovat osallistuneet HAC Elite-joukkueensa kanssa myös maailmanmestaruuskisoihinkin. Viime keväänä sijoitus oli olla oman sarjansa kolmansia.

Kuka tiesi? Kuinka suuri uutinen oli, että Suomi voitti naisten cheerleadingin maailmanmestaruuspronssia 2012? Tämänkin vuoden suomenmestareina HAC Elite on Suomen naismaajoukkue ja edustaa Suomea jälleen maailmanmestaruuskisoissa Orlandossa, Floridassa. Huhtikuun 26. päivä.

Koska tämä harrastus on Suomessa vielä suhteellisen tuntematon, ovat urheilijoiden saamat avustukset verraten pienet. Harrastusmaksujen, erikoisvalmennuksen, leirien, vaatteiden ja kisamatkojen (PM-kisat, EM-kisat, MM-kisat) hinta yhdeltä vuodelta nousee helposti noin 5000 euroon per kilpailija. Tämän vuoksi Anni saattaakin harrastaa cheerleadingia tänä vuonna viimeistä kauttaan, ainakin tällä tasolla. Monikaan vanhempi ei varmasti taivu kustantamaan aikuisen lapsensa näin arvokasta harrastusta, vaikka menestystä tulisikin. Olemme enemmän kuin avoimia vaikkapa henkilökohtaiselle sponsorille! Ja onhan Annilla ensi vuonna ylioppilaskirjoituskevätkin. Treenit viitenä päivänä viikossa sekä viikonloppuleirit säännöllisin väliajoin eivät varsinaisesti tue menestyksekästä opiskelua, vaikka hyvin Anni on asiansa aikatauluttanut tähän saakka.

Laji on jopa niin tuntematon, että kuulee kommentteja, joiden mukaan kyse ei ole edes urheilusta. "Nättejä tyttöjä huiskiensa kanssa jääkiekkokaukalon katsomossa pelaajia kannustamassa." Cheerleading on myös sitä. Tai siitä kaikki lähti. Nykyään se on aivan oma urheilulajinsa, jolla on omat seurat ja lajiliittonsa niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Sitä kutsutaankin tänä päivänä kilpacheerleadingiksi. Eivätkä nämä tytöt heiluta huiskia jääkiekkokaukalon katsomossa. He tekevät vaativaa akrobatiaa aina kierrevoltteihin saakka, he nostelevat ja heittelevät toisiansa, taipuvat ja venyvät, saavat mustelmia ja ruhjeita, tulevat alas niskoilleen (jos huonosti käy) ja tekevät kaiken tämän yhtäaikaisesti ja hymyillen. Ja, cheerleadereissa on myös miehiä! Sekajoukkueet kilpailevat luonnollisestikin eri sarjassa kuin joukkueet, joissa on vain naisia. Miesten mukanaolo tuo lajiin lisää voimaa ja sitä kautta näyttävyyttä.


Anni on omassa blogissaan tehnyt paljon työtä näiden harhakäsitysten oikaisemiseksi. Alla linkki postaukseen, joka kirposi erään anonyymin kommentoijan ajattelemattomasta tölväisystä. Videolinkit saa suuremmaksi klikkaamalla YouTube-kuvaketta (Watch on YouTube). Aivan ensimmäinen videolinkki on Annin joukkueen, HAC Eliten, vuoden 2012 suomenmestaruuskisojen esitykseen. Suosittelen katsomaan edes sen, mikäli ei lajia yhtään tunne. Anni on yksi pitkätukkaisista vaaleista tytöistä (Annin pitkä ponnari on kierretty kerran rullalle ponihännän päälle, mikäli joku pystyy tunnistamaan). Annin blogi


HAC Eliten oma nykyinen kisa-asu vaihtuu parin viikon päästä Suomen Cheerleadingliiton sinivalkoiseen maajoukkueasuun. Jälleen tänäkin keväänä.


Ylpeä äiti lentää ensimmäisen kerran elämässään Amerikan mantereelle Annin maailmanmestaruuskisoja seuraamaan. Kahden viikon päästä raportoin sitten itse kisoista!

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Nuoripari Suomesta

Vanhin tyttäreni osti poikaystävälleen joululahjaksi lennot Saksaan pääsiäislomalla. Paketoi e-liput kirjekuoreen ja antoi jouluaattona. Jaakko ei ollutkaan käynyt meillä koskaan aiemmin. Nyt täytyi sitten tehdä kaikki vuodenaikaan ja säähän sopiva viikossa.

Sää on aina pepusta silloin, kun joku perheestä tulee meille vierailulle. Meillä on omassa kaupungissa viihtyisä uimarantakin, mutta koskaan emme ole päässeet käymään siellä tyttöjen kanssa, koska aina on ollut liian viileää. Tänä vuonna kevät on myöhässä, kuten se taitaa olla Suomessakin. Kaksi vuotta sitten pääsiäisenä (joka oli kyllä 2 viikkoa myöhemmin) nautittiin 27 asteen helteistä. Nyt ei kukkinut vielä magnolia, ei manteli eikä juuri edes omena ja kirsikkakaan.

Onneksi ei kuitenkaan satanut. Parina päivänä paistoi aurinkokin. Noina aurinkoisina päivinä ulkoilimme, ja pilvisinä päivinä shoppailtiin. Heidelbergissä on luonnollisestikin käytävä aina.

Heidelberg on runsaan 140 000 asukkaan kaupunki Saksan lounaisosassa Baden-Württembergin osavaltiossa Neckar-joen varrella. Entinen ruhtinaallinen residenssikaupunki on myös merkittävä yliopistokaupunki: Heidelbergin yliopisto on Saksan vanhin yliopisto ja leimaa vahvasti kaupungin elämää. ”Romantiikan kaupunkina” tunnettu Heidelberg on myös suosittu matkailukohde. Kaupungin maisemallinen kauneus jokilaaksoineen ja vuorenrinteineen, historiallinen vanhakaupunki ja maalauksellinen linnanraunio vetävät puoleensa runsain määrin turisteja eri puolilta maailmaa.
Heidelberg kuuluu Saksan lämpimimpiin seutuihin. Vuoden keskilämpötila on 10,7 °C, mikä on melkein kaksi astetta enemmän kuin Berliinissä ja vajaat kuusi astetta enemmän kuin Helsingissä. Suopean ilmaston ansiosta Heidelbergissä viljellään viiniä ja kaupungissa myös kasvaa joitakin Keski-Euroopan oloihin harvinaisia kasveja kuten manteli- ja viikunapuita ja jopa yksi öljypuu.
Heidelbergin linnustoon kuuluu kaksi jokseenkin eksoottista lajia. Kaupungissa elää vapaana lukuisia kauluskaijoja. Tämä papukaijalaiji esiintyy normaalisti Afrikassa ja Intiassa, mutta karanneet lemmikkilinnut ovat levinneet myös joihinkin Keski-Euroopan kaupunkeihin. Heidelbergin kanta syntyi 1970-luvulla, nykyään Heidelbergissä ympäristöineen arvellaan elävän jo noin 1300 kauluskaijaa. Neckar-joen varrella Neuenheimin kaupunginosassa pesivät Euroopan ainoat vapaana elävät joutsenhanhet. Otteet Wikipediasta

Me käytämme vieraat Heidelbergissä mm. vanhalla sillalla, vanhankaupungin kävelykadulla, linnanraunioilla, eläintarhassa ja Heiligenbergin vuorella.


Vanha silta Neckar-joen ylitse.


Heiligenbergillä sijaitsee natsihallinnon rakennuttama kopio antiikin kreikkalaisten teatterista, Thingstätte. 20 000 henkeä vetävää katsomoa käytetään nykyään lähinnä epävirallisten vappujuhlien pitopaikkana. Vuoren huipulle on äärimmäisen epäkäytännöllistä suunnitella suuria tapahtumia huonojen kulkuyhteksien ja puuttuvan infrastruktuurin (mm. vessat) vuoksi.


Eläintarhassa kannattaa ehdottomasti vierailla, mikäli on aikaa. Aivan parasta antia olivat toistakymmentä tuoretta kiliä, vaikka merileijonien syöttö-show kaksi kertaa päivässä pistävät kyllä kovasti kampoihin. On vaikeaa uskoa, että merileijona tunnistaa nimensä!

Viikon ohjelmaan mahtui shoppailua nuorten omasta toiveesta. Shoppailua Weinheimissa, Viernheimissa ja Wertheimin Outlet Villagessa. Wertheimissa viihtyy kyllä koko perhe :)


Ajelimme hiukan Frankfurtissa ja pistäydyimme 200 m korkeassa Main Towerissa. Kannattaa tiedostaa, että koira ei pääse tornin huipulle. Niinpä minä ja Elli jäätiin hissistä.

Yleensä käymme kaupunkimme omassa viihdekylpylässä, Miramarissa, aina silloin, kun meillä käy vieraita. Näin vieraiden odotus saa aina aivan ylimääräisiä kertoimia. Näin teimme tälläkin kertaa.

Koska hyvin syöminen kuuluu olennaisesti matkusteluun, viemme vieraitamme aina mieluisimpiin ravintoloihin. Yksi vakiintuneista käytännöistämme on syödä vähintään yksi aamupala Marktplatzilla, Weinheimissa, Cafe Florianissa. Sää ei valitettavasti vielä sallinut ulkona syömistä.


Oman kaupunkimme linnanrauniot, Windeck, käydään aina katsomassa. Weinheim on kahden linnan kaupunki, Zweiburgenstadt, mutta 1900-luvun alussa rakennettu Wachenburg on kauniimpi katsella vain kaukaa, ja mielellään pimeällä. Oikeasti, linnat valaistaan ihanasti pimeän tullen. Oman kaupunkimme Schloßparkin läpi on myös pakollista kävelyttää vieraat.

Harva pääsee meiltä pois käymättä ensin viiniviljelyksillä, joita kasvaa talomme takana, Bergstraßen rinteessä. Eikä päässyt Jaakkokaan. Toisena aamuna nostimme vävyntekeleen ylös aamukahdeksalta ja lähdimme juoksuttamaan koiraa. Ehkei hän pannut pahakseen.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Kolme käsilaukkua

Minä en ole koskaan ollut laukkufriikki. Olen kyllä ymmärtänyt niitä, jotka laukkuja hankkivat, mutta itselleni laukku on ollut vain sellainen, joka on oltava, koska tavaraa on helpompi kuljettaa mukana sellaisessa. Itselleni on riittänyt, että on yksi musta ja yksi ruskea laukku. Siis käsilaukku tai sen tapainen. Viime vuosina minulle on riittänyt pelkästään yksi, musta. Ruskeita kenkiäkään minulla ei juurikaan ole ollut, joten...

Se musta ei ole edes ollut minkään merkkinen. Aito nahkalaukku se kuitenkin on ollut. Laadukaskin aivan selvästi, koska ulkonäkö on pysynyt ennallaan, vaikka se on ollut viimeiset 5 vuotta lähestulkoon ainoa kässäräni. Kuva on vanhasta laukustani.


Sitten tapahtui jotain, joka sai maanvyöryn aikaiseksi. Laukusta jäi vetoketjun vedin käteen. Laukku olisi muuten palvellut vielä ainakin toiset viisi vuotta! Satuimme olemaan onnettomuuden hetkellä reissun päällä. Heti lentokentällä kävelin lähimpään laukkukauppaan, koska pelkäsin, että lompakko lähtee helposti menemään vetoketjuttomasta laukusta. Näin tulin sitten hankkineeksi ensimmäisen merkkilaukkuni ikinä. Taas musta, mahdollisimman yksinkertainen.

Tämän pienen, uuden merkkilaukkuni kanssa sitten muutaman viikon opettelin yhteiselämää ja päättelin, että kyllä minä pari muutakin laukkkua tarvitsen. Vaikka vaan uusille kengilleni. Täällä Saksassa on paljon Design Outlettejä. Ihan meidän lähelläkin pari kenkäkauppaa. Ostin ensimmäiset Airsteppini, ja olen niin ihastunut, etteivät nämä varmastikaan jää viimeisiksi. Näyttävätkin aivan minulta!


Käytimme vierailulla olevaa tytärtäni ja hänen poikaystäväänsä Wertheimin Outlet Villagessa. Päätin, että ilman uutta laukkua en kotiin lähde. Lähdin sitten kolmen uuden laukun kanssa. Kuulostaa pahemmalta kuin onkaan. Fossilin myymälässä oli erikoistarjous. Erä laukkuja oli puoleen hintaan outlet-hinnoista. Tarkoittaa, että jos parinsadan laukun outlet-hinta on satasen luokkaa, niin siitä lähti vielä puolet pois. Yhden ostin outlet-hinnalla ja kaksi puoli-ilmaiseksi.


Tässä näitä "päivän asuja" nyt sitten uusien laukkujeni kanssa. Turkoosiin laukkuun en taipunut, mutta tämä on vähän sinnepäin. Perhe ei olisi suonut minulle tätäkään väriä. Niin tottuneita he ovat äidin mustaan pussukkaan.


Itse olen kyllä todella innostunut tästä uudesta ulottuvuudesta elämässäni. Minun täytyy näköjään keksiä kaikki aivan itse. Jopa niinkin löydetty juttu, kuin käsilaukku. Tätä ilosanomaa tässä kaikille...


Tehkää lapsia ihmiset, ja ostakaa laukkuja!